Datahavainnot Leijonien avausotteluista: Iiro Pakarinen eniten maaliodottamaa tasaviisikoin luonut pelaaja, Jere Innalan otteet ovat vakuuttaneet
Alle 18-vuotiaiden tapaan otin myös aikuisten MM-kisoihin tavoitteeksi tilastoida manuaalisesti kaikki Suomen ottelut turnauksen aikana. Kolmen ottelun jälkeen tilastoituja tapahtumia on reilusti yli tuhat. Tässä artikkelissa käyn läpi muutamia havaintoja ensimmäisten otteluiden osalta. Kaikki tilastot ovat kerätty tasaviisikoin.
• Luodussa maaliodottamassa yksi nimi nousee kolmen ottelun jälkeen selkeästi ylitse muiden: Iiro Pakarinen on kirjauttanut yli 3,5 maalia 60 minuuttia kohden, kun toiseksi eniten maaliodottamaa luoneen Marko Anttilan vastaava lukema on hieman yli 1,7. Kolmantena ja neljäntenä tulevat hyökkääjistä Hannes Björninen ja Anton Lundell.
Ykkössyöttöodottamaa katsottaessa esiin nousevat samassa ketjussa pelanneet Jere Innala ja Petri Kontiola, jotka ovat molemmat luoneet ykkössyöttöodottamaa noin yhden maalin verran 60 minuuttiin suhteutettuna. Jälleen ero massaan on melko suuri, sillä vain kuusi suomalaispelaajaa on luonut ykkössyöttöodottamaa yli 0,5 maalin edestä.
Pelkkiä puolustajia katsottaessa esiin nousevat Ville Pokka ja Oliwer Kaski. Pokka ja Kaski ovat puolustuksen ainoat pelaajat, jotka ovat luoneet sekä maali- että ykkössyöttöodottamaa keskivertoa enemmän. Pokka on luonut maaliodottamaa viidenneksi eniten kaikista suomalaispelaajista, kun taas Kaski on luonut kolmanneksi eniten ykkössyöttöodottamaa kaikista pelaajista heti Innalan ja Kontiolan jälkeen.
• Kokonaisuutena ykköspisteodottamaa (maaliodottama + ykkössyöttöodottama) ovat luoneet peliaikaan suhteutettuna Pakarinen, Jere Sallinen ja Anttila, kun taas ovat luoneet Jere Karjalainen, Mikael Ruohomaa ja Teemu Turunen.
Pakarisen tapauksessa puhutaan korkeasta laukaisumäärästä, mutta ennen kaikkea myös useista erittäin laadukkaista maalipaikoista. Pakarinen on laukonut jääaikaan suhteutettuna eniten kaikista suomalaista, mutta myös hänen keskimääräinen laukaus on tuottanut maaliodottamaa lähes 0,2 maalin edestä. Korkeampi lukema Leijonien joukkueessa on erittäin niukasti vain Sallisella.
Sallinen on myös ylivoimainen ykkönen katsottaessa kuinka paljon keskimääräinen laukaukseen johtanut syöttö on kerryttänyt ykkössyöttöodottamaa. Puolustajista selkeä kärki on Kaski, jonka keskimääräinen laukaukseen johtanut syöttö on kerryttänyt ykkössyöttöodottamaa 0,06 maalin edestä.
Lukemat voivat kuulostaa pieniltä, mutta Leijonat ovat painottaneet tasaviisikoin vahvasti puolustajien siniviivalaukauksia, jotka kerryttävät maaliodottamaa erittäin niukasti. Tämän taustalla on varmasti irtokiekkojen ja sitä kautta vaarallisten maalipaikkojen hankkiminen, jossa esimerkiksi Pakarinen on ollut ensimmäisissä otteluissa erittäin hyvä, mutta kokonaisuutena tällä tavalla luotujen tilanteiden määrä on ollut ensimmäisissä otteluissa melko vähäistä.
• Puolustajien kontrolloituja siniviivojen ylitysmääriä katsottaessa esiin nousee erityisesti Tony Sund, joka on ollut kokonaisuutena Suomen tehokkain oman siniviivan ylittäjä ja tuonut kiekkoa kohtuullisesti myös hyökkäysalueelle.
Sundin takana lukemat ovat verrattain tasaiset, sillä ainoastaan Norja-ottelussa pelannutta Kim Nousiaista lukuun ottamatta loput Leijonien puolustajat mahtuvat yhteenlasketuissa siniviivojen ylityksissä 14 ja 20 väliin 60 minuuttia kohden Pokkaa huomioimatta (hänen lukemansa on hyvin niukasti yli 20).
Lukemat ovat tasaisia myös mikäli tarkastellaan puolustusalueen siniviivan ylityksiä paineistettuna (lähin vastustaja on reilun mailan mitan päässä). Miika Koivisto nousee esiin pelaajana, joka on suoriutunut tässä kategoriassa parhaiten, mutta toiseen suuntaan kukaan ei juurikaan erotu.
• Hyökkääjien osalta suunnanmuutospelaamisessa esiin nousee erityisesti Innala, joka on ollut Suomen selkeä ykkönen tuomaan kiekkoa hyökkäysalueelle kontrolloidusti. Kokonaisuutena Innala on ollut ensimmäisissä otteluissa Suomen parhaita pelaajia monella osa-alueella, kun otetaan huomioon myös hänen korkea ykkössyöttöodottama. Toisena pelaajana esiin nousee Anttila, joka on hyökkääjistä tuonut eniten kiekkoa onnistuneesti ulos omalta alueelta.
Innalan siniviivojen ylityksistä peräti noin 77 prosenttia on tapahtunut kontrolloidusti, mikä on Arttu Ruotsalaisen, Lundellin ja Ruohomaan ohella joukkueen parhaita lukemia. Vaikka Anttilan kontrolloitujen siniviivojen ylitysten määrä on korkea, kuitenkin hänen ylityksistään vain noin 45 prosenttia on tapahtunut kontrolloidusti.
Toisin sanoen omalta alueelta on heitetty nousujen lisäksi myös paljon roikkukiekkoja keskialueelle ja keskialueella pitkää päätyyn. Tämä pätee koko nelosketjuun, sillä Anttila, Björninen ja Saku Mäenalanen ovat kaikki Suomen eniten päätykiekkoihin luottaneiden pelaajien joukossa. Kyseinen valinta on heidän kohdallaan myös toiminut toistaiseksi hyvin, sillä he ovat myös noutaneet ja karvanneet päätykiekkoja tehokkaasti ja saaneet luotua tätä kautta hyviä tekopaikkoja.