Leijonat eteni MM-kisojen välieriin kaataen viisi alkusarjaottelua putkeen voittaneen Tšekin MM-kisojen puolivälierissä niukasti 1–0-lukemin. Tulostaulu kuvaa joukkueiden kohtaamista hyvin, sillä kyseessä oli alusta loppuun pienten marginaalien peli, jossa Suomi oli kuitenkin lopulta pelillisesti parempi.
Tšekki tuli otteluun vahvasti ja pääsi heti pelin päälle. Vain muutaman minuutin peliajan jälkeen Juho Olkinuora joutui töihin toden teolla, kun Libor Sulak onnistui katkaisemaan Tony Sundin syötön ja pääsi laukomaan huippupaikasta. Olkinuora kuitenkin torjui laukauksen eleettömästi, ja tuon paikan jälkeen häntä ei kunnolla edes testattu ennen ottelun loppuhetkiä. Tästä kuuluu kiitos Suomen fantastiselle puolustuspelaamiselle ympäri kenttää.
Ottelun kuva oli pitkälti se, että Tšekki oli tietyllä tapaa pelivälineen herra, mutta siitä huolimatta Leijonat hallitsi itse peliä. Esimerkiksi kontrollilähtöjä Tšekki pelasi peräti 20 kappaletta siinä missä Leijonat 11 kappaletta. Tällöin Suomi luonnollisesti pelasi enemmän trapia, 25 kappaletta Tšekin 18 kappaletta vastaan.
Leijonia ei siis haitannut antaa kiekonhallintaa Tšekille ja vetäytyä keskialueelle odottamaan. Tšekki ylitti keskialueen muutamaan otteeseen onnistuneesti hybridipitkää hyödyntäen, kunnes Suomi reagoi muuttamalla puolustajien sijoittumista, eivätkä Tšekin pelaajat enää kerenneet sen jälkeen ensimmäisinä kiekkoon.
Tšekki jatkoi tämän jälkeen keskialueen ylittämistä hitaita lähtöjä seuranneilla päätykiekoilla, mutta nyt puolustajat etenivät punaviivalle ennen kiekon lyömistä päätyyn. Tämä ei kuitenkaan tuottanut Suomelle ongelmia, sillä suurimman osan ajasta Olkinuora katkaisi rännikiekot ja puolustajat pääsivät avaamaan peliä. Usein kiekkoa pelattiin vain riskittömästi alueelta pois.
Leijonilla oli tiettyinä hetkinä vaikeuksia avauspelaamisen kanssa Tšekin paineen alla, hyökkääjien tarjotessa syöttöpaikkoja hieman laiskasti tai kun kiekon eteenpäin pelaamisessa oli puolustajilla viivettä. Nämä hetket Suomi selvitti kuitenkin lopulta melko vaivattomasti.
Tšekki vietti kyllä paljon aikaa Leijonien hyökkäysalueella, mutta ei siten miten se olisi halunnut. 28 kertaa ottelussa laukonut Tšekki loi varsinaisia maalipaikkoja puolen tusinan verran. Joukkueesta löytyi taitavia yksilöitä, mutta heidän viisikkopelaamisensa ei ollut lopulta läheskään sillä tasolla, mitä Leijonien joukkuepuolustuksen murtamiseen olisi vaadittu.
Suomen puolustuspelaamisen taso oli niin korkealla, että joukkueen toiminta kaukalossa ei näyttänyt missään vaiheessa selviytymiseltä siitä huolimatta, että se vietti paljon aikaa omalla alueella. Leijonat tiesi tasan tarkkaan mitä kentällä tapahtuu ja miten heidän tulee pelata.
Näin korkean puolustusvalmiuden ylläpitäminen vaatii myös laadukasta hyökkäyspelaamista siltä osin, että viisikko ei saa olla epätasapainossa mahdollisen kiekonmenetyksen tapahtuessa. Suomen puolustusvalmius näkyikin erinomaisesti myös hyökätessä, sillä Leijonat onnistui pitämään peräti neljä pelaajaa pelin alla suuren osan ajasta.
Leijonat pelasi edelleen tutulla kaavalla hyökkäysalueella. Se ei taaskaan tuottanut liukuhihnalta maalipaikkoja, mutta joukkueen pelillinen painotus oli niin vahvasti puolustamisessa, että sille riitti tällä kertaa vain yksi tasaviisikoin tehty maali.
Tšekki-ottelu oli kokonaisuudessaan loistava esimerkki siitä, miten omaa pelitapaa säädetään vastustajan mukaan, menettämättä kuitenkaan otetta omasta pelistä.
