Mikko Kokkonen on päässyt nopeasti rytmiin AHL:ssä ja pelannut kautensa parasta kiekkoa – "Pelityyli sopii pieneen kaukaloon jopa paremmin kuin Euroopan kentille"
Mikko Kokkoselle tuli tämän kalenterivuoden puolella täyteen ikää vasta 20, mutta hänellä on tilillään ammattilaisotteluita jo viideltä eri kaudelta. Toronto Maple Leafsin kolmannen kierroksen varaus on ollut kokopäiväinen Liiga-puolustaja Jukureissa jo viimeiset kolme vuotta. Kokkonen ei ole ollut pelkästään rivipuolustaja, vaan pelannut koko ajan isossa roolissa. Esimerkiksi päättyneellä kaudella hänelle kertyi jääaikaa 50 ottelussa keskimäärin lähes 22 minuuttia ottelua kohden.
Kokkosen pistetuotanto on kuitenkin ottanut osumaa hänen Liiga-uransa edetessä. Varausikäisenä Kokkonen kirjautti tulokaskaudellaan 19 tehopistettä 56 otteluun (0,34 pistettä per peli), toisella kaudellaan kymmenen pistettä 39 otteluun (0,26 pistettä per peli) ja päättyneellä kaudella kymmenen pistettä 50 otteluun (0,2 pistettä per ottelu). Trendi on ollut laskeva.
Jukureiden kauden päätyttyä Kokkonen kirjoitti kuitenkin loppukauden mittaisen try out -sopimuksen hänet varanneen Maple Leafsin AHL-farmi Toronto Marliesin kanssa ja siirtyi kokeilemaan siipiään rapakon taakse.
Tähän mennessä AHL-otteluita on Kokkoselle ehtinyt kertyä kuusi, joissa hän on kirjauttanut varsin vakuuttavat tehot 1+4 ja pelannut keskimäärin lähemmäs 18 minuuttia ottelua kohden saaden vastuuta myös ylivoimalla. InStat Hockeyn tilastojen mukaan Marlies on Kokkosen ollessa jäällä kontrolloinut kaikista laukaisuyrityksistä tasakentällisin noin 43,5 prosenttia, mutta samalla maaliodottaman jakauma on ollut Marliesin kannalta niukasti positiivinen.
Erityisesti ensimmäisissä otteluissa Kokkosella oli paikoitellen vaikeuksia toimia tyypillistä Liiga-ottelua kovemman paineen alla. Kun hän pääsi operoimaan rauhallisesti oman maalin takaa esimerkiksi viivelähdössä, suorittaminen oli selkeästi parempaa. Kuitenkin paineistettuna Kokkosen avaukset eivät osuneet lapaan tarpeeksi korkealla prosentilla, vaan harhasyöttöjä ja kiekonmenetyksiä tuli useampia.
Kokkosen pelin avaamisessa on kuitenkin ollut nähtävissä enemmän ja enemmän positiivisia yksityiskohtia, kun hän on paremmin kiinni AHL-jääkiekkoon. Hän tunnistaa tilanteet kohtuullisen hyvin, hyvien tapojen mukaisesti kurkaten jatkuvasti olkapään yli irtokiekkoja noutaessa, mikä auttaa häntä tekemään hyviä ratkaisuja sen jälkeen, kun hän saa kiekon lapaansa.
Tarvittaessa Kokkonen pystyy rauhoittamaan tilanteen, mutta tilaisuuden tullen kääntämään peliä myös nopeasti ylöspäin pitkillä kenttää repivillä syötöillä, joissa hänen tarkkuutensa on kohtuullisen hyvä.
Heti ensimmäisestä ottelusta alkaen Kokkonen on lähtenyt tukemaan hyökkäyksiä ennakkoluulottomasti aina tilaisuuden tullen. Tilan avautuessa hän on tarjonnut Marliesin hyökkääjille syöttövaihtoehdon toisesta aallosta ja muutamaan otteeseen hän on jopa ollut suoran hyökkäyksen kärkenä.
Kokkonen ei ole Liiga-tasolla tullut tunnetuksi hyökkäyspelillistä taidoistaan samalla tavalla mitä junioreissa, mikä näkyy myös pistesarakkeessa. Erityisesti hänen kiekonkäsittelynsä ahtaissa raoissa jättää välillä paljon toivomisen varaan. Oikeassa tilanteessa Kokkonen on kuitenkin väläytellyt erityisesti syöttötaitoaan.
Paras esimerkki tästä nähtiin Rocket Lavalia vastaan tilanteessa, jossa Kokkonen pystyi peittämään syöttölinjan puolustajilta ja maalivahdilta viimeiseen asti ja livauttamaan kiekon puolustajan mailan alta takatolpalle. Tällä kertaa ykkössyöttö jäi saamatta heikon viimeistelyn (turha haltuunotto) ja ilmiömäisen torjunnan vuoksi, mutta aihio itsessään oli erinomainen.
Fiksusti ajoitetuilla kurkkauksilla viivasta ja aktiivisella osallistumisella suoriin hyökkäyksiin toisen aallon muodossa keskinkertaisemmillakin viimeistely- tai kiekonkäsittelytaidoilla pystyy tekemään tulosta hyökkäyspäähän myös AHL-tasolla. Kokkonen on myös saanut ylivoimavastuuta Marliesin valmennukselta ja on pyörittänyt ylivoimaa siniviivalta kohtalaisen hyvin.
Kokkosen NHL-uran selkein yksittäinen este tällä hetkellä on hänen luistelunsa. Hänen tekniikassaan ei sinällään ole hirveästi korjattavaa. Hänen luisteluasentonsa on syvä, varpaiden, polven sekä lantion muodostama linja on suhteellisen optimaalinen ja nilkan alueen liikkuvuudessakaan ei ole valittamista.
Kuitenkin Kokkosen nopeus suorassa luistelussa on parhaimmillaankin vain NHL:n keskitasoa, ja vielä suurempana ongelmana voidaan pitää räjähtävyyden puuttumista nopeissa kiihdytyksissä. Tämä ulottuu erityisesti ristiaskeliin ja nopeisiin käännöksiin, jossa hän ei saa hyödynnettyä sisempää jalkaansa voiman tuottamisessa juuri lainkaan.
Puutteet luistelussa ovat näkyneet AHL:ssä erityisesti suorien hyökkäyksien puolustamisessa nopeampia hyökkääjiä vastaan. Jos Kokkonen ottaa ylimääräisiä ristiaskelia takaperinluistelussa väärälle puolelle kuten alla olevan videon ensimmäisessä klipissä, peli on monessa tilanteessa jo menetetty.
Ensimmäisten otteluiden jälkeen Kokkonen on kuitenkin ollut huomattavasti parempi tilanteiden tunnistamisessa ja sijoittumisessa kiekottomana niin, että hän ei joudu luistelukilpailuihin avoimella jäällä. Hän on ottanut vastustajan hyökkääjiltä tilan pois nopeammin, valinnut oikean kulman ohjatakseen heidät kohti laitaa, missä hän on mailapaineen tai fyysisen kontaktin voimin katkonut tilanteita ja riistänyt kiekkoja.
Lisäksi Kokkonen on pintsannut viimeisimmissä otteluissaan selkeästi tehokkaammin. AHL-uransa ensimmäisessä vaihdossa hänen yliaggressiivinen pelaaminen sinisellä johti kahdella yhtä vastaan -tilanteeseen, mutta viimeisimmissä otteluissa hän on oikea-aikaisilla pintsauksilla pitänyt useaan otteeseen kiekon hyökkäysalueella.
Puolustusalueen puolustuspelaamiseen Kokkosella on paljon hyviä tottumuksia. Edellä mainittu tilanteiden tunnustaminen ja jatkuva skannaus puolustusalueella ovat antaneet positiivisia merkkejä tulevaisuutta ajatellen. Kokkonen pystyy fyysisellä puolella kamppailemaan hyvin AHL-hyökkääjiä vastaan kulmissa ja maalinedustalla. Silloin tällöin hän antaa hyökkääjälle liikaa tilaa tai on tilanteesta hieman myöhässä, mutta tottuessaan entistä paremmin nopeampaan tempoon ja pieneen kaukaloon näiden määrä tulee todennäköisesti vähenemään.
Kokkosen otteet ensimmäisissä otteluissa Marliesin paidassa ovat olleet varsin lupauksia herättäviä ottaen huomioon, että hän on joutunut kesken kauden mukautumaan uuteen ympäristöön, joukkueeseen ja kaukaloon. Uskallan näiden otteluiden perusteella väittää, että Kokkosen vahvuudet, heikkoudet ja pelityyli ylipäätään sopivat pieneen kaukaloon jopa paremmin kuin Euroopan isommille kentille.
Kokkonen allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Pelicansin kanssa ennen rapakon taakse loppukaudeksi siirtymistä, ja hänellä on ensi kaudella edessään iso vuosi päävalmentaja Tommi Niemelän alaisuudessa. Dynaamista hyökkäävää puolustajaa hänestä ei ole realistista odottaa, mutta oikeassa ympäristössä puoli pistettä per ottelu -tahti ei ole Liigassa mitenkään mahdottomuus, jos ylivoimaroolia on tarjolla. Kokkosen tämän kauden AHL-ottelut ovat osoittaneet, että hänellä on edelleen edellytyksiä kehittyä NHL-tason kolmosparin puolustajaksi, mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.
