KHL-komeetasta vaikeuksien kautta Nashville Predatorsin syömähampaaksi – Eeli Tolvanen ylsi vihdoin NHL:ään, mutta maalit eivät kerro koko totuutta

22-vuotias Tolvanen on tällä kaudella päässyt maaleillaan otsikoihin ja raivannut 11 osumallaan tiensä Nashville Predatorsin parhaimpien maalintekijöiden joukkoon. Joukkueen sisäisessä maalipörssissä Tolvasen edellä ovat ainoastaan Mikael Granlund, Calle Järnkrok ja Filip Forsberg. Tolvanen on tehnyt 37 otteluun 11 maalia ja yhteensä 22 tehopistettä, joten näyttää, että Jokereissa säväyttänyt entinen huippulupaus on vihdoin yltänyt NHL-tasolle. 82 ottelun runkosarjassa Tolvanen tekisi samalla tahdilla noin 25 maalia.

Tolvasen matka NHL:ään ei ole ollut helppo, vaikka tie sinne näytti aiemmin tasaiseksi raivatulta. 19 runkosarjamaalia ja kuusi pudotuspelimaalia KHL-kaudella 2017–2018 veivät suomalaisen usein valokeilaan, mutta Tolvasen kaltaisen maaliruiskun menestyminen NHL:ssä edellyttää myös muuta, kokonaisvaltaisempaa osaamista. Siksi suomalaisen tie johti KHL:n jälkeen AHL:ään perusasioiden kuten pelinopeuden ja pienessä tilassa tapahtuvien ratkaisujen kehittämisen äärelle.

AHL:ssä Tolvanen ei kunnostautunut leipätyössään erityisen hyvin varsinkaan odotuksiinsa nähden, sillä 121 AHL:n runkosarjaottelussa syntyi 36 maalia. Tolvasen laukaus päätyy usein otsikoihin, mutta tulosten taakse tehtävä analyysi ei vielä puolla sitä, että suomalainen olisi Predatorsin syömähammas ottelun jokaisessa pelitilanteessa. 

Tasaviisikoin Tolvasen otteet eivät ole säväyttäneet vaan hän on kunnostautunut pääasiassa ylivoimalla. Tolvasen NHL-uran kannalta kehityssuunta ei ole kaikista otollisin, sillä hyökkääjän on tuotettava joukkueelleen lisäarvoa myös ylivoimatilanteiden ulkopuolella.

Toive ei ole mahdoton. Aiemmin tänä vuonna ottelussa Dallas Starsia vastaan Tolvanen osoitti tehokasta ja yksinkertaistakin hyökkäyspelaamista, jota on mahdollista soveltaa onnistuneesti myös lyhytsyötöin tapahtuvissa nopeissa hyökkäyksissä. Käytännössä Tolvasen pelinopeus on ottanut näkyviä askelia kohti NHL-tasoa.

Jatkoajalla kolmella kolmea vastaan -tilanteessa Tolvanen kiihdytti itsensä puolustussiniviivalta kovaan vauhtiin ja sai pelivälineen haltuunsa hyökkäyssiniviivan jälkeen. Tilanteessa Tolvasella oli toki tavallista enemmän tilaa, mutta se havainnollistaa suomalaisen reagointikykyä ja liikkeen räjähtävyyttä. 

Suomalaislaituri ei ole ollut kaikista parhaimmillaan silloin, kun peli etenee päädystä päätyyn suunnanmuutospelaamisen korostuessa. Nyt Tolvasen liike ja nopeus kiihdyttämisen jälkeen riittävät yksi vastaan yksi -tilanteisiin ja vastustajan yllättämiseen ja ohittamiseen hyökkäyssiniviivan tuntumassa. Tolvasen suoraluistelu on tehostunut ja luistimenpotkut tuottavat liike-energiaa tarvittavalla tasolla. Vastustajan keskialueen pelaamistakin on mahdollista rikkoa nopeissa vastahyökkäyksissä niin, että hänellä on tilaa edetä kaistallaan.

Niin kutsutussa itä-länsi-suuntaisessa pelaamisessa korostuvat lyhyet, vastustajaa sivuttain liikuttavat syötöt, joiden antamiselle on tehty tilaa. Siinä syöttöpelaamisen merkitys kasvaa ja viisikon onnistuessa hyökkäys on kontrolloitu ja organisoitu. Tolvasen hyökkäyspelaaminen ja luisteluominaisuudet ovat kehittyneet NHL:ssä tarvittavalle tasolle. Hän on aiempaa tehokkaampi vastahyökkäyksissä ja kykenee dynaamiseen lyhytsyöttöpelaamiseen.

Lyhyillä syötöillä etenevä vastahyökkäys on parhaimmillaan huipputehokasta, koska syötöt vievät peliä jatkuvasti eteenpäin säilyttäen kontrollin pelivälineestä rikkoen samalla vastustajan puolustusta. Yllä oleva hyökkäys päättyy Tolvasen laukaisupaikkaan sen jälkeen, kun Predators-hyökkääjät ovat edenneet lyhytsyötöin puolustusalueelta aina hyökkäysalueelle saakka vapauttaen lopussa runsaasti tilaa laidoille maalipaikkaa varten.

Ratkaisevaa on edetä hyökkäysalueelle niin, että suunnitelma pelivälineen saamisesta maalin lähelle on olemassa ja sillä hetkellä toteuttamisvaiheessa. Tolvanen on osoittanut, että hänen pelaamisensa on riittävää sekä reagointia että suunnitelmallisuutta vaativissa hyökkäyksissä.

Arvioidessa Tolvasen nykytasoa ja kyvykkyyttä NHL:ään on myös tarkasteltava tuloksia pelaamisen takana. Tolvanen sijoittuu suhteutetulla WAR-lukemallaan (Wins Above Replacement) joukkueen hyökkääjistä viidenneksi. Tulokkaaksi suomalainen on suoriutunut verrattain hyvin, sillä taakse jää isojakin nimiä – Matt Duchene ja Forsberg ovat tuottaneet arvoa joukkueelleen kuudenneksi ja yhdeksänneksi eniten.

Pintapuolisesti tarkasteltuna Tolvanen on todellakin saapunut NHL:ään ja ollut peliaikaansa nähden ja kaikki pelitilanteet huomioiden Predatorsille hyödyllinen pelaaja. Pelaajan yksilöllistä panosta eli käytännössä hänen tuottamaansa arvoa käsitellään WAR:ssa suhteellisen laaja-alaisesti, mutta sitä ohjaavat myös pelaajan suoritukseen vaikuttavat ulkopuoliset tekijät. Tolvasenkin todellista arvoa on puntaroitava vielä erikseen.

Tolvasen pelaamista monipuolistaisi aiempaa liikkuvampi pelaaminen: se, että suomalainen liikkuisi tai liukuisi siniviivalta lähemmäksi maalia ja tekisi itseään pelattavaksi yhden kosketuksen maalintekotilanteisiin. Silloin Tolvanen petaisi itselleen aiempaa enemmän tilanteita ykkössektorilta. Predatorsin ylivoimaviisikon on hyödynnettävä suomalaisen räjähtävää laukausta, mutta laukaukseen suunnattu kehitystyö ei pääty tyytyväisyyteen. Yksi Tolvasen kehityskohteista kiinnittynee laukausten varioimiseen, sillä laukausten variaatio kasvattaa maalinteon todennäköisyyttä eri tilanteissa. 

Yksinkertaisuudessaan Tolvasen on tehtävä itsestään aiempaa tehokkaammin ja sähäkämmin pienessä tilassa laukova hyökkääjä. Suurieleiset liikkeet kauempana maalia ovat toki näyttäviä, mutta eivät tehokkaita – ne ovat laukaukseen käytetyn liike-energian osalta suhteellisen tehottomia. Harva laukoo Aleksander Ovetškinin tai Patrik Laineen tasolla niin, että huomattava osa b-pisteen kaarelta ammutuista laukauksista viuhuu maalivahdin ohi verkkoon. Eteenpäin vievä kehityssuunta on kuitenkin olemassa: Tolvasen luisteluominaisuudet petaavat hänelle aiempaa paremmin maalipaikkoja myös maalin läheisyydestä alla olevan esimerkin tavoin. Räväkkyys ja röyhkeys ovat siirrettävissä ylivoimallekin.

Tulosten valossa suomalaisen pelaamisen kaksinaisuus on ilmiselvä. RAPM-mallissa Tolvasen hyökkäyspään tulokset ovat tasaviisikoin selvästi miinuksella. Hän on ollut keskitasoa heikompi niin maalien, maaliodottaman kuin laukaustenkin tuottamisessa. Tasakentällisin Tolvanen ei ole tällä hetkellä tarpeeksi tuottelias, mutta ylivoimalla hän on ollut valovoimainen. Rohkaisevaa ylivoimasuoritusten ohella on se, että Tolvanen on tasakentällisin ollut puolustussuuntaan vedenpitävä.

Tasaviisikoin pelatessaan Tolvanen on tuottanut 60 minuuttia kohden 10,05 laukausta, millä hän yltää seitsemänneksi vähintään 150 minuuttia pelanneista joukkueen hyökkääjistä. Maaliodottamaa on kuitenkin kertynyt vasta 13:nneksi eniten (0,40), joten Tolvanen ei ole vielä päässyt tarpeeksi laadukkaille maalipaikoille. Laukaisutahti on ollut riittävällä tasolla, mutta itse laukausten laadussa – eli niiden sijainnissa ja varioinnissa – on vielä petrattavaa.

Suomalaisen suoritukset paljastavat merkittäviä kehityskohteita, joista keskeinen on se, että Tolvasen on tuotettava lisäarvoa myös tasakentällisin – ylivoimapelaaminen ei kannattele tarpeeksi kärkiketjuissa. Pelillisesti Tolvanen on kuitenkin osoittanut hyviä merkkejä. On myös muistettava, että Tolvanen pelaa ensimmäistä täyttä NHL-kautta ja että Tolvasen kaltaisen maalintekijän pelaajaprofiilin monipuolistaminen ei tapahdu hetkessä. 

Tolvanen pelaakin tällä hetkellä pelillisesti suhteellisen hyvällä tasolla. Hän esimerkiksi hallitsee hyökkäyspelaamisen eri lähestymistavat kuten lyhytsyötöillä tai pitkillä avauksilla etenevät hyökkäykset. Suomalaisen luistelunopeus on hyvällä tasolla, mutta Patrik Laineen tavoin pelkästään suora luistelu ei tuo onnea: keskiössä ovat nopeat suunnanvaihdot ja luistinten ulkoterien käyttö sivuttaissuunnassa niin, että hyökkäykset etenevät tehokkaasti keskialueelta hyökkäysalueelle ja sieltä kohti maalia.