Yhdeksän huomiota U20 SM-sarjasta kerätystä datasta – "Pidän häntä tällä hetkellä selkeästi aliarvostettuna pelaajana julkisessa keskustelussa"

Tämä kausi on ollut nykymuodossaan toinen, kun olen tilastoinut yksityiskohtaisesti yksittäisiä U20 SM-sarjan pelaajia vertailun ja analysoimisen tueksi. Tilastoitujen pelaajien ja otteluiden määrä on kasvanut jonkun verran viime kaudesta ja uusia tilastoitavia yksityiskohtia on tullut muutama lisää. Nykymuodossaan kerätty otos kattaa 33 pelaajaa, joista valtaosa on ensimmäistä kertaa varausikäisiä tulevana kesänä. Yhteensä tilastoituja otteluita on tällä hetkellä 241, joskin nämä määrät tulevat vielä kasvamaan jonkun verran seuraavien kuukausien aikana.

Kuten aiemmin mainitsin, henkilökohtaisella tasolla tilastoprojektin tarkoituksena on ollut tuottaa konkreettisia numeroita omien peleistä tehtyjen havaintojen taustalle. Kognitiivisilta vinoumilta on mahdoton välttyä ja ihmisen muisti on rajallinen. Olen näiden kahden vuoden aikana huomannut, että data on paras työkalu kertomaan mitä on tapahtunut, kun taas pelaajien perinteisessä "skouttaamisessa" avainkysymys on, mitkä yksityiskohdat ovat näiden lukemien taustalla.

Tähän artikkeliin on koottu yhdeksän mielenkiintoista havaintoa tältä kaudelta kerätystä datasta. Kaikki tilastot on suhteutettu jääaikaan ja kaikilta tässä artikkelissa mainituilta pelaajilta on tilastoitu vähintään seitsemän ottelua. Huomioitavaa on myös, että kun artikkelissa puhutaan keskiverrosta, tällä tarkoitetaan keskivertoa verrattuna muihin tilastoituihin pelaajiin, ei kaikkiin sarjan pelaajiin. Kaikki lukemat ovat tilastoitu tasaviisikoin.

Tilastoihin pääsee tutustumaan vapaasti alla olevan twiitin linkeistä:

I've updated the U20 league tracking project with a bunch of new games. I've also added defenders to the Z-score tool. In its current form, the entire project includes 33 players and 241 games tracked.

Scatters and bars: https://t.co/YhUO3XfZls
Z-Score: https://t.co/aHftepf61V pic.twitter.com/2XzkGgsIwY

— Lassi Alanen (@lassialanen) April 3, 2021

---

1. Ville Koivusen tykkikausi 

Odotukset Ville Koivusen ensimmäiselle kaudelle U20-tasolla olivat korkeat. Koivunen oli edeltävällä kaudella palkittu U18 SM-sarjan parhaana pelaajana ja pistepörssin voittajana tehtyään 37 ottelussa 27 maalia ja 71 tehopistettä Kärppien paidassa. Silti harva osasi odottaa, että hän olisi myös U20-joukkueen maali- ja pistekuningas heti tulokaskaudellaan.

38 ottelussa tehdyt 23 maalia ja 49 tehopistettä riittivät lopulta koko U20 SM-sarjan pistepörssin kolmossijaan, eivätkä nämä pisteet todellakaan tulleet sattumalta. Koivunen on käytännössä kaikilla tilastoimillani osa-alueilla keskivertoa hyökkääjää parempi ja useilla osa-alueilla kolmen parhaan joukossa.

Henkilökohtaisessa luodussa maaliodottamassa (ixG, individual expected goals) Koivunen on tilastoimistani pelaajista selkeä ykkönen ja ykkössyöttöodottamassa (ixA1, expected primary assists) kolmas, mikä kertoo Koivusen monipuolisuudesta hyökkääjänä. Kun Koivusen omien maalipaikkojen määrä laski hieman kauden edetessä, samaan aikaan hänen pelintekeminen otti merkittävän harppauksen eteenpäin ja ykkössyöttöodottama kasvoi merkittävästi tämän vuoden puolella tilastoiduissa otteluissa. 

Koivusen lukemat sekä hyökkäys- että puolustussiniviivojen kontrolloiduissa yrityksissä ovat korkeat ja tilastoitujen hyökkääjien parhaimmistoa. Myös kiekonriistoissa Koivunen on todella vahva erityisesti hyökkäys- ja keskialueella. Varsinaisia heikkouksia on todella vaikea löytää näiden lukemien perusteella. 

Koivusen huippuvahvojen lukemien taustalla on ennen kaikkea erinomainen pelinlukutaito. Hän tekee kiekollisena jatkuvasti oikeita ratkaisuja ja tunnistaa kehittyvät tilanteet erittäin hyvin. Koivunen on myös teknisesti taitava sekä laukojana että syöttäjänä. Luistelussa on puutteita, mutta ainakin osan niistä voi laittaa vielä kehittyvän fysiikan piikkiin.

Koivusella on valtavasti ominaisuuksia, jotka tulevat tuomaan hänelle menestystä myös Liigassa ja aikanaan mahdollisesti NHL:ssä. Näistä syistä olisin valmis varaamaan Koivusen jo toisen kierroksen alussa ja pidän häntä ainakin vielä tällä hetkellä selkeästi aliarvostettuna pelaajana julkisessa keskustelussa.

2. Carson Lambosin visiitti Jyväskylään

Kun Kanadan juniorisarjat eivät päässeet starttaamaan ajallaan, monet varausikäiset huippulupaukset päättivät siirtyä harjoittelemaan ja pelaamaan Eurooppaan. Yksi heistä oli Carson Lambos, entinen WHL:n varaustilaisuuden kakkosvaraus ja 32 pistettä 57 ottelussa tulokaskaudellaan tehnyt puolustajalupaus, joka valitsi seurakseen JYPin. Hän pelasi valtaosan otteluistaan U20-joukueen mukana saaden helmikuussa myös kahden ottelun verran Liiga-kokemusta ennen kutsua takaisin WHL:ään. Lambos joutui kuitenkin jättämään WHL-kuplan loukkaantumisen vuoksi vasta kahden ottelun jälkeen, joten valtaosa hänen varauskauden näytöistä annettiin Suomessa.

Lambos erottuu tasaviisikoin pelaamisessa muista varausikäisistä pelaajista erityisesti oman siniviivan puolustamisessa. Peräti 75 prosenttia Lambosiin kohdistuneista ylitysyrityksistä päätyi joko kiekonriistoon tai päätykiekon heittämiseen. Ainoastaan 25 prosenttia yrityksistä päättyi kontrolloituun ylitykseen, joka on todella kova lukema. 

Lambosin erinomaiset lukemat kyseisellä sektorilla ovat aggressiivisen sijoittumisen, hyvän tilanteen hahmottamisen ja fyysisen otteen tulos. Lambos ei anna hyökkääjille ylimääräistä tilaa, vaan hän ottaa sen pois aikaisessa vaiheessa, ohjaten heidät pois keskustasta ja kohti laitaa, jossa hyökkääjälle jää usein ainoaksi vaihdoksi päätykiekko tai taklatuksi tuleminen. Myös puolustusalueella Lambos oli monia ikätovereitaan fyysisempi, mikä osaksi kuvaa pohjoisamerikkalaisen ja suomalaisen juniorikiekon eroavaisuuksia.

Lambosin 11 pistettä 13 ottelussa JYPin U20-joukkueessa on varsin mainio lukema, mutta samalla hän ei pystynyt lunastamaan odotuksia jopa mahdollisena top 5 -varauksena. Hän ei pystynyt dominoimaan otteluita, kuten moni odotti, vaan oli korkeintaan erittäin hyvä ja paikoitellen melko vähän massasta erottuva. Esimerkiksi siniviivojen ylityksissä ja henkilökohtaisessa luodussa maaliodottamassa Lambosin lukemat ovat muihin varausikäisiin U20 SM-sarjan puolustajiin verrattuna keskiverrot. Lambosin isoimmat puutteet pelaajana liittyvät luistelutekniikkaan, erityisesti voimantuottoon ja liikkuvuuteen. 

Toki on huomioitava, että Lambos joutui lyhyellä varoitusajalla muuttamaan toiselle puolelle maailmaa erilaisen kulttuurin keskelle ja pelaamaan täysin uuden joukkueen ja pelikirjan kanssa. Pidän todennäköisenä, että Lambos varataankin ensi kesänä ensimmäisellä kierroksella, mutta tuskin lähelläkään niitä sijoja, joita vielä vuosi sitten ennakoitiin.

3. Aatu Rädyn tehokas marraskuu

Superlupaukseksi ja varausluokkansa ykköstähdeksi vielä muutama vuosi sitten tituleeratun Aatu Rädyn viimeinen vuosi on ollut mollivoittoinen. Erinomaisten nuorten MM-kisojen jälkeen hän onnistui tekemään viime kaudella Kärppien U20-joukkueen paidassa vain kuusi tehopistettä 14 ottelussa. Alkukaudesta Rädyllä oli kuitenkin vaikeuksia saada vakiinnutettua roolia Kärppien Liiga-kokoonpanosta, mikä johti uuteen junnusarjakomennukseen marraskuussa. 

Kuudessa marraskuussa pelaamassa ottelussaan Räty kirjautti seitsemän tehopistettä, mutta aineksia olisi ollut huomattavasti isompaankin pistesaldoon. Kuten pelaajalta, joka teki kymmeneen U20 SM-sarjan pudotuspeliotteluun 12 pistettä jo kaksi vuotta sitten voidaan odottaa, Räty oli visiitillään ylivoimainen monella osa-alueella. Ensimmäiset ottelut olivat vielä vaisuja, mutta kolmessa viimeisessä Räty oli paikoittain pysäyttämätön jokaisella osa-alueella. 

Rädyn peliaikaan suhteutettu henkilökohtaisen maaliodottaman ja ykkössyöttöodottaman summa häviää tällä kaudella tilastoimistani hyökkääjistä ainoastaan Koivuselle, ja kontrolloitujen puolustus- sekä hyökkäyssiniviivan ylityksien summassa hän on suhteellisen selkeä ykkönen.

Huomioitavaa on myös, kuinka suuri osa Rädyn kontrolloiduista hyökkäyssiniviivan ylityksistä tapahtui keskikaistan kautta (tässä tilastoinnissa keskikaistaksi katsotaan keskialueen aloituspisteiden välissä oleva kaista). Räty ylitti hyökkäyssiniviivan hallitusti keskikaistan kautta peräti 9,1 kertaa 60 minuutissa. Vertailun vuoksi toiseksi korkein lukema on tällä hetkellä 6,2.

Vaikka Rädyn lukemat kautta linjan ovat erinomaiset, suurta kehitystä viime kaudesta ei silti tullut. Samat puutteet (kiekonkäsittelyvalinnat, luistelutekniikka, paikoittainen putkinäköisyys), jotka ovat tehneet Liiga-roolin kasvattamisesta vaikeampaa ja vaikuttaneet Rädyn osakkeeseen varaustilaisuutta silmällä pitäen olivat nähtävillä myös U20-joukkueen mukana pelatessa. U20-tasolla näistä puutteista ei kuitenkaan rankaista samalla tavalla, sillä vaikka esimerkiksi Rädyn luistelutekniikassa on puutteita, hänen alakropan voimantuotanto ja pelinopeus ovat kuitenkin eliittiä U20-tasolla. 

4. Tehokkaat pienikokoiset laiturit: Valtteri Karnaranta ja Jeremi Tammela

Valtteri Karnaranta ja Jeremi Tammela sijoittuivat molemmat varausikäisten pistepörssissä korkealle tämän kauden runkosarjassa. Iästään huolimatta jo kolmatta kautta U20-tasolla pelannut Karnaranta oli Ässien tehokkain pelaaja tekemällä 38 otteluun 43 pistettä, kun taas KalPasta Lukkoon viime kesänä siirtynyt Tammela oli puolestaan joukkueensa tehokkain maalintekijä 16 täysosumalla.

Kun tarkastellaan Karnarannan ja Tammelan profiileja tältä kaudelta, erottuu edellä mainittu monipuolisempana pelaajana. Hyökkäyspelillisiltä numeroiltaan kaksikko on lähes identtinen. Karnaranta ja Tammela molemmat loivat henkilökohtaista maaliodottamaa selvästi keskimääräistä korkeammalla tahdilla ja ykkössyöttöodottamaa keskiverron hyökkääjän verran.

Karnarannalla on kuitenkin suunnanmuutospelaamisessa selkeä etu, joka näkyy sekä kontrolloitujen puolustussiniviivan sekä erityisesti kontrolloitujen hyökkäyssiniviivan ylitysten muodossa. Tammelan lukemat ovat puolestaan hieman keskimääräistä hyökkääjää heikommat molempien siniviivojen osalta. Kummankaan pelaajan vahvuudet eivät ole kiekottamana, mikä näkyy keskimääräistä heikompina kiekonriisto- ja karvauslukemina.

Jos tarkastellaan niin kutsuttuja ”on-ice”-lukemia, Tammelan ollessa jäällä Lukon luoma sekä päästämä maaliodottama ovat molemmat selvästi keskimääräistä paremmat, kun taas Karnarannan ollessa jäällä Ässät on päästänyt maaliodottamaa selkeästi keskimääräistä enemmän. Tässä on kuitenkin otettava vahvasti huomioon Lukon laadukkaampi materiaali ja kuten edellä todettiin, Tammelan vaikutus puolustusalueella on ollut melko vähäinen kiekonriistojen muodossa. 

Vaikka Karnarannan lukemat tältä kaudelta ovat vahvemmat, pidän Tammelaa heistä parempana prospektina kesän varaustilaisuutta ajatellen. Karnarannan luistelussa on paljon selkeitä ongelmia ja vaikka myös Tammela tulee todennäköisesti olemaan heikompi luistelija verrattuna keskivertoon NHL-pelaajaan, on hänen tekniikassa selkeästi vähemmän puutteita. Tammelan tulevaisuus maalintekijänä on myös valoisampi, sillä hänellä on vaarallisempi laukaus ja hänen pelaaminen hyökkäysalueella kiekottomana on parempaa. Tammela on myös lähes 10 kuukautta Karnarantaa nuorempi, mikä on tässä vaiheessa pelaajan kehitystä merkittävä aika.

5. Samu Tuomaalan laukaisuvolyymi

Viime kauden tilastoprojektin eniten jääaikaan suhteutettuna laukonut pelaaja oli Kärppien Samu Tuomaala, joka kirjautti lähes 18 laukaisuyritystä 60 minuuttia kohden. Vertailun vuoksi toiseksi eniten laukoneen Veeti Miettisen lukema oli noin 16 ja kolmanneksi eniten laukoneen Kasper Simontaipaleen noin 13. Toisin sanoen puhutaan tähtitieteellisen korkeasta laukaisumäärästä.

Kuitenkin vaarallisilta ja keskivaarallisilta maalipaikoilta Tuomaala pääsi viime kaudella laukomaan hieman keskivertoa hyökkääjää harvemmin. Tämä kielii siitä, että valtava osa Tuomaalan laukauksista lähti huonoilta sektoreilta. Tyypillinen tilanne koostui kiekon alueelle tuomisesta vahvalla luistelulla ja sitä seuraavasta laukauksesta b-pisteen ja siniviivan väliseltä alueelta, josta edes ikäluokkansa vaarallisimpiin maalintekijöihin lukeutuva Tuomaala ei tee maalia kovin usein.

Mitä Tuomaalan laukaisuvolyymille on sitten tapahtunut tällä kaudella? Itse asiassa se on jopa kasvanut. Tämän kauden saldona on lähes 20 laukaisuyritystä 60 minuuttia kohden, joilla hän on jälleen tilastoitujen hyökkääjien selkeä ykkönen. Tuomaala on kuitenkin tällä kaudella päässyt viime kautta selkeästi useammin paremmille sektoreille ja henkilökohtaisessa luodussa maaliodottamassa hän onkin tilastoiduista pelaajista sijalla kolme.

Tuomaala laukoo edelleen paljon huonoiltakin sektoreilta erityisesti suorista hyökkäyksistä, mutta hänen keskimääräisen laukaisuyrityksen maaliodottama kasvoi loppukautta kohden, mikä on positiivinen merkki tulevaisuutta ajatellen. Maalivahdin yllättäminen huonoilta sektoreilta muuttuu entistä vaikeammaksi Liiga-tasolla ja joka paikasta laukomisella on ainoastaan negatiivinen vaikutus viisikon pelaamisen kannalta. 

Tuomaala oli myös viime kauden tilastoprojektin parhaita hyökkääjiä kiekon tuomisessa kontrolloidusti hyökkäysalueelle yhdessä Rädyn kanssa ja sama kaksikko on kärkisijoilla myös tämän vuoden tilastoissa. Tuomaalan terävä luistelu tekee hänestä todella tehokkaan tällä osa-alueella, etenkin jos hän saa kelattua itsensä vauhtiin puolustusalueella.

6. Jesse Helanderin pelintekeminen

Aina välillä tulee vastaan pelaajia, jotka ovat yhdellä osa-alueella erinomaisia, mutta muilla sektoreilla keskinkertaisia tai jopa heikkoja. Tämän kauden tilastoprojektin kenties paras esimerkki tällaisesta pelaajasta on JYPin Jesse Helander. Pienikokoinen laitahyökkääjä oli runkosarjassa joukkueensa toiseksi tehokkain pelaaja tekemällä 39 otteluun yhteensä 27 tehopistettä. Se osa-alue, jolla Helander erottuu kaikista muista tällä kaudella tilastoimistani pelaajista, on pelintekeminen.

Seitsemässä tilastoidussa ottelussa Helanderin ykkössyöttöjen odottama 60 minuuttia kohden on lähes 0,8. Vertailun vuoksi seuraavaksi eniten ykkössyöttöodottamaa kerryttäneen Rädyn lukema on vain noin 0,66.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Helanderilta tilastoidut ottelut sattuivat olemaan hänen parhaita suorituksiaan tältä kaudelta, ja että isommassa otoskoossa tahti tulisi laskemaan ainakin jonkin verran. Täysin puskista tämä lukema ei kuitenkaan tullut. Helander oli jo viime kaudella U18 SM-sarjan syöttöpörssin ykkönen kirjauttamalla 46 otteluun 49 syöttöpistettä. Helanderin syöttötaito ja luovat oivallukset pienessä tilassa ovat aina olleet hänen suurimmat vahvuudet pelaajana. 

Ykkössyöttöjen lisäksi Helanderin kontrolloitujen puolustussiniviivan ylitysten määrä on korkea, mutta muilta osin hän ei erotu joukosta. Keskimääristä heikomman luodun henkilökohtaisen maaliodottaman johdosta hän on pisteodottamassa vain keskitasoa todella korkeasta ykkössyöttöodottamasta huolimatta. Pienen koon ja heikon luistelun yhdistelmän vuoksi Helanderia tuskin tullaan varaamaan ensi kesänä, mutta hänestä voi hyvinkin olla tulevaisuudessa paljon iloa joukkueelleen Liiga-tasolla.

7. Samu Salminen ja Oliver Kapanen - juonikas sentterikaksikko

Edellä mainittujen nimien lisäksi projektissa hyökkääjistä nousivat esiin vähemmän yllättäen Jokereiden Samu Salminen ja KalPan Oliver Kapanen. Kapanen oli runkosarjassa varausikäisten pelaajien maalipörssin kärkinimi 25 maalilla 37 ottelussa, kun taas Salminen oli kamppailemassa koko runkosarjan pistepörssin voitosta ennen pääkaupunkiseudun rajoituksista johtunutta Jokereiden kauden ennenaikaista päättymistä.

Salmisen ja Kapasen tilastolliset profiilit ovat monelta osin samanlaiset. Molemmat sentterit ovat lähes jokaisessa kategoriassa keskimääräistä hyökkääjää parempia, joskaan kumpikaan ei yllä tehopisteistään huolimatta hyökkäyspelillisissä kategorioissa aivan kirkkaimpaan kärkeen.

Korkeasta maalimäärästään huolimatta Kapasen ykkössyöttöodottama on maaliodottamaa korkeampi ja sama pätee myös Salmiseen. Molemmat sentterit ovat tehokkaita siniviivojen ylityksissä, joskin Kapasella on lievä etu tällä sektorilla. Salminen on Kapasta edellä kiekonriistoissa, mutta tilanne on päinvastainen hyökkäysalueen päätykiekkoihin ehtimisessä.

Salminen on ollut ikäluokkansa parhaita pelaajia Suomessa jo usean vuoden ajan ja Liiga-organisaatiossa pelatessaan hän olisi hyvin todennäköisesti saanut kokemusta miesten peleistä. Kapanen on puolestaan nostanut osakkeitaan runsaasti tällä kaudella ja on viime aikoina pelannut todella tehokkaasti lainalla Mestiksessä. Sekä Salmisen että Kapasen nimet tullaan todennäköisesti kuulemaan ensi kesän varaustilaisuuden alkupuoliskolla.

8. Atte Lehikoisen ja Jimi Suomen heikohkot lukemat

Sekä Atte Lehikoinen että Jimi Suomi tulivat tähän kauteen isoin odotuksin. Lehikoinen oli viime kaudella KalPan U20-joukkueen johtavia puolustajia pelaten isoja minuutteja ja kantaen vastuuta myös ylivoimalla. Suomi puolestaan hyppäsi viime kaudella Kiekko-Espoon U20-ryhmään suoraan U16-tasolta, pelaten niin ikään isoja minuutteja joukkueessa, jossa hyvistä puolustajista oli huutava pula.

Erityisesti Lehikoinen on kuitenkin alisuorittanut rankasti tällä kaudella, eikä ole juuri ottanut kehitysaskeleita viime kaudesta niin datan kuin silmätestin perusteella. Lehikoinen oli viime kaudella tilastoimistani puolustajista selvästi eniten laukova pelaaja ja keskimääräistä parempi myös keskivaarallisten ja vaarallisten maalipaikkojen määrässä. Tällä kaudella hänen kerryttämä henkilökohtainen maaliodottama on kuitenkin selvästi keskimääräistä puolustajaa heikompi. 

Kaikista brutaalein näky on kuitenkin Lehikoisen kontrolloitujen puolustusalueen siniviivan ylitysten määrä ja niiden prosentuaalinen osuus kaikista ylityksistä. Lehikoisella on ollut valtavia vaikeuksia tuoda kiekko paineistettuna hallitusti ulos omalta alueelta joko kuljettamalla tai syöttämällä ja hän on joutunut turvautumaan usein kiekonhallinnan vastustajalle luovuttaviin purkuihin. Ennen kauden alkua isokokoinen puolustaja näytti jopa potentiaaliselta kakkoskierroksen varaukselta, mutta tämän kauden perusteella on hyvin vaikea ennustaa, millä kierroksella Lehikoinen voitaisiin tulla varaamaan. 

Jokereissa tällä kaudella pelanneen Suomen kohdalla tilanne ei ole aivan näin dramaattinen. Hän on suurimmassa osassa kategorioista joko hieman keskivertoa parempi tai heikompi. Kiekonriistoissa (erityisesti puolustusalueella) Suomi on todella heikko, mikä antaa osviittaa hänen puolustuspelaamisestaan. Kuitenkin vaikka Suomi profiloituu selkeästi kiekolliseksi puolustajaksi ja vaikka hänelle kertyi runkosarjassa kymmenen syöttöpistettä 15 ottelussa, ykkössyöttöodottamaa hän on kerryttänyt selvästi keskimääräistä puolustajaa vähemmän.

Kokonaisuutena lukemat ovat keskiverrot eivätkä varsinaisesti sellaisen pelaajan, joka on tällä hetkellä listattu erilaisissa rankingeissa jopa kolmoskierrokselle ja jota povattiin ennen kauden alkua useiden tahojen toimesta vieläkin korkeammalle.

9. Tomas Hamaran ja Otto Salinin nousut suoraan isoihin rooleihin

U16-ikäisistä puolustajista esille nousi tällä kaudella erityisesti kaksi nimeä: Tapparan Tomas Hamara ja HIFK:n Otto Salin. Tšekkiläissyntyinen Hamara siirtyi Tapparan junioriputkeen jo vuonna 2018 ja oli viime kaudella U18 SM-sarjan neljänneksi tehokkain puolustaja. Hamara pääsi myös pelaamaan Tapparan Liiga-joukkueen mukana Pitsiturnauksessa ja harjoitusottelussa TPS:ää vastaan ennen tämän kauden alkua. Ensimmäisellä U20-kaudella Hamaralle kertyi runkosarjassa 35 ottelussa hänen ikäiselleen puolustajalle vakuuttavat 18 tehopistettä. 

Salin puolestaan pelasi viime kaudella pääasiassa Jokereiden U18-joukkueessa ja oli myös Suomen U16-maajoukkueen vakiokasvoja. Viime kesänä HIFK:hon siirtynyt Salin onnistui vakiinnuttamaan itselleen heti paikan U20-tasolta ja kasvatti rooliaan syksyn edetessä tehden 19 otteluun 10 tehopistettä ennen kauden ennenaikaista päättymistä. 

Nuoren puolustajakaksikon lukemia tarkastaeltaessa on helppo tehdä muutamia huomioita. Salinin hyökkäyspään lukemat tasaviisikoin ovat selvästi keskivertoa puolustajaa paremmat sekä henkilökohtaisen maaliodottaman että ykkössyöttöodottaman muodossa. Salinin ollessa jäällä HIFK loi myös joukkueena valtavan määrän maalipaikkoja. Hamaran hyökkäyspään lukemat eivät ole lähellekään yhtä hyvät.

Hamara kuitenkin erottuu edukseen suunnanmuutospelaamisessa sekä kontrolloitujen puolustus- että hyökkäyssiniviivan ylitysten muodossa. Hamara pystyy pysymään rauhallisena myös paineistettuna ja löytämään syöttölinjoja tai tarvittaessa kuljettamaan itse kiekon ulos alueelta. Salin puolestaan oli puolustussiniviivan ylittämisessä hieman keskivertoa heikompi, mutta hyökkäysalueelle kuljettamisessa hän oli erinomainen. Salin on hyvin aktiivinen nousemaan tukemaan suoria hyökkäyksiä ja on usein mahdollinen syöttövaihtoehto keskialueella. Molemmat puolustajat tulevat olemaan ensi kaudella todella mielenkiintoisia seurattavia.