Pikkuleijonien pelaaja-arviot: Useita kiitettäviä, muutamia epäonnistumisia – "Hänen osakkeensa otti ison loikan eteenpäin varaustilaisuutta ajatellen"

Pikkuleijonien taival alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa päätyi lopulta karvaaseen ja jopa nöyryyttävään 0–8-tappioon pronssiottelussa Ruotsia vastaan. Kokonaisuutena kisat sujuivat kuitenkin pitkälti odotusten mukaan. Suomi otti alkusarjassa voitot Venäjästä ja Tšekistä, varmistaen lohkovoiton jatkoaikatappiossa Yhdysvaltoja vastaan. Joukkue oli vahvimmillaan erityisesti päätöserissä ja nousi useasti voittoon usean maalin tappioasemasta. 

Yksilötasolla nähtiin useita hienoja onnistumisia ja neljännestä sijasta huolimatta kaksi suomalaispelaajaa valittiin turnauksen tähdistökentälliseen ja yksi palkittiin jopa pelipaikkansa parhaana pelaajana. Vastapainona erityisesti alemmista ketjuista Suomi olisi kaivannut lisää tulivoimaa. Lisäksi vaikka ylivoima toimi kohtuullisen hyvällä tasolla läpi turnauksen, tasaviisikoin Pikkuleijonat olivat usein kärkimaita vastaan alakynnessä.

Näissä pelaaja-arvioissa arvosana muodostuu pitkälti sen mukaan, miten pelaaja suoriutui ennakko-odotuksiin nähden. Artikkelissa on hyödynnetty Mitch Brownin ja minun tilastoimia mikrotilastoja, jotka antavat yksityiskohtaista dataa pelaajien suoriutumisesta tasaviisikoin verrattuna turnauksen keskivertoon pelaajaan. Tilastot löytyvät kokonaisuudessaan täältä. 

Hyökkääjät:

Samu Tuomaala, 9+
7 ottelua, 5+6

Tuomaala oli Suomen tehokkain pelaaja 11 tehopisteellään ja päätyi koko kisojen pistepörssissä jaetulle viidennelle sijalle. Hän oli Pikkuleijonien ehdottomia avainhahmoja erityisesti alkusarjan otteluissa ja sai hyökkääjistä eniten vastuuta koko turnauksen mitassa pelaten keskimäärin noin 19 minuuttia ottelua kohden. Aina parhaimmillaan maajoukkuepaidassa historiallisestikin esiintynyt Tuomaala valittiin myös koko turnauksen tähdistökentälliseen.

Tuomaalan tilastollinen profiili tasaviisikoin ei varsinaisesti yllätä. Hän kerrytti keskimääräistä hyökkääjää enemmän maaliodottamaa ja oli yksi turnauksen hanakimmista laukojista, joskin tämä tapahtui usein myös pelintekemisen kustannuksella. Siniviivojen kontrolloiduissa ylityksissä hän oli hieman yllättäen vain keskitasoa, vaikka hän on historiallisesti profiloitunut erittäin hyväksi suunnanmuutospelaajaksi. 

Tuomaalan nopeus- ja taito-ominaisuudet sekä erittäin vaarallinen laukaus olivat esillä läpi turnauksen erityisesti ylivoimalla. Pelaaminen meni tasaviisikoin silloin tällöin yksin puskemiseksi, mitä on nähty myös U20 SM-sarjassa. Huomioitavaa onkin, että valtaosa Tuomaalan tehopisteistä syntyi ylivoimalla. Hän nosti hyvin todennäköisesti profiiliaan turnauksen aikana monien organisaatioiden silmissä tehojensa myötä, vaikkei hän varsinaisesti näyttänyt mitään uutta. 

Ville Koivunen, 9+
7 ottelua, 4+6  

Tuomaalan tutkaparina läpi turnauksen toiminut Koivunen kirjautti seitsemään otteluun mainiot 10 tehopistettä, jotka riittivät turnauksen pistepörssissä jaetulle yhdeksännelle sijalle. Hän pelasi suomalaishyökkääjistä toiseksi eniten saaden keskimäärin yli 18 minuuttia jääaikaa ottelua kohden.

Koivunen oli hyökkäysalueella Suomen vaarallisimpia pelintekijöitä niin tasaviisikoin kuin ylivoimalla. Hän pystyi imemään puolustajien huomion itseensä ja luomaan laadukkaita maalipaikkoja ovelilla syötöillään. Ylipäätään Koivunen tekee kiekollisena hyvin vähän huonoja ratkaisuja ja luo tilanteita itselleen ja ketjukavereilleen, vaikka hänellä ei ole esimerkiksi Tuomaalan säihkyvää nopeutta tai laukausta. Suunnanmuutospelissä Koivusen lukemat ovat jonkin verran keskivertohyökkääjää heikommat, mutta päätykiekkoihin ehtimisessä ja puolustusalueen pelaamisessa puolestaan paremmat. 

Koivunen on jo jonkin aikaa ollut omissa papereissani tämän varausluokan toiseksi paras suomalaispelaaja Aatu Rädyn jälkeen eikä tässä turnauksessa nähty mitään sellaista, mikä laittaisi minua kyseenalaistamaan hänen sijoitustaan. Koivusen siirtymä ammattilaistasolle tulee todennäköisesti olemaan melko vaivaton hänen pelityylinsä ja kiekollisten ominaisuuksiensa vuoksi. Hän löytyi EliteProspectsin tuoreimmasta rankingista sijalta 33, eikä tuo sijoitus tule juurikaan ainakaan laskemaan seuraavan reilun kuukauden aikana.

Samu Salminen, 9
7 ottelua, 7+2

Salminen oli Suomen joukkueen tehokkain maalintekijä seitsemällä täysosumallaan, joilla hän ylsi koko kisojen maalipörssin jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Connor Bedardin ja Isak Rosénin kanssa. Hän kantoi paljon vastuuta tasaviisikoin ja ylivoimalla pelaten yli 17 minuuttia ottelua kohden. 

Salminen on aina ollut pelaaja, joka kerryttää maaleja ja pisteitä hieman huomaamatta. Ykköspisteodottamassa hän oli keskivertohyökkääjän tasolla ja hänellä oli paikoitellen vaikeuksia suunnanmuutospelaamisessa nopeampia vastustajia vastaan. Tasaviisikoin hän ei ollut ketjunsa näkyvin pelaaja, joskin hänen työmoraali erityisesti puolustusalueella pisti silmään.

Vaikka Salminen häviää jalkanopeudessa monelle, hänen peliälynsä ja maalinedustapelaamisensa olivat hienoa katsottavaa erityisesti ylivoimalla. Salminen on pelaaja, joka tekee hieman näkymättömällä tavalla ketjukavereistaan parempia. Hänet tullaan varaamaan kesällä todennäköisesti kahden ensimmäisen kierroksen aikana ja hän löytyi EliteProspectsin viimeisimmästä rankingista sijalta 45.

Niko Huuhtanen, 8
7 ottelua, 2+3

Huuhtanen pelasi keskimäärin vähiten ottelua kohden kaikista suomalaishyökkääjistä, mutta siitä huolimatta hän oli Pikkuleijonien neljänneksi tehokkain hyökkääjä viidellä tehopisteellään. Itse asiassa hän oli peliaikaan suhteutettuna joukkueen tehokkain pelaaja.

Peliaikaansa suhteutettuna Huuhtanen oli melko tehokas erityisesti hyökkäyspäädyssä myös paikkojen rakentamisessa. Hän oli erittäin aktiivinen hankkimaan vastakkaiselta laidalta sisään hyökkäysalueelle heitettyjä pääty- tai rännikiekkoja, jotka johtivat pitkiin hyökkäyksiin ja maalipaikkoihin. 

Huuhtasella oli kuitenkin suuria vaikeuksia päästä pois omista kontrolloidusti paineen alta, mikä johti runsaaseen määrään purkukiekkoja keskialueelle ja vaikutti varmasti osaltaan Huuhtasen saamaan peliaikaan. Huuhtasen luistelussa ja luisteluasennossa on suuria puutteita, jotka olivat ongelma myös tässä turnauksessa ja jotka pudottavat hänen arvoaan potentiaalisena NHL-prospektina. 

Brad Lambert, 8
5 ottelua, 0+5

Lambert kirjautti neljä tehopistettä kahteen ensimmäiseen otteluun Venäjää ja Tšekkiä vastaan, mutta oli sivussa kaksi jälkimmäistä alkusarjan ottelua. Hän palasi takaisin kokoonpanoon ratkaisuotteluissa tehden loppuihin kolmeen peliin yhden tehopisteen, jääden lopulta kisoissa ilman yhtään tehtyä maalia. 

Odotukset Lambertin kohdalla olivat turnaukseen lähdettäessä hyvästä syystä todella korkealla, eikä hän pystynyt niihin yltämään, joskin on mahdollista, että hän pelasi osan turnauksesta loukkaantuneena. Toki hän väläytteli useita kertoja kisojen aikana ja oli Koivusen ohella ykkössyöttöodottaman luomisessa tasaviisikoin Suomen selkeästi parhaita pelaajia. Lambert myös toi kiekkoa todella tehokkaasti läpi keskialueen nojaten erinomaiseen luisteluunsa ja kiekonkäsittelyynsä. 

Kuitenkin Lambertin pelaaminen meni usein hieman yliyrittämisen puolelle, mikä johti liialliseen väkisin puskemiseen ja kiekonmenetyksiin. Tällä tasolla edes Lambertin tasoinen pelaaja ei enää pysty luistelemaan koko kenttää läpi joka kerta. Tämän kauden ja näiden kisojen perusteella Lambertilla on vielä töitä edessä, mikäli hän mielii kuulla nimensä kesän 2022 varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana ottaen huomioon, kuinka hyvät kisat tämänhetkinen ennakkosuosikki Shane Wright pelasi. 

Miko Matikka, 7-
7 ottelua, 1+3

Matikka kirjautti seitsemään otteluun varsin mukiinmenevät neljä tehopistettä pelaten koko turnauksen varsin pienessä roolissa tasaviisikoin. Matikka pääsi kuitenkin pelaamaan jonkin verran ylivoimalla maalinedustaroolissa ja neliön keskellä. 

Tasaviisikoin Matikan tilastoprofiili ei ole kovin kaunista luettavaa. Hänen lukemansa olivat keskimääräistä hyökkääjää heikommat melkein kaikilla osa-alueille lukuun ottamatta päätykiekkojen haalimista omalle joukkueelleen. Matikalla oli Huuhtasen tavoin erityisen paljon ongelmia suunnanmuutospelissä ja hänen siniviivan ylitysyritykset päättyivät vastustajan kiekonhallintaan yli puolissa kaikista kerroista.

Matikka onnistui myös paikoin väläyttelemään paikoitellen kiekollista osaamistaan. Ulottuvana pelaajana hän käsittelee hyvin kiekkoa ja hakeutuu hanakasti kohti keskustaa, mikä johti muutaman kerran hyvään maalipaikkaan turnauksen aikana. 

Joakim Kemell, 8
7 ottelua, 3+0

Joukkueen nuorimpana hyökkääjänä Kemell sai ansaitusti vastuuta läpi turnauksen ja hän oli Suomen kakkosylivoimaviisikon kulmakivi vasemmalla b-pisteen kaarella, kirjauttaen kolme maalia seitsemään otteluun.

Kemellin tilastollinen profiili tasaviisikoin on varsin keskiverto kaikilta osin. Kemell oli yksi Suomen ahkerimmista laukojista Tuomaalan ohella, mutta suurin osa laukaisuyrityksistä syntyi jälkimmäisen tavoin melko huonoilta sektoreilta. Myös useat Kemellin suorat hyökkäykset päätyivät kiekonmenetyksiin, sillä hän usein yritti päästä puolustajasta ohi pelkillä käsillään, mikä toimi erityisesti parempia maita vastaan huonosti. Hän teki usein yksi vastaan yksi -tilanteen paikassa, jossa ketjukaverin hyödyntäminen olisi ollut järkevämpää. 

Tämän sanottua Kemellin turnausta voidaan pitää selvästi onnistuneena. Hänen luisteluvoimansa, kiekolliset taidot ja erittäin terävä laukauksensa ovat ominaisuuksia, jotka tulevat tekemään hänestä erittäin houkuttelevan pelaajan kesän 2022 varaustilaisuuteen. 

Sami Päivärinta, 8 ½
7 ottelua, 1+2

Päivärinta sentteröi lähes koko turnauksen ajan Kemellin ja Rasmus Ruususen muodostamaa ketjukoostumusta, pelaten keskimäärin lähes 17 minuuttia ottelua kohden saaden paljon vastuuta alivoimalla ja päästen koittamaan muutamaan otteeseen myös ylivoimalle.

Kiekollisena Päivärinta oli Suomen tasapainoisimpia pelaajia koko turnauksen mitassa. Hän loi tasaviisikoin niin maali- kuin ykkössyöttöodottamaa keskimääräistä hyökkääjää enemmän ja oli suunnanmuutospelaamisessa ja keskialueen ylittämisessä Suomen varmimpia pelaajia.

Päivärinnalla on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on fiksu kiekollisena sekä kiekottomana, tunnistaen tilanteet hyvin ja pystyen tarvittaessa rauhoittamaan peliä tai pysymään kiekossa. Hän oli pääasiassa hyvä myös alivoimalla ja pääsi useaan otteeseen jopa maalipaikoille. Päivärinnan suurin ongelma turnauksessa oli, että osa hänen viimeistely-yrityksistään oli heikkoja, joskin myös paremmalla tuurilla hänelle olisi kertynyt useampi tehopiste lisää. Päivärinnalla ei välttämättä ole tarpeeksi huipputason ominaisuuksia pelata tulevaisuudessa NHL-tasolla, mutta hänestä on hyvää vauhtia marinoitumassa laadukas keskushyökkääjä Euroopan kentille.

Juho Järvelä, 8
5 ottelua, 1+1

Järvelä aloitti kisat katsomosta, mutta pääsi toiseen otteluun kokoonpanoon Oliver Kapasen loukkaantumisen myötä ja pelasi yli 15 minuuttia Tšekkiä ja Saksaa vastaan, jonka jälkeen rooli pieneni jälleen merkittävästi ratkaisupeleissä. 

Järvelä hoiti pelaamissaan otteluissa roolinsa nelossentterinä  ohtuullisen hyvin, vaikka otoskoko käi lopulta pieneksi. Hän oli kohtuullisen hyvä kiekottomana ja pystyi katkomaan tilanteita puolustusalueella. Esimerkiksi hänen tekemänsä maali Yhdysvaltoja vastaan lähti Järvelän katkosta puolustusalueella, jonka jälkeen hän nosti kiekon jalalla omista ja pääsi lopulta kahdella yhtä vastaan -tilanteeseen. Odotuksiin nähden suoritusta voidaan pitää varsin mukiinmenevänä.

Sisu Yliniemi, 7
7 ottelua, 1+1

Yliniemi pelasi suurimman osan turnausta Suomen kolmessa kärkiketjussa, kerryttäen kaksi tehopistettä keskimäärin lähes 14 minuuttia peliaikaa ottelua kohden. 

Yliniemi oli parhaimmillaan puolustusalueella, jossa hän teki paikoitellen hyviä riistoja ja antoi painetta kiekolliselle pelaajalle. Hän pelasi säännöllisesti myös alivoimalla. Kiekollisen pelaamisen suhteen Yliniemen tilastollinen profiili on kuitenkin suhteellisen vaisu hänen ollessa lähes kaikissa kategorioissa keskimääräistä hyökkääjää heikompi.

Yliniemen nopeusominaisuudet ja fysiikka eivät monessa tilanteessa riittäneet erityisesti parempia maita vastaan. Hän kompensoi puutteitaan hyvällä työmoraalilla ja sai sitä kautta valmennusjohdolta useita näytönpaikkoja kärkiketjuissa, vaikka anti jäi monilta osin melko vähäiseksi.

Verner Miettinen, 6 ½
6 ottelua, 1+0

Miettinen aloitti harjoitusottelussa Kanadaa vastaan Suomen ykkössentterinä, mutta menetti tuon paikan melko nopeasti ja pelasi varsinaisessa turnauksessa varsin vaihtelevassa roolissa, joskin minuutteja kertyi silti keskimäärin yli 16 minuuttia ottelua kohden. 

Ennen turnausta kirjoitin Miettisen olevan se pelaaja Suomen hyökkäyksessä, jolta odotin eniten näyttöjä lyhyen ja välttävästi menneen kauden jälkeen varaustilaisuutta silmällä pitäen. Miettisen esitykset jäivät kuitenkin koko kisojen ajan vaisuiksi. Hänellä oli vaikeuksia luoda tilanteita hyökkäyssuuntaan tasaviisikoin ja päästä ulos paineen alta kontrolloidusti. Myöskään puolustussuuntaan hän ei missään vaiheessa ollut erityisen vakuuttava, vaikka saikin läpi turnauksen vastuuta myös alivoimalla.

Tämän turnauksen jälkeen on todella vaikea sanoa, varataanko Miettistä tulevana kesänä ja jos kyllä, missä vaiheessa. Voidaan sanoa, että hänen edelliset hyvät näytöt ovat viime kauden puolelta. 

Kalle Väisänen, 7-
5 ottelua, 0+1

Väisänen pelasi turnauksen alussa pienessä roolissa keskimäärin muutamia vaihtoja erässä, eikä hän mahtunut välierässä tai pronssiottelussa joukkueen kokoonpanoon. Hänen saldokseen jäi yksi kakkossyöttö Saksaa vastaan.

Väisänen oli varsin näkymätön lähes koko turnauksen ajan. Hän oli kohtuullinen päätypelaamisessa päästessään hyödyntämään kokoaan ja ulottuvuuttaan, mutta hän ei pystynyt kääntämään tilanteita maalipaikoiksi. Väisäsellä oli myös koko ketjunsa tavoin vaikeuksia päästä omista pois, mikä johti useisiin kiekonhallinan menetyksiin puolustussiniviivalla. Väisäsen kiekollisista taidoista tai syöttöpelaamisesta ei näissä kisoissa nähty juuri mitään. 

Oliver Kapanen, 7
4 ottelua, 0+0

Kapanen loukkaantui todella ikävän näköisessä tilanteessa avausottelussa Venäjää vastaan, mutta palasi kokoonpanoon puolivälierässä ja pelasi turnauksen loput ottelut isossa roolissa, joskaan ei missään tuntunut pääsevän täysillä mukaan, mikä on toisaalta varsin ymmärrettävää. 

Kapasen tilastollinen profiili tasaviisikoin ei ole varsinaisesti mairitteleva. Kapanen ei ole profiloitunut pelaajaksi, joka luo paljon tilanteita itselleen esimerkiksi luistelunsa avulla Lambertin, Tuomaalan tai Kemellin tavoin, vaan hän tekee suurimman osan tuloksestaan fiksulla sijoittumisella ja hyvällä viimeistelyllä. Tässä turnauksessa hän ei päässyt kuitenkaan käyttämään noita vahvuuksiaan jatkuvalla syötöllä.

Vaikka kisat jäivätkin vaisuksi, en usko, että vaikutus Kapasen varausosakkeisiin jää kovin suureksi ottaen huomioon hänen erittäin hyvät otteet U20 SM-sarjassa ja Mestiksessä. 

Rasmus Ruusunen, 7
7 ottelua, 0+0

Ruusunen oli Kapasen ohella Pikkuleijonien ainoa hyökkääjä, joka jäi turnauksessa kiikareille siitäkin huolimatta, että hän sai hyvin peliaikaa tasaviisikoin ja alivoimalla pelaten pääasiassa samassa ketjussa Päivärinnan ja Kemellin kanssa.

Ruususen pelaaminen turnauksessa jäi monelta osin hieman heikoksi. Häneltä nähtiin muutamia hyviä suorituksia kiekollisena ja paikoitellen kohtuullisen laadukasta kiekollista pelaamista. Hän oli myös Suomen eniten alivoimalla pelannut hyökkääjä ja suoriutui siitä keskimäärin hyvin. Ruusunen oli kuitenkin ketjunsa selvästi kolmanneksi paras pelaaja, mistä kertoo myös hänen tilastollinen profiilinsa, joka on joka osa-alueella keskivertoa hyökkääjää heikompi päätykiekkojen noutamista lukuun ottamatta. 

Puolustajat:

Aleksi Heimosalmi, 9 ½
7 ottelua, 2+6

Heimosalmi oli Suomen ja samalla koko kisojen tehokkain puolustaja kahdeksalla tehopisteellään. Hänet valittiin tähdistökentälliseen ja lopulta myös koko turnauksen parhaaksi puolustajaksi kolmantena suomalaisena kisojen modernissa historiassa Vili Saarijärven ja Miro Heiskasen jälkeen. Vaikka omissa papereissani tuo palkinto olisi kuulunut ehdottomasti Kanadan Brandt Clarkelle, Heimosalmi oli mukana omassa tähdistökentällisessäni ja pelasi kokonaisuutena erinomaiset kisat.

Parhaimmillaan Heimosalmi esitteli erittäin vahvaa liikkuvuuttaan ja kiekonkäsittelykykyään luodessaan itselleen tilaa siniviivassa. Hän oli erittäin pätevä siniviivapelaaja myös ylivoimalla, liikuttaen kiekkoa tehokkaasti ja hämäävästi luoden laukaisupaikkoja esimerkiksi Kemellille. Heimosalmen luisteluosaaminen oli parhaimmillaan molemmissa hänen tekemässään maaleissa, joissa hän käytännössä luisteli yksin kentän läpi ennen hyviä viimeistelyjä. 

Heimosalmen tilastoprofiili tasaviisikoin ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä, mitä tehopisteiden ja tähtihetkien perusteella voisi kuvitella. Hän loi keskivertoa puolustajaa enemmän henkilökohtaista maaliodottamaa, mutta ykkössyöttöodottamassa hän oli suunnilleen saman verran keskivertopuolustajaa perässä, joten ykköspisteodottama jäi kokonaisuudessaan keskinkertaiseksi.

Heimosalmi olisi voinut hyödyntää syöttötaitoaan enemmän tasaviisikoin tilanteissa, jossa hän harhautti kärkikarvaajan siniviivassa. Sama trendi on ollut havaittavissa myös U20 SM-sarjassa. Heimosalmen laukaus on myös yksi hänen heikoimmista kohdistaan, mikä entisestään vähentää siniviivan läheisyydestä lähteneiden laukausten arvoa. Hän pyöritti peliä ylivoimalla laadukkaasti, joten en usko tuon olevan kiinni syöttötaidosta.

Siniviivojen kontrolloiduissa ylityksissä Heimosalmi suoriutui keskivertoa puolustajaa paremmin, mutta suorien hyökkäyksien puolustamisessa hänellä oli paikoitellen ongelmia. Heimosalmi antoi usein liian paljon tilaa hyökkääjille, mikä johti siihen, että vastustaja pääsi usein suhteellisen helpolla tuomaan kiekon alueelle. Heimosalmen hyväksi on kuitenkin sanottava, että hän harvoin teki puolustusalueella karkeita virheitä tai sijoittui katastrofaalisen huonosti. Luistelutaitonsa avulla hänellä olisi ollut kuitenkin varaa pitää tiukempi etäisyys vastustajaan suorissa hyökkäyksissä.

Kokonaisuutena Heimosalmen turnausta voi pitää ennakko-odotuksiin nähden erinomaisena, ja hänen osakkeensa varaustilaisuutta ajatellen otti varmasti ison loikan eteenpäin. En ihmettelisi ollenkaan, mikäli hänet varattaisiin kahden ensimmäisen kierroksen aikana reilun kuukauden päästä. 

Viljami Juusola, 9
7 ottelua, 1+5

Juusola oli turnauksessa Suomen toiseksi tehokkain puolustaja kuudella tehopisteellään, vaikka hän pelasikin keskimäärin vasta neljänneksi eniten kaikista suomalaispuolustajista eikä saanut puoltatoista minuuttia enempää peliaikaa ylivoimalla.

Juusolan tilastollinen profiili tasaviisikoin on ehkä koko Pikkuleijonien pakiston kokonaisvaltaisesti paras. Hän kirjautti sekä maali- että ykkössyöttöodottamaa keskimääräistä puolustajaa enemmän, hänen pelinavauksistaan suhteellisen harva johti kiekonmenetyksiin ja puolustamisessa hän oli Suomen tasaisimpia suorittajia niin suoria hyökkäyksiä vastaan kuin varsinaisesti puolustusalueella.

Juusolan pelaaminen oli myös pelkän silmätestin perusteella varsin monipuolista. Hän kamppaili hyvin maalinedustalla, teki sijoittumisensa kanssa varsin vähän virheitä, pystyi noutaamaan kiekkoja varsin pienistä raoista onnistuneesti ja hyökkäysalueella luomaan tilanteita viivasta laukauksellaan sekä syöttämällä. Juusola olisikin ansainnut enemmän peliaikaa erityisesti tasaviisikoin ja häntä olisi myös voinut koittaa jossain vaiheessa ylivoimalla; onhan hän ollut historiallisesti tämän ikäluokan ykkösviivamies. 

Jimi Suomi, 7 ½
7 ottelua, 0+4

Suomi oli Pikkuleijonien kolmanneksi eniten jääaikaa saanut puolustaja pelaten keskimäärin lähemmäs 19 minuuttia ottelua kohden. Hän oli Suomen ykkösylivoiman viivamies lähes koko turnauksen ajan pelaten yli tuplasti enemmän ylivoimalla kuin toiseksi eniten vastuuta saanut Heimosalmi. 

Suomen profiili tasaviisikoin oli varsin odotetun kaltainen. Kiekollisena ja hyökkäyssuuntaan hän oli Suomen puolustuksen parhaimmistoa. Liikkuvuutensa ja sulavan luistelunsa ansiosta hän pystyi nousemaan muutamia kertoja viivasta ja luomaan itselleen vaarallisia tekopaikkoja, joskin viimeistely jäi uupumaan. Ylivoimalla hän pyöritti peliä varsin hyvin, vaikkakin ykkösylivoiman painopiste olikin syvemmällä alueella akselilla Tuomaala-Salminen-Koivunen. Pelinavaamisessa Suomi suoriutui kohtalaisesti, mutta erityisesti puolustusalueen puolustuspelaamisessa ja suorahyökkäysten puolustamisessa hän jätti paljon toivomisen varaan. 

Tämä ei varsinaisena yllätyksenä tullut, sillä Suomi profiloituu nimenomaan pienikokoiseksi kiekolliseksi puolustajaksi. Joissain tilanteissa Suomen yliaggressiivisuus kiekottomana kostautui huonona sijoittumisena keskialueella, kun taas osassa tilanteista hän oli liian passiivinen antaen liikaa tyhjää tilaa. 

Topias Vilén, 7+
7 ottelua, 0+4

Pelaamalla keskimäärin lähes 21 minuuttia ottelua kohden Vilén oli Suomen toiseksi eniten jääaikaa saanut pelaaja heti Heimosalmen jälkeen. Hän aloitti turnauksen ykkösylivoimalla, mutta kisojen loppua kohden vastuu siirtyi Suomen ja Heimosalmen harteille. 

Koko kuluneen kauden Liigassa pelannut Vilén oli paikoitellen hyvä, mutta kokonaisuutena melko keskinkertainen odotuksiin nähden. Hänellä oli tietyissä otteluissa suuriakin vaikeuksia pelinavaamisessa kiekollisena, joskin hän paransi tuolla osa-alueella turnauksen edetessä. Hyökkäysalueella Vilén pelasi suurilta osin varsin riskittömästi tyytyen suurilta osin toimituksiin siniviivasta.

Pienenä yllätyksenä Vilénin puolustuspelaaminen ei ollut tässä turnauksessa terävimmillään. Hän oli useissa tilanteissa sekunnin tai kaksi myöhässä, minkä olisi voinut välttää nopeammalla reagoinnilla ja havainnoinnilla. Vilén pelasi suomalaispelaajista eniten alivoimalla, jossa hän suoriutui puolustamisesta paremmin kuin tasaviisikoin.

Aleksi Malinen, 7 ½
7 ottelua, 1+0

Malisen turnaus oli monella tapaa kaksijakoinen. Hän pelasi koko kisojen ajan noin 15 minuuttia ottelua kohden lukuun ottamatta puolivälierää Sveitsiä vastaan, jossa hänen jääaikansa putosi virheiden seurauksena noin kuuteen minuuttiin. 

Malisen paras antia turnauksessa olivat ehdottomasti hänen nousut kiekollisena paineen alta. Hän oli koko turnauksen parhaita puolustajia luomaan kontrolloituja siniviivan ylityksiä paineistettuna hyödyntäen hänen vahvaa luistelutekniikkaa, teräviä ensimmäisiä potkuja sekä ristiaskelia. Malisella oli kuitenkin vaikeuksia muuttaa hyvät nousut konkreettisiksi maalipaikoiksi, mikä näkyy keskimääräistä heikompana ykköspisteodottamana tasaviisikoin.

Lisäksi vaikka hän puolusti keskimäärin hyvin suoria hyökkäyksiä vastaan, puolustusalueella Malinen oli kenties koko Suomen puolustuksen riskialttein pelaaja, jolle sattui pahoja virheitä lähes jokaisessa ottelussa ja jotka johtivat Sveitsi-ottelussa penkitykseen. Malisen vahvuudet ovat kiistattomat ja hän on pitkällä tähtäimellä kiinnostava projekti osaavalle NHL-organisaatioille, mutta en ihmettelisi, mikäli monet seurat laittoivat hänet DND-listalle (do not draft) tämän turnauksen perusteella. 

Tomi Leppänen, 8-
7 ottelua, 0+0

Leppänen sai melko paljon vastuuta lohko-otteluissa, mutta hänen roolinsa pieneni turnauksen edetessä ja ratkaisuotteluissa hän pelasi vain alle 10 minuuttia. Kuitenkin esimerkiksi alivoimalla hän oli Suomen toiseksi eniten turnauksen aikana pelannut puolustaja heti Vilénin jälkeen ja suoriutui omasta roolistaan odotuksiin nähden varsin kohtuullisesti. 

Leppäsen tilastoprofiili tasaviisikoin on jopa yllättävän komeaa katsottavaa. Vaikka hyökkäysalueella hänen antinsa jäi keskinkertaiseksi, Leppänen pääsi paineen alta pois kontrolloidusti hyvällä prosentilla ja hän oli Suomen vahvin puolustaja suoria hyökkäyksiä vastaan ottaen tilan pois heti aikaisessa vaiheessa ja pakottaen vastustajat usein päätykiekkoihin kontrolloitujen ylitysten sijaan. Lisäksi hän oli Suomen puolustuksen parhaimmistoa puolustusalueella ja fyysisessä pelaamisessa.

Toki mukaan mahtui myös turhia kiekosta luopumisia ja liiallisen aggressiivisuudesta johtuneita sijoittumisvirheitä. Leppäsen kiekolliset taidot eivät myöskään samalla tasolla useiden muiden tämän joukkueen puolustajien kanssa, mikä vähentää hänen potentiaaliaan tulevaisuutta katsottaessa.

Kasper Kulonummi, 7+
6 ottelua, 0+0

Puolustuksen ainoana 2004-syntyneenä pelaajana Kulonummi sai jääaikaa varsin niukasti, pelaten keskimäärin noin 11 minuuttia ottelua kohden lähinnä tasaviisikoin.  

Kulonummella oli useita hyviä hetkiä kiekollisena. Hän pystyi paikoitellen navigoimaan hyvin paineistettuna, pysyen rauhallisena ja tehden hyviä syöttövalintoja pelaamalla nopeasti tai hitaasti tilanteen vaatimalla tavalla. Kulonummen vähäinen luotu maaliodottama kielii siitä, ettei hän laukonut juuri, vaan pyrki enemmän rakentamaan laukaisupaikkoja pakkiparilleen.

Kulonummen suurimmat ongelmat olivat puolustuspelaamisessa, jossa hänellä oli paikoitellen vaikeuksia pysyä mukana erityisesti parempia maita vastaan. Tästä huolimatta Kulonummen turnausta voidaan pitää odotuksiin ja ikään nähden kohtuullisena. Hän tulee olemaan ensi vuoden joukkueen kärkipuolustajia.

Kalle Ervasti, 7
3 ottelua, 0+0

Ervasti ei esiintynyt kovin mairittelevasti harjoitusottelussa Kanadaa vastaan, ja hän saikin varsinaisessa turnauksessa kunnolla jääaikaa ainoastaan Saksaa vastaan, jolloin hän pelasi kohtalaisesti, mutta ei kuitenkaan niin hyvin, että hän olisi varsinaisesti ansainnut enemmän peliaikaa muissa otteluissa. 

Maalivahdit:

Aku Koskenvuo, 7
6 ottelua, 87,4 %, 4,23 PMK

Maalivahtipelaaminen oli ennakkoon Suomen suurin kysymysmerkki, ja vaikka ei voida sanoa, että joukkue olisi missään vaiheessa kaatunut Koskenvuon pelaamiseen, ei hän myöskään pystynyt kantamaan Pikkuleijonia vaikeilla hetkillä. Sveitsi-ottelu oli Koskenvuon turnauksen paras esitys, mutta välierässä Venäjää vastaan taakse painui kuusi laukausta ja pronssiottelussa Ruotsia vastaan hänet otettiin vaihtoon toisessa erässä. Mahdollisuus NHL-varaukseen on olemassa, mutta en pitäisi sitä tässä vaiheessa todennäköisenä.

Juuso Helomaa, 9
2 ottelua, 92,5 %, 1,93 PMK

Helomaa pelasi nollapelin lohko-ottelussa Saksaa vastaan ja joutui torjuntatöihin myös pronssiottelussa torjuen 12 kertaa ja päästäen kolme maalia. Hyvä suoritus ainoassa varsinaisessa ottelussa.