Leijonat selvitti Saksan hallintajaksot ja käytti omat paikat hyväkseen – "Olkinuora pystyi jälleen vetämään pidemmän korren maalivahtien välisessä taistossa"
Suomi kohtasi MM-kisojen välierässä Saksan, jonka se oli jo aiemmin kaatanut alkusarjassa lukemin 2–1. Tuolloin Saksa puolusti erittäin tiiviisti läpi ottelun, eikä maalipaikoilla liiemmin juhlittu.
Välieräottelun juoni oli hieman erilainen, sillä se oli kenttätapahtumien osalta huomattavasti tasaisempi verrattuna alkusarjan kohtaamiseen. Keskialue oli jälleen tärkeässä osassa ja ottelun aikana nähtiin lukuisia viivelähtö-trap-asetelmia puolin ja toisin.
Saksan keskialueen ohjauspeliin Suomi reagoi pelaamalla nopeammin ylös aina kun mahdollista. Kun Suomi sai kiekon haltuun, hyökkääjät polkaisivat nopeasti keskialueen puolelle, mihin puolustajat sitten avasivat kiekkoa. Tällä tavalla Leijonat pyrki pääsemään hyökkäysalueelle mahdollisimman usein siten, että Saksan viisikko oli levällään.
Molemmat joukkueet pystyivät pelaamaan pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, mutta myös puolustamaan totutun laadukkaasti omaa aluetta omilla painotuksillaan. Suomi pyrki puolustusalueella paineistamaan Saksan kiekollista pelaajaa vahvemmin, kun taas Saksa vetäytyi herkästi vain puolustamaan omaa maaliaan ja antoi Suomen pyöriä laidoilla.
Leijonilla olikin jälleen vaikeuksia päästä ykkösalueen maalipaikoille kulmapelien kautta. Toimivin tapa näytti olevan pelata kiekkoa viivaan, jossa Suomen puolustajat pyrkivät harhauttamaan Saksan uhrautuvasti blokanneita hyökkääjiä päästäkseen parempaan vetopaikkaan. Kim Nousiainen toteutti edellä mainittua konseptia parhaiten.
Suurin osa ottelun maalipaikoista luotiinkin joko suorista hyökkäyksistä tai riiston jälkeen. Etenkin Suomi esitti erinomaista riistopelaamista ympäri kenttää.
Kolmannessa erässä Suomen trapissa oli hyökkääjien ja puolustajien välissä ylimääräistä tilaa, jota Saksa hyödynsi ylittäessään hyökkäyssiniviivaa. Se pystyi myös luomaan maalipaikkoja pariin otteeseen pelaamalla kiekon toiseen aaltoon Suomen hyökkääjien ollessa juuri ratkaisevan verran myöhässä. Suomi reagoi kuitenkin tähän nopeasti ja keskialueella nähtiin jälleen tiiviimpi Leijonat-viisikko.
Saksa voitti lopulta laukaukset 28-17 ja oli ottelussa hallitsevampi osapuoli. Se hallitsi kiekkoa enemmän ja pystyi puolustamaan suurimman osan ajasta erinomaisesti, mutta Leijonat oli yksinkertaisesti todella tehokas ja pystyi rankaisemaan Saksaa sen virheistä. Merkittävin tekijä Leijonien voitossa oli kuitenkin se, että Juho Olkinuora pystyi jälleen vetämään pidemmän korren maalivahtien välisessä taistossa.
