Leijonien ote lipsui kolmannessa erässä MM-avauksessa Yhdysvaltoja vastaan − Juho Olkinuora Suomen voiton takuumiehenä

Leijonat avasivat MM-turnauksensa ottelulla Yhdysvaltoja vastaan. 2−1-lukemin voiton kairannut Suomi sai avausottelusta arvokasta oppia vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, joita se voi lähteä kehittämään alkusarjan aikana.

Ottelun alku oli Suomelta hermostunut ja Yhdysvallat saivat heti alkuun useamman maalipaikan, jotka huippuottelun pelannut Juho Olkinuora kuitenkin selvitti. Tämän jälkeen Suomi sai nopeasti pelistään kiinni ja vaakakuppi alkoi pikkuhiljaa kääntymään. 

Saku Mäenalasen, Hannes Björninen sekä Marko Anttilan muodostama nelosketju onnistui ensimmäisenä kääntämään pelin painopisteen Suomelle suotuisaksi, ja muut ketjut seurasivat perässä.

Avauspelaaminen oli niin nopeiden kuin hitaiden lähtöjen osalta laadukasta kaksi ensimmäistä erää. Suomi purki toistuvasti Yhdysvaltojen paineen lyhyillä sentteriavauksilla ja pääsi hyökkäämään kolmea kaistaa pitkin kohti maalia. Tämän lisäksi Suomi hyödynsi avauspelaamisessa koko mitalta kaukalon leveyttä käyttäen levityssyöttöjä saadakseen liikuteltua Yhdysvaltojen viisikkoa. 

Jalosen suojatit pelasivat pelkästään avauserään 14 kappaletta viivelähtöjä, jotka olivat pääosin hyvin toteutettu. Puolustajat löysivät sentterin keskialueelta ja keskialue kiihtyi riippumatta siitä, ylitettiinkö hyökkäyssiniviiva kuljettamalla vai päätykiekolla.

Toisessa erässä Leijonat käänsivät pitkän vaihtovälin vuoksi totutusti peliä nopeasti pystyyn painottoman puolen laidalle aina kun mahdollista, tavoitteena päästä nopeasti kiinni hyökkäysalueen hyökkäyspeliin ja väsyttämään uudestaan vastustajan viisikkoa. Tämä mahdollisti liki täydellisen pelin virtauksen hallinnan toisessa erässä.

Hyökkäysalueella Leijonat pelasivat kevään 2019 kisoista tutulla päätypelisapluunallaan. Suomi vyörytti kiekkoa rännien kautta puolelta toiselle ja väsytti tätä kautta vastustajan viisikkoa. Kun kiekkoa pelattiin päädystä viivaan, jossa Suomi operoi kolmella pelaajalla, maalille ajoivat kaksi hyökkääjää, jonka jälkeen kiekko toimitettiin maalille. Tätä seurasi tarvittaessa jatkopelit, jonka jälkeen tämä kuvio alkoi alusta.   

Suomen pelaamisessa on avausottelun hyvistä jaksoista huolimatta yksi iso kehityskohta tuleviin otteluihin: luotujen ja annettujen maalipaikkojen suhde, erityisesti ykkös- ja kakkossektorista. Suomen puolustusviisikkoa horjutettiin lauantaina liian helposti Yhdysvaltojen toimesta.

Omien laskujeni mukaan Suomi hävisi tasaviisikoin maalipaikat 5–15. Viidestä maalipaikastaan Suomi loi kolme suorista hyökkäyksistä. Nimenomaan hyökkäysalueen hyökkäyspelistä syntyneissä maalipaikoissa Suomi jäikin jalkoihin.

Päävalmentaja Jukka Jalosen pelitavassa yksi tavoite on pitää vastustajan maalipaikat minimissä ja luottaa oman hyökkäyspelin synnyttävän tarvittavat tehopaikat. Tämä ei nyt toteutunut ja tähän maalipaikkojen suhteeseen Jalonen kumppaneineen koittanee keksiä ratkaisua turnauksen edetessä.

Vaikea kolmas erä

Yhdysvallat hallitsi lähes koko kolmannen erän pelin virtausta, voittaen laukaukset maalia kohti 14−5. Suomi pelasi paljon puolustus-hyökkäys-puolustus-rytmissä, jolloin se ei päässyt ensin puolustettuaan enää hyökkäämään laadukkaasti 60 metriä. 

Puolustusalueella Suomi ei päässyt katkaisemaan tarpeeksi nopeasti Yhdysvaltojen hyökkäysalueen hyökkäyspeliä ja joutui useasti pitkiin pyörityksiin. Yhdysvaltojen kiekollisen ja kiekottomien pelaajien jalat kävivät jatkuvasti ja he loivat vastaliikkeillään vaikeuksia Suomen turhan passiiviselle puolustusviisikolle. 

Yhdellä yhtä vastaan puolustustilanteissa suomalaispelaajat olivat potkun perässä, eivätkä Leijonat pyrkineet esimerkiksi tuplaamaan järin agressiivisesti. Välillä tietyt yksilöt tuntuivat myös jäätyvän omalla alueella, kun katse oli kiekossa ja yhdysvaltalaiset pääsivät puoli-ilmaiseksi ajamaan selustoista maalipaikoille.   

Avauspelaamiseen kolmannessa erässä toi haasteita Yhdysvaltojen kova prässipelaaminen, johon Suomella oli vaikeuksia vastata. Yksi syy oli, että Leijonien puolustajilla ei ollut niin laadukasta hyökkääjien tarjontaa lähellä kuin kahdessa ensimmäisessä erässä. Suomi ei enää päässyt lyhytsyöttöpelin turvin hyökkäämään kolmea kaistaa pitkin kohti maalia.  

Hyökkääjien karkailusta johtuen avauspelaaminen meni siis hätäiseksi ylöspäin pelaamiseksi paineen alla. Puolustusvalmiuttaan parantanut Yhdysvallat sai viimeistään keskialueella hyökkäykset katki ja kiekon takaisin itselleen. Tästä se käänsi pelin nopeasti Suomen päätyyn, antoi paineen ja sama rumba jatkui. 

Suomi joutui hyökkäämään paljon alivoimaisena ja kun Yhdysvallat pelasi aiempaa tiiviimmällä viisikolla sekä antoi hyvin sivu- ja takapainetta jo keskialueella, joutui Suomi luopumaan kiekosta tai pelaamaan huonon päätykiekon, johon ei päästy antamaan laadukasta painetta.

Tästä huolimatta Suomi lähti useasti paineistamaan liian pitkiltä etäisyyksiltä, eikä Yhdysvalloille tuottanut tällöin vaikeuksia avata peliä myöhästyneen paineen alta. Kaksivaiheisessa karvauspelissä on siis jonkin verran parantamisen varaa turnauksen jatkoa ajatellen. Määrällisesti ja laadullisesti vahvemmalla keskialueen ohjauspelillä Suomi olisi mahdollisesti pystynyt hillitsemään Yhdysvaltojen vyörymistä paremmin.