Leijonat kohtasi alkusarjan kolmannessa ottelussaan Norjan. Alun vaikeuksienkin jälkeen ottelu päättyi lopulta Suomen varsin selkeään 5–2-voittoon.
Ottelu alkoi Suomen osalta heikosti, kun Norja meni johtoon jo puolentoista minuutin pelin jälkeen. Juho Olkinuora meni hakemaan kiekkoa maalin takaa ja lahjoitti kiekon Michael Hagalle, joka syötti Mathis Olimbin viimeistelemän maalin.
Erien alut olivat muutenkin läpi ottelun Suomelle vaikeita. Jokaisen erän ensimmäisillä minuuteilla Norja sai luotua vaarallisen maalipaikan, ja ensimmäisen sekä toisen erän alussa se myös onnistui viimeistelemään paikoistaan ohi Olkinuoran.
Heikon alun jälkeen Suomi keräsi kuitenkin rivinsä nopeasti ja tuli peliin mukaan ensimmäisen erän loppupuolella Iiro Pakarisen viimeistelemällä pelitapamaalilla, jota edelsivät perinteinen viivelähtö, päätypeliralli, viivatoimitus ja maalineduspelaaminen.
Maalineduspelaamiseen oli tullut pieniä muutoksia. Erona aiempaan oli se, että kun kiekko pelattiin viivaan, ajoi myös Suomen kolmas hyökkääjä lähemmäs maalia, kun aiemmin kolmas pelaaja oli pelannut lähempänä laitaa. Tämä imi Norjan puolustusviisikkoa lähemmäs maalia, joka vuorostaan avasi puolustajille tilaa operoida viivassa. Kyseisestä variaatiosta huolimatta Suomi käytti kuitenkin edelleen kolmatta hyökkääjää myös viivan tuntumassa puolustajien tukena.
Ylipäätään läpi pelin Suomen kiekottomat pelaajat onnistuivat paremmin tekemällä liikkuvaa maskia häiritäkseen Norjan maalivahti Jonas Arntzenin torjuntatyöskentelyä.
Hannes Björnisen sentteröimä nelosketju vaihdettiin nimelliseksi ykkösketjuksi Norja-otteluun. Kolmikko pelasi tasavahvan ottelun, mutta tällä kertaa tukea tuli muualtakin. Ennestään tuttu ketjukoostumus Pakarinen-Kontiola-Innala nosti erityisesti osakkeitaan turnausta ajatellen olemalla Suomen selvästi paras ketju. Kyseinen kolmikko loi eniten maalipaikkoja, värkkäsi ylivoimamaalin ja pystyi pitämään kiekkoa pitkiä aikoja Norjan päädyssä.
Leijonille positiivinen asia oli, että muihin ketjuihin tehdyt kokoonpanomuutokset näyttivät tuottaneen myös tulosta ja joukkue pystyi pelaamaan vahvemmin neljällä sylinterillä.
Suomi vaihteli ottelussa hyvin tempoa nopeiden ja hitaiden avauksien välillä. Anton Lundellin maali oli tästä hyvä esimerkki. Ennen sitä Suomi oli vaihtanut järjestään kiekolla ja lähtenyt kontrollin kautta liikkeelle. Tähän tottunut Norja oli suorittamassa vaihtoa Suomen saatua kiekon, kun Arttu Ruotsalainen tunnisti hyvin tilanteen ja avasi Lundellin ja Niko Ojamäki ylivoimahyökkäykseen, joka päättyi lopulta edellä mainitun maaliin.
Päävalmentaja Jukka Jalosen projekti etenee odotetussa tahdissa. Pelin yksityiskohdat ovat kehittyneet ottelu ottelulta, ketjukoostumukset alkavat löytyä ja Suomi sai vihdoin tukossa olleita maalihanoja auki.
Norja-ottelusta päällimmäisenä kehityskohtana mieleen jäi kuitenkin ylipelaamisen ja huolimattomuuden kitkeminen. Rohkea ja aktiivinen pitää olla, mutta edelleen esimerkiksi puolustajien vastaanajoissa hyökkäyssiniviivan päällä on tarkennettavaa. Norjan toisessa maalissa Oliwer Kaski ajoi yli-innokkaasti vastaan, joka mahdollisti maalia edeltäneen ylivoimahyökkäyksen ja maalin synnyn.
Kokonaisuutta ajatellen Norja-ottelu antoi arvokasta oppia sekä onnistumisia laajalla rintamalla, joiden myötä Leijonien on hyvä jatkaa kohti torstain Italia-ottelua.
