Aleksander Barkov oli tällä kaudella lähempänä koko sarjan arvokkainta pelaajaa kuin Selke Trophya
Aleksander Barkov teki hiljattain suomalaista NHL-historiaa, kun hänet palkittiin kauden parhaalle puolustavalle hyökkääjälle myönnettävällä Selke Trophylla. Florida Panthers -sentteriä aiemmin palkinnon on suomalaispelaajista saanut Jere Lehtinen, joka pokkasi omalla urallaan arvostetun tittelin peräti kolme kertaa.
Valinnasta ei jäänyt tällä kertaa epäselvyyttä. Pohjois-Amerikan jääkiekkotoimittajien liitto PHWA:n sadasta äänestäneestä toimittajasta peräti 62 nosti Barkovin ykkössijalle ja vain kahdeksan jätti suomalaissentterin kokonaan ulos omalta äänestyslapultaan (jokaisessa kategoriassa annetaan äänet sijoille 1-5).
Barkovin kausi oli monelta osin menestys ja kiistatta hänen NHL-uransa toistaiseksi paras niin tehopisteiden, kiekonhallinta- ja maalipaikkalukemien kuin puhtaan silmätestinkin perusteella.
Barkov viimeisteli 50 runkosarjaottelussa yhteensä 26 maalia ja 58 tehopistettä. Hänen ollessa jäällä Panthers hallitsi tasaviisikoin Evolving-Hockeyn mukaan 59,85 prosenttia kaikista laukaisuyrityksistä ja 61,43 prosenttia kaikesta luodusta maaliodottamasta. Tasaviisikoin Panthers teki kauden aikana 12 maalia vastustajiaan enemmän, kun suomalaissentteri oli askissa. Kaikin puolin vakuuttavaa tavaraa.
Ennen kaikkea lukemat ovat selkeää parannusta aiempiin vuosiin, jolloin erityisesti Barkovin puolustuspelaamiseen liittyvät lukemat ovat olleet selkeästi heikompia verrattuna tähän kauteen ja erityisesti siihen, miten hänestä on esimerkiksi suomalaisessa mediassa ja kiekkokeskustelussa puhuttu.
Esimerkiksi kausina 2018–2019 ja 2019–2020 Panthers loi vastustajiaan vähemmän maaliodottamaa ja -paikkoja Barkovin ollessa jäällä. Jälkimmäisellä kaudella Barkovin ollessa jäällä Panthers päästi 60 minuuttia kohden 2,62 maalia maaliodottamaa, mikä oli joukkueen vakiohyökkäyksen korkein lukema heti Brian Boylen jälkeen.
Vertailun vuoksi vastaava lukema tältä kaudelta on 1,97, joka on Panthersin hyökkäyksen kärkeä. Niukasti edeltä löytyvät lähinnä sellaiset pelaajat, jotka pelasivat paljon Barkovin kanssa kauden aikana: Carter Verhaeghe, Anthony Duclair.
Selkeä parannus Barkovin puolustuspelillisten lukemien suhteen on havaittavissa raakojen lukujen lisäksi myös esimerkiksi WAR-malleissa, jotka pyrkivät kiteyttämään pelaajan vaikutuksen tietyillä osa-alueilla yhdeksi lukemaksi ja ottamaan huomioon erinäiset raakoihin lukuihin vaikuttavat seikat kuten ketjukavereiden ja vastustajien laatu sekä peluutukseen liittyvät yksityiskohdat.
Esimerkiksi TopDownHockeyn mallin mukaan Barkovin puolustuspelillinen WAR-lukema tasakentällisin oli viime kaudella heikoimman kymmenyksen joukossa kaikista NHL-hyökkääjistä. Tällä kaudella kyseinen lukema nousi selkeästi parhaan 50 prosentin joukkoon. Samoilla linjoilla on myös esimerkiksi Evolving-Hockeyn RAPM-malli.
This was Barkov's best defensive season in four years. Not sure it was worthy of a Selke trophy but definitely deserved recognition. #FlaPanthers pic.twitter.com/KlfpXKyQhs
— JFresh (@JFreshHockey) June 19, 2021
NHL-hyökkääjien parempaan puoliskoon sijoittuminen ei kuitenkaan pitäisi riittää parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavaan palkintoon. Tässä tullaan siihen, että tietyt NHL-palkinnot jaetaan eri tavalla kuin ne tulisi virallisten merkitysten mukaan jakaa. Selke Trophyn voittaakseen pelaajan on oltava ennen kaikkea hyvä myös hyökkäyssuuntaan ja tehtävä kohtuullisesti pisteitä. Tämän lisäksi pelaajan vuosien aikana kerryttämän maineen vaikutus on Selke Trophyn kohdalla kenties kaikista suurin, minkä vuoksi 25-vuotias Barkov on yksi historian nuorimpia voittajia.
Barkov täyttää molemmat edellä mainitut kriteerit. Vaikka puolustuspelillisesti hän ei ole ollut maineensa veroinen viimeisten neljän kauden aikana, hyökkäyspelillisesti hän on samana aikana ollut jopa sitä parempi. Tällä kaudella Barkov on helppo laittaa hyökkäyssuunnan pelaajana aivan kirkkaimpaan kärkeen Auston Matthewsien, Nathan MacKinnonien ja Leon Draisaitlien rinnalle.
Siispä vaikka Barkov ei ollut tällä kaudella NHL:n paras puolustava hyökkääjä tai edes erityisen lähellä sitä, parhaasta kahden suunnan hyökkääjästä tai kokonaisvaltaisesta hyökkäjäästä puhuttaessa hänen argumenttinsa on paljon vahvempi. Jos mennään palkintojen virallisten kuvauksien mukaan, Barkov olisi omissa papereissani ollut paljon lähempänä sarjan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävää Hart Trophyä kuin Selkeä.
Yksi asia on kuitenkin selvä: Barkov otti kuluneella kaudella selkeitä askeleita eteenpäin molempiin suuntiin, nousten kiistatta NHL:n absoluuttiselle huipulle hyökkäyssuunnan pelaajana ja samalla nostaen puolustuspelinsä parhaalle tasolle sitten kauden 2016–2017.
Kenties vihdoin Barkovista voidaan lopettaa puhumasta aliarvostettuna pelaajana sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa. Totuus on, ettei se ole pitänyt paikkaansa enää moneen vuoteen ja viimeisille väittäjillekin tämän palkinnon pitäisi olla riittävä todiste.