Tuomo Ruutu on vielä hädin tuskin valmentaja ja siksi hänen NHL-pestinsä tulee asettaa kontekstiin

Tuomo Ruutu palkattiin NHL-seura Florida Panthersin valmennustiimiin kaudelle 2021–22.

Ensinnäkin on hyvä tehdä selväksi, että Tuomo Ruudun NHL-valmennuspesti on erittäin merkittävä. On ihan kourallinen suomalaisia, jotka ovat NHL-seurojen valmennustiimeissä olleet jonkinlaisessa roolissa. Nämä pestit ovat olleet harvassa.

Kysymys tietysti tässä kohtaa on se, että miksi ihmeessä juuri Tuomo Ruutu, valmentaja, joka ei ole liiemmin valmentanut. Hän on ollut pari vuotta New York Rangersissa pelaajakehityksen puolella ja kolmissa viime nuorten MM-kisoissa Suomen valmennustiimissä apuvalmentajana. Siinä se.

Logiikka on kuitenkin selvä. Entinen huippupelaaja Ruutu pelasi NHL:ssä pitkään, joten hänellä on suhteita. Florida Panthersin GM Bill Zito on Ruudun entinen pelaaja-agentti. Kytkös on siis ilmiselvä.

Ruutu on jo työskennellyt kahden vuoden ajan NHL-organisaatiossa. Hän on hoitanut työnsä ilmeisesti sen verran hyvin, tai riittävän hyvin, että häneen luotetaan myös kaukalon ulkopuolisissa tehtävissä. Ja tehtävä on ollut sellainen, josta voi NHL:n apuvalmentajaksi ponnistaa.

Näin asiat toimivat NHL:ssä, maailman kovimmassa kiekkosarjassa. Ja se riittää. Joku tuntee jonkun, joka on luotettava tyyppi ja jolla on riittävästi uskottavuutta. Osaavakin varmasti, mutta mietitäänkö – ja onko todellista tarvetta oikeasti miettiä – kuinka absoluuttisen osaava se ihminen todella on?

Toimitaanko ihan asboluuttisen huippu-urheilun periaattein ja toimintatavoin? Suomessakin on Ruutua kokeneempia ja parempia valmentajia paljon, mutta kyse ei nyt varsinaisesti ole siitä.

Toinen merkittävä kokonaisuus on tietysti se, minkälaiseen rooliin ihminen palkataan. Ei Ruutu tule Floridassa todennäköisesti rakentamaan viisikkopelaamista pelin eri vaiheissa. Hän tulee työskentelemään nuorten pelaajien kanssa, mistä hänellä on kokemusta.

NHL:ssä seuroilla on paljon työntekijöitä myös jään ulkopuolella, mikä tarkoittaa sitä, että niissä on monenlaista roolia tarjolla. Valmentamista on monenlaista, ja siinä mielessä Ruudun pesti tulee asettaa kontekstiinsa.

Sen, minkälaiseksi valmentajaksi Ruutu kehittyy, aika näyttää.

Mahdollinen sillanrakentaja?

Laajennetaan hieman perspektiiviä. Ruudun tapaus nostaa tietysti esiin jo jonkin aikaa suomalaisessa jääkiekossa vellonutta keskustelua siitä, kuinka todennäköistä on, että suomalaisia valmentajia nousisi NHL:ään.

No, nyt sinne nousee.

Suomessa on korkea jääkiekkovalmennuksen osaaminen. Tai on ainakin ollut. Viime vuosina sellaista suomalaisvalmentajien määrää Euroopan huippuseuroissa ei ole ollut ihan yhtä korkea kuin vielä viitisen vuotta sitten.

Joka tapauksessa erityisesti yhdessä asiassa suomalaisvalmentajat lienevät ainakin jollain tasolla muuta maailmaa edellä: peli. Sen analysoinnista ja jäsentelystä on tässä maassa historiaa ja osaamista. Pienen jääkiekkomaan on pitänyt repiä kilpailuetua.

Joten kaikkeen tähän suhteutettuna on jotenkin erityisen ironista, että kun NHL-seuran valmennustiimiin nousee suomalainen, hän on Tuomo Ruutu.

Ja korostettakoon, että Ruutu lienee paikkansa ansainnut niillä ansioilla, joita NHL:ssä arvostetaan. Mutta ei Ruutu ole sellainen suomalaisen valmennusosaamisen prototyyppi. Hänen tapauksessaan voidaan hädin tuskin puhua vielä edes valmentajasta.

Suomalaisten potentiaalisten NHL-valmentajien kohdalla spekulaatio on käynyt jo pidempään yhden nimen, Jukka Jalosen, ympärillä. Hänen tuoreessakin Leijonat-jatkosopimuksessa on jälleen pykälä, joka mahdollistaisi sopivan tilaisuuden tullen hänen liukenemisensa NHL:ään kesken sopimuskauden. 

Narratiivi ja puhe siitä, että Suomessa valmennuksessa ollaan jotenkin niin ylivertaisia, että suomalaisia pelin osaajia jotenkin revittäisi, tai heitä pitäisi repiä, kaksin käsin NHL:ään on naiivia siinä mielessä, että ei NHL:ssä ymmärretä eikä edes tiedetä, mitä Suomessa on jääkiekosta ajateltu ja luotu.

On kaksi eri kuplaa, jotka eivät varsinaisesti edes näe toisiaan. Ja myös: Suomessa osataan asioita pelistä, mutta osataan niitä myös muualla. Peliä tietysti katsotaan hieman eri perspektiivistä.

Tarvitaan siis sillanrakentajia, jotka jollain tavalla toisivat eri kiekkokulttuureja lähemmäksi toisiaan. Siinä suhteessa Ruudunkin pestiin voi suhtautua toiveikkaasti. Niin kuin jokaisen eurooppalaisen valmentajan, joka NHL:ään yltää.

Ja ehkä pala kerrallaan NHL ja koko jääkiekko lajina globaalisti voisi joskus edetä tilaan, jossa peli olisi globaalimpi, yhteisempi, verrattuna nykytilanteeseen, jossa kussakin maassa ollaan hieman omissa poteroissaan.

Ainakin idealistisesti voi ajatella, että ajatusten, linjausten, metodien ja käsitysten sekoittuminen tekisi lajille hyvää. Tervehdyttäisi, voimistaisi kilpailua. Se olisi sellaista eurooppalaista pallopeli-ihannetta, kenties.

Sitten tulee toki huomioida se, että Pohjois-Amerikan pallopelikulttuuri on erilainen. NHL on urheilua, ja viihdebisnestä.