Rasmus Ristolainen on pellossa elänyt raakile, josta Philadelphia Flyers voi vielä koulia voittavan pelaajan
Kahdeksan vuotta Buffalo Sabresissa pelannut suomalaispuolustaja Rasmus Ristolainen kaupattiin Philadelphia Flyersin riveihin. Toiseen suuntaan liikkui puolustaja Robert Hägg ja kaksi korkeaa varausvuoroa, joista toisen Buffalo käytti jo varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella.
Siirto on sikäli mielenkiintoinen, että Ristolainen on Sabresin ykkösvaraus, joka ei saavuttanut hänelle asetettuja odotuksia. Seura varasi hänet kesällä 2013 koko tilaisuuden kahdeksantena pelaajana.
Siirto on myös sikäli mielenkiintoinen, että Flyers maksoi kelpo hinnan Ristolaisesta. Ymmärretäänkö seurassa, minkälaisen pelaajan se hankki?
Tähän voisi nimittäin kaivaa listan tilastoja ja graafeja havainnollistamaan sitä, että tosiaan Ristolainen on ollut Sabresissa varsin heikko pelaaja. Se ei ole enää uutinen, vaan ollut jo pidempään tiedossa.
Miksi Ristolainen, seuran ykkösvaraus, sitten monella mittarilla alisuoritti, yhdessä NHL:n surkeimmassa joukkueessa?
Buffalo oli viidakko, josta Ristolainen ei selvinnyt
Yksilön ja kollektiivin suhdetta ei tule tässä kohtaa aliarvioida, sillä Buffalo on ollut vuodesta toiseen kollektiivina sekamelska.
Ennen kuin mennään siihen, tehdään selväksi yksi asia. Buffalossa Ristolaisen harteille kasattiin aivan liikaa odotuksia suhteessa hänen osaamiseensa. Hän oli yliarvostettu.
Yksi selittävä tekijä voi löytyä siitä, mitä NHL:ssä on tapahtunut kahdeksassa vuodessa. Pelin ja pelaajaprofiilien muutos on ollut hämmentävä. Se NHL, johon Ristolainen lähti syksyllä 2013 raivaamaan tietään, on täysin eri kuin NHL vuonna 2021. Pelillisesti ja yksittäisen pelaajan ominaisuusvaatimusten kautta, etenkin.
Kesällä 2013 näytti jopa vahvasti siltä, että Ristolaisesta voisi kasvaa laadukas kiekollinen puolustaja ja seuran ykköspuolustaja, johon häntä lähdettiin varsin pian ajamaan. Tällä hetkellä puhutaan korkeintaan keskinkertaisesta kiekollisesta puolustajasta, eikä missään tapauksessa seuran ykköspuolustajasta.
Ristolaisella on hyviä ominaisuuksia, mutta hän ei ole riittävän hyvä kokonaisuus, jotta hän olisi voinut pelata laadukkaasti Sabresin sekamelskassa. Siinä täytyisi olla erittäin hyvä pelaaja. Suomalaispuolustajista ehkä Miro Heiskanen voisi siellä pärjätä ja näyttää hyvältä.
Ristolaisen kiekonkäsittely, irtautuminen kulmissa kiekon kanssa ja päätöksentekosykli eivät yksinkertaisesti ole riittävän rivakkaa ollakseen laadukkaan kiekollisen puolustajan tasolla. Sabresin sekamelskassa se korostui entisestään, koska puolustajille ei ollut tarjolla vankkaa pelin rakennetta ja tukia ympärillä. Puolustajilta vaadittiin usein yhden, kahden pelaajan suoraa ohittamista luistelemalla ja kiekonkäsittelyllä tai terävällä suunnanmuutoksella laidan lähellä.
Siihen Ristolaisella ei riitä kyvyt.
Ristolainen pelasi joillain kausilla sellaisia absurdeja minuuttimääriä, joiden pelaamiseen hänellä ei yksinkertaisesti ollut kapasiteettia pelillisesti. Fyysisesti varmasti olikin. Buffalolaisjoukkueessa elettiin siinä illuusiossa, että Ristolainen on tai hänestä vielä jotenkin olisi kasvanut profiilipuolustaja. Tarina jäi jumiin, eikä Sabresissa osattu kääntää sivua.
Pellossa elänyt
Nyt sivu kääntyy.
Se tarjoaa mahdollisuuden sekä Flyersille että Ristolaiselle, mutta vain jos Flyersissa ymmärretään täysin, minkälaisen pelaajan se hankki ja Ristolainen on itse vielä vastaanottavainen valmennettava.
Ristolaisesta voi saada paljonkin irti rajatussa roolissa, mutta olennaista on nimenomaan se, että rooli on rajattu – Sabresissa se ei sellainen ollut.
Ristolaisen parhaat ominaisuudet ovat erittäinkin hyviä. Hänen fysiikkansa on rautainen: hän pärjää kamppailuissa, häntä on erittäin vaikea horjuttaa. Ristolainen puolustaa varsin proaktiivisesti maalinedustaa ja käyttää mailaansa ja kroppaansa ykkösalueen puolustamisessa suhteellisen tehokkaasti. Hän tunnistaa vaarallisimman pelaajan ja lukee varsin hyvin vastustajan siirtoja.
Päävalmentaja Alain Vigneault'n on riisuttava Ristolaisen pelaamisesta paljon.
Ristolainen ei ole erityisen fiksu pelaaja. Hän taklaa taklaamisen ilosta ja hakee highlights-pätkiin yltäviä niittejä. Se on harvoin voittavaa jääkiekkoa. Ylimääräinen höntyily pitää riisua pois, ja Ristolainen pitää saada keskittymään siihen, missä hän on hyvä: ykkösalueen jämäkkään puolustamiseen.
Kiekollisena Ristolaisen jalat ja kädet eivät ole riittävän nopeita, eikä hän tee riittävän toisteisesti oikeita ratkaisuja, kun häneltä odotetaan peliä edistäviä tekoja. Ristolainen tarvitsee jämäkämmän kollektiivin ympärilleen pelin rakenteen mutta ehkä vielä enemmän pakkiparin kautta. Ivan Provorov voisi olla varsin ihanteellinen pari Ristolaiselle. Duona he voisivat täydentää toisiaan: Ristolainen irrottaa kiekon ja peliä edistävät hyökkäyspeliteot olisivat enemmän Provorovin vastuulla.
Tämä kuitenkin vaatii sen, että Flyersissa on kollektiivinen ymmärrys siitä, minkälaisen pelaajan joukkue hankki.
Ja toisekseen vaatimus on, että Ristolainen itse ymmärtää, minkä tyyppinen pelaaja hän 2020-luvun NHL:ssä on. Ristolaista pitäisi valmentaa täsmällisemmin, jotta hänestä saisi irti enemmän. Pelaamista pitää selkeyttää ja turhat maneerit jättää taakse.
Ristolainen on 26-vuotias NHL-pelaaja, joka on saanut pelata koko NHL-uransa kuin pellossa – niin kuin Sabresissa on saatu tehdä. Pelaajilta ei ole siis vaadittu edes auttavan täsmällistä pelitoimintaa kaukalossa, vaan pelaaminen on ollut yksilö- ja siten joukkuetasolla sekamelskaa. Ja se on hyvin pitkälti syy Sabresin tarpomiseen. Jos peliä ja pelaajia ei valmenneta, tulos on yleensä surkea.
Kysymys kuuluukin, kuinka hyvä valmennettava Ristolainen on?
Ristolaisessa on vielä 26-vuotiaana paljon sellaista raakilemaisuutta, josta pitäisi koulia voittavia asioita. Se tarjoaa mahdollisuuden niin Ristolaiselle kuin Flyersille.
