Jesperi Kotkaniemi laitettiin NHL-finaaleissa katsomoon syistä, jotka avaavat spekulaatiot suomalaissentterin tulevaisuudesta

Montreal Canadiensin päävalmentaja Dominique Ducharme teki NHL-finaalisarjan neljänteen otteluun perustellun kokoonpanomuutoksen: suomalaiskeskushyökkääjä Jesperi Kotkaniemi laitettiin katsomoon, Jake Evans pelaavaan kokoonpanoon.

Canadiens voitti Tampa Bay Lightningin 3–2 ja kavensi finaalisarjan 3–1:een. 

Olisi tietysti turhan suoraviivaista sanoa, että tämä yksittäinen muutos oli avainasemassa siinä, että Canadiens kykeni nappaamaan sarjan avausvoittonsa. Mutta muutoksella haettiin, ja sillä saatiin, tiettyjä muutoksia kokonaisuuteen, millä saattoi olla vaikutusta myös lopputulokseen.

Ennen kaikkea olennaista on se, että Kotkaniemen pudottamiselle kokoonpanosta oli olemassa loogiset perustelut. 

Se, onko Kotkaniemi pelannut heikosti, on kontekstisidonnainen kysymys. Jos katsotaan isoa kuvaa, hän on pelannut varsin kelpo roolissa NHL:n finaalijoukkueessa, tehnyt tehoja ja jopa ratkaissut pelejä. Tällä perspektiivillä arvioituna periaatteessa on paljon hyvää.

Mutta kun mennään mikrotasolle ja katsotaan Kotkaniemen pelaamista yleisesti sekä suhteessa joukkueeseensa ja finaalivastustajaan, hän on ollut heikko. Toki täytyy muistaa, että vaatimustaso tässä kohtaa on erittäin korkea.

Kotkaniemen maaliodottamasuhde finaalisarjassa, 33,64, on ollut Canadiensin hyökkääjistä toiseksi heikoin. Kotkaniemen ketju on ollut koko pudotuspelien ajan Canadiensin heikoin, mitä tulee luodun ja päästetyn maaliodottaman suhteeseen.

Kotkaniemi on 21-vuotias pelaaja, jolla on yhä potentiaalia kehittyä. Kuitenkaan NHL:n finaaleissa valmennus ei mieti pelaajakehityksellisiä aspekteja, vaan puhtaasti sitä, miten joukkue voi voittaa pelejä. Ja ratkaisuja tehdään vain ja ainoastaan sen pohjalta: voittaa pitää tässä ja nyt.

Summa, ei kokonaisuus

Se, että Kotkaniemi tipahti kokoonpanosta neljännessä pelissä, kertoo paljon.

On turha spekuloida ja argumentoida, että Kotkaniemi on kolmosvaraus, on kehittynyt, tehnyt pudotuspeleissä kohtalaisesti tehoja ynnä muuta. Jos valmentaja ei luota, hän ei luota.

Ja Kotkaniemen kohdalla perustelut ovat olemassa siihen, että häneen ei luoteta. Ne perustelut löytyvät hänen pelaamisestaan.

Kotkaniemi on mielenkiintoinen tapaus monella tapaa, sillä hänellä on periaatteessa varsin hyvät ominaisuudet kärkiketjujen hyökkääjäksi. Hänellä on kokoa ja ulottuvuutta. Hänellä on periaatteessa hyvä pelikäsitys. 

Mutta nämä asiat eivät hioudu kaukaloon yhdeksi kokonaisuudeksi. Se näkyy Kotkaniemen pelaamisessa ailahteluna ja jaksottaisuutena. Hän tekee hyvän peliteon, joka edistää peliä. Sitä seuraa kuitenkin heikko peliteko, joka katkaisee pelin. Eikä kyse ole siitä, että Kotkaniemi täysin vuotaisi kaukalossa, ei. Vaan kyse on sellaisista asioista kuin kykeneekö hän keskialueella kahden mailan paineessa yhä säilyttämään kiekon joukkueen kontrollissa vai onko seurauksena syöttö nimenomaan siihen mailaviidakkoon ja siitä epämääräinen irtokiekko.

Kyse on varsin pienistä asioista, mutta lopulta merkittävästi vaihdon kulkuun ja laajemmin pelin virtaan liittyvistä asioista. Kun yksi tilanne kääntyy kontrolloidun syötön sijaan irtokiekoksi, se vaikuttaa merkittävästi siihen, miten peli vaihdon aikana kääntyy. 

Mielenkiintoinen seikka Kotkaniemen pelaamisessa on hänen tapansa hidastaa peliä. Päällisin puolin näyttää kuin hänellä on erinomaista pallopelisilmää, mutta siinä on hiuksenhieno ero, milloin kyse on taidokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta pelin hidastamisesta ja milloin yksinkertaisesti toimintojen verkkaisuudesta.

Seuraava kysymys onkin se, että onko Kotkaniemellä sellaista raakaa, eläimellistä toiminnan intensiteettiä, jota NHL:ssä kärkiketjujen senttereiltä vaaditaan? Toimivatko kädet, keskivartalo, pää ja jalat niin sulavasti ja tehokkaasti yhteen, että hän kykenee olemaan alati merkittävä pelaaja?

Ja nyt palataan Kotkaniemen kokonaisuuteen, tai sen puutteeseen. Puolustuspään hän hoitaa ihan kelvollisesti, mutta hyökkäyspelistä puuttuu niin paljon kokonaisvaltaisuutta, jotta pystyisi tilanteesta ja vaihdosta toiseen tekemään peliä edistäviä hyökkäyspelitekoja. Luomaan itselle tai jollekin ketjukaverilleen etua kaukalossa. Hänellä tulee yksittäisiä ihan taidokkaitakin juttuja, mutta juuri nyt Kotkaniemi on yksittäisten ominaisuuksien summa, ei kokonaisuus.

Päätöksentekosykli on järjestäen vastustajaa hitaampi. Vastustaja kykenee lukemaan Kotkaniemen seuraavan ratkaisun kiekollisena. Kotkaniemi lukitsee seuraavan peliteon, kun hänen pitäisi vielä sekunnin murto-osassa osata lukea viitteitä ympäriltään ja tehdä ratkaisu, jota häneltä ei ensimmäisenä odoteta.

Tämä ei ole helppoa, koska NHL-peli on äärimmäisen nopeaa. Vaatimus yksittäisen pelaajan pelinopeudelle on valtava.

Liian aikaisin NHL-kaukaloihin?

Otetaan hetki happea. Tulee muistaa se, että nyt on käynnissä NHL:n loppuottelusarja. Kovin paljon korkeammalle ei jääkiekossa pelin vaatimustaso tuosta voi nousta. Ja se, että Kotkaniemi on pelannut sarjassa kelpo tasolla, kertoo siitä, että hän on hyvä jääkiekkoilija. 

Mutta hän ei ole kahden kärkiketjun pelaaja. Ei tällä hetkellä. Hän ei myöskään ole mikään poikkeuksellisen erinomainen puolustuspään pelaaja. Mitä Kotkaniemi siis on ja millaiseksi hän on kehittymässä?

Kotkaniemi varattiin koko varaustilaisuuden kolmantena pelaajana kesällä 2018. Niinkin matala varausnumero oli hieman yllätys. Ehkä vielä yllättävämpää oli se, että Kotkaniemi pelasi heti varauksen jälkeen kokonaisen kauden NHL:ssä, 18-vuotiaana. Hän pelasi varsin suojatussa roolissa ja teki 34 tehopistettä.

Kotkaniemi on ollut NHL:ssä väläyttelijä ja ailahtelija. Vaikealla viime kaudella, jonka aikana hän pelasi AHL:ssäkin, hän nousi lopulta koronatauon jälkeen pudotuspeleissä isoon rooliin. Tämä kausi oli jo ehjempi, mutta pelaaminen on ollut kolmossentterin pelaamista.

Kolmosvaraukselta odotetaan enemmän.

Kotkaniemi pusertaa, koska pelaamisesta puuttuu kokonaisvaltainen jouhevuus, jolla hän siirtyy pelitilanteesta ja roolista toiseen. Perustaso ei riitä tuottamaan hyökkäystehoja ja hyökkäysuhkaa pelistä toiseen.

Oliko Kotkaniemen potentiaali sittenkään aivan kolmosvarauksen mittainen?

Ja ennen kaikkea, ajoiko Canadiens pelaajan liian varhain NHL-kaukaloihin? Pelaamaan oppii pelaamalla, tiettyyn tasoon asti, mutta kyllä nuori pelaaja tarvitsee myös ja ennen muuta kehittävää, spesifistä harjoittelua. Täyteen ahdetulla NHL-kaudella sitä ei liiemmin ole tarjolla. On eri kysymys se, missä sitä olisi ollut tarjolla. Mutta Kotkaniemen kohdalla voi pohtia ihan aiheesta, onko hän tulokassopimuksensa aikana merkittävästi kehittynyt pelaajana.

Kotkaniemen kolmen vuoden tulokassopimus päättyy tähän kauteen. Ainakaan vielä hän ei ole osoittanut olevansa kahden kärkiketjun pelaaja. Hän on pelaaja, joka aloitti pudotuspelit katsomossa. Ja joka laitettiin kesken pudotuspelien katsomoon.