Brad Lambertin osakkeet ovat laskusuunnassa, eikä U20-turnaus tuonut tilanteeseen uutta valoa

Brad Lambertia on povattu viime vuosina jopa ensimmäiseksi suomalaiseksi NHL:n ykkösvaraukseksi. Hänet varataan NHL:ään ensi kesänä.

Puheet ovat tämän hetkisen tilanteen perusteella katteettomia. Lambert on muutaman tempun poni, jonka kehityskäyrä ei ole viimeisen vuoden aikana osoittanut niin kovaa ylös, että uskallettaisi puhua ykkösvarauksesta.

Toki varaustilaisuuteen on lähes vuosi aikaa, ja paljon voi tapahtua. Suuntaan tai toiseen. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, joten analyysit on tehtävä sen perusteella, missä Lambert tällä hetkellä menee jääkiekkoilijana.

Lambertin kausi alkoi heinäkuussa Suomen U20-maajoukkueen matkassa. Hän pelasi seitsemän ottelua, joista viisi Yhdysvalloissa Plymouthissa World Junior Summer Showcase -turnauksessa, jossa Nuoret Leijonat oli varsin voitokas.

Lambert pelasi turnauksessa viidessä ottelussa. Hän teki niissä tehot 1+1 ja peliaikaa ottelua kohden kertyi verrattain vähän, 14 minuuttia. Se oli Suomen hyökkääjistä viidenneksi vähiten.

60 metrin kuljettaja

Peliaika on tietysti ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion. Edellä oli todella monta pelaajaa, toki vuotta vanhempia. Jos kuitenkin puhutaan siitä, että Lambert olisi todella ikäluokkansa absoluuttinen kärkipelaaja, kyllä tässä kohtaa pitäisi nousta jo U20-maajoukkueessa merkittäväksi pelaajaksi.

Sitä Lambert ei ole.

Siihen on syynsä. Lambert ei ole neljän pelitilanneroolin pelaaja, joka toimisi luotettavasti ja laadukkaasti niin kiekollisena hyökkääjänä, kiekottomana hyökkääjänä, kiekollista puolustavana ja kiekotonta puolustavana.

Lambertin vahvuudet ovat ehdottomasti kiekollisena hyökkääjänä toimimisessa. Tai sanottakoon, että siinä roolissa hän toimii erittäin aktiivisesti. Sen sijaan erityisesti puolustusrooleissa tekeminen on jaksottaista.

Näkyvimmät ominaisuudet ovat erityisesti kiekon kuljettamisessa ja murtavissa syötöissä hyökkäysalueella. Lambert hakee tyypillisesti kontrollilähdöissä kiekkoa syvältä puolustajien läheltä, tekee kaarroksen, jonka aikana hän kerää liike-energiaa, jonka hän hyödyntää keskialueen ylittämisessä. Hän hyökkää monesti ”yksinään” viittä vastustajaa vastaan. Vauhtieron ja varsin taitavan luistelunsa avulla. Lambert luistelee avoimella jäällä usein ristiaskelluksella, jonka avulla hän pystyy nopeasti vaihtamaan kuljetuksensa kulmaa ja yllättämään vastustajan puolustajan.

Näissä tilanteissa Lambertin pelaaminen voi näyttää hyvältä, ja periaatteessa onkin sitä, mutta yksinään hyökkääminen vastustajan viittä pelaajaa vastaan hyvin harvoin tuottaa varsinaisesti muuta kuin ehkä jonkinlaisen paineen vastustajan päätyyn. Se on lähinnä yksittäinen hetki, jolloin Lambert pääsee olemaan pidemmän ajan kiekossa ja siten esillä.

Tai sitten hän menettää kiekon.

Toinen hetki, jolloin Lambert hakee ja haluaa kiekkoa avoimelle jäälle, on transitio, eli tilanne, kun hänen joukkueensa voittaa kiekonhallinnan. Ja tarkennetaan vielä: Lambert kyttää etenkin niitä hetkiä, kun hänen joukkueensa voittaa kiekonhallinnan puolustusalueella. Tällöin selustassa on tilaa, koska vastustajan kaikki viisi pelaajaa ovat hyökkäysalueella.

Ensinnäkin Lambert puolustaa niin minimaalisella otteella kuin vain mahdollista. Hän liukuu, säästää energiaa, menee varsin säästeliäästi ja harvoin kamppailutilanteisiin. Hänen fokuksensa on sataprosenttisesti kiekossa – pää ei käänny painottoman puolen puolustajaa kohden. Miksi? Koska Lambert haluaa nähdä koko ajan kiekon, jotta hän tietää heti, kun kiekonriisto ja vastahyökkäys ovat mahdollisia. Lambert haluaa olla siinä ensimmäisenä.

Lambert ei siis ole itse voittamassa kiekkoa puolustusalueella, vaan hän odottaa, että muut neljä pelaajaa voittaa sen. Tämä asetelma saattaa olla ristiriidassa U20-maajoukkueessa päävalmentaja Antti Pennasen rakentaman pelitavan periaatteiden kanssa. Miten Pennanen tämän konfliktin ratkaisee?

Lambert elää avoimen jään kuljettamisesta. 

Ongelma siinä on se, että Connor McDavid -henkinen 60 metrin kuljettaminen ei välttämättä ole enää aivan tätä päivää, eikä kenties tulevaisuuttakaan. Ellei satu olemaan Connor McDavid. Ja sitä Lambert ei ole. Hänellä on suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen hyvät luistelu- ja nopeustaitavuusominaisuudet. Mutta ei hän missään omassa kastissaan ollut suhteessa Yhdysvaltojen kärkipelaajiin.

Palataan kuljettamiseen. Taustalla on pelin evoluutio. 60 metrin kuljettamisen kortti hupenee koko ajan, silmissä, koska puolustajien avoimen jään puolustusosaaminen suhteessa hyökkääjien kuljetus- ja luistelutaitoon kaventuu. 

Kyse on siitä, että ensinnäkin puolustajat pystyvät liikkumaan tehokkaammin ja räjähtävämmin takaperin, jolloin vauhtietu kaventuu. Toisekseen tietyillä pelin organisoinnin keinoilla avoimen jään hyökkäyksistä on mahdollista niistää terä pois, erityisesti puolustajakaksikon tiiviillä parityöskentelyllä sekä säilyttämällä hyökkäyspelissä korkea valmius transitioihin.

Ruotsi höntyili, Lambert loisti

Lambertin kohdalta muutama huomio kauden avausturnauksesta Yhdysvalloista. Silloin, kun hän lähti oman joukkueen kiekonriiston jälkeen hyökkäämään, avoimen jään hyökkäykset olivat vaisuja. Hän ei ollut erityisen uhkaava, vaan hänet puolustettiin laidan lähelle ja otettiin vauhti pois. Jotenkin näkyi se, että hän ei näissä tilanteissa kyennyt luomaan vauhtietua suhteessa puolustaviin pelaajiin samalla tavalla kuin silloin, kun hän hakee vauhdin kaarroksen kautta. Eli vauhtieron saamiseksi hän tuntuisi tarvitsevan tuon kaarroksen omista, mitä taas NHL:n huippupelaajat eivät tarvitse.

Ongelma kaarroksessa on se, että sen aikana vastustaja saa organisoitua viisi pelaajaa pelin alle.

Lambertin vajaa kontribuutio avoimella jäällä korostui erityisesti Yhdysvaltojen joukkueita vastaan. Turnauksen avausottelussa Ruotsia vastaan Lambert oli varsin vaarallinen ja uhkaava. Se johtui kuitenkin paljon siitä, että Ruotsi pelasi hyvin epätäsmällisesti ja erityisesti puolustajien toiminta keskialueen puolustamisessa oli höntyilevää. Lambert osaa sen kyllä hyödyntää.

Tämä näkyy myös tilastoissa. Ruotsia vastaan Lambert laukoi kymmenen kertaa. Teki myös maalin. 

Neljässä ottelussa Yhdysvaltojen joukkueita vastaan oli taas hiljaisempaa, koska Yhdysvaltojen puolustajat toimivat keskialueella säntillisesti. He tiputtivat nopeasti, ottivat siten selustasta isoimman tilan pois. Puolustajapari tiivisti ja priorisoi voimakkaasti keskustaa, jotta hyökkääjä ei murtaudu puolustajien välistä. Sen jälkeen annettiin oikea-aikainen isku kiekolliseen hyökkääjään ja pakotettiin hänet irti kiekosta.

Neljässä Yhdysvallat-ottelussa Lambert laukoi yhteensä seitsemän kertaa. Eikä tehnyt yhtäkään maalia. Syötti yhden.

Uhkaavia merkkejä ilmassa

Lambertissa on sellaisen klassisen teinisensaation ainekset. Poikkeuksellisen hyviä ominaisuuksia, jotka kehittyivät muita ikäisiään ripeämmin, dominointia juniorisarjoissa ja valtava hehkutus päälle. Lambert leireineen pääsi asemaan, jossa oli mahdollista ”kilpailuttaa” seuroja ja valita omasta mielestä paras paikka kehittyä. Ensin siirto Pelicansista HIFK:hon, sitten sieltä JYPiin.

Joku voisi todeta, että häntä heiluttaa koiraa. Ja jos niin on, lopputulema ei yleensä ole optimaalinen.

Ehkä olennaisin kysymys Lambertin seuravalintoihin liittyen on se, millä perusteella valinta kulloinkin tehtiin. Jos keskeisimmät kriteerit liittyvät siihen, mitä seurasta luvataan pelaajalle peliajan ja ylivoimaroolin muodossa, kukin voi tahollaan pohtia, onko se hyvä lähtökohta nuoren pelaajan kehityksen kannalta.

Teinisensaatioihin liittyy varsin usein se, että kun lapsuudessa ja nuoruudessa on liidelty, kuten Lambert, niin siinä kohtaa kun pitäisi ruveta todella takomaan ja hakata itsensä huippuammattilaiseksi, ei olekaan tarvittavaa kapasiteettia lisätä kierroksia. On tuudittauduttu siihen, mitä oltiin vuosi, pari sitten. 

On luotu mielikuvissa valmista polkua sinne tänne, uraa siellä täällä, valtaa ja mammonaa. Pelaajamassa Suomessa on laadukas tätä nykyä, mutta ei niin laaja kuin esimerkiksi länsinaapurissa Ruotsissa. Suomella ei ole historiassaan yhtäkään NHL:n ykkösvarausta. Sitten kun puhutaan, että jossain on joku 15-vuotias sensaatio, hänestä ruvetaan odottamaan jotain messiasta. Ruvetaan rakentamaan ”valmista” tietä sinne tänne.

Kun kyse on täysin raakileesta, jonkinlaisesta potentiaalista.

Tässä kohtaa ei ole syytä väittää, että absoluuttisesti näin olisi Lambertin kohdalla tapahtunut tai tapahtumassa. Seuraava vuosi, kaksi osoittaa, miten tässä käy.

Silti on herkullista spekuloida ja analysoida tilannetta. Pelaaja voi kehittää ominaisuuksia vaikka kuinka. Lambertin kohdalla näin on varmasti tehty: isänsä johdolla lapsuudessa ja nuoruudessa on käytetty tunti toisensa perään harjoitteluun. Se näkyy kyllä.

Se, mitä läpimurron kynnyksellä tarvitaan, on tietysti laadukas ympäristö, jossa on laadukasta, kehittävää harjoittelua. Mutta tarvitaan ennen muuta kilpailua, joka pakottaa pelaajan pitämään jalat maassa. Vaatimustasoa, joka pakottaa pinnistelemään, jotta pysyy pinnalla. Pelaamisen, ei pelkästään ominaisuuksien, pitää kehittyä, koska ominaisuuksia pitää kyetä hyödyntämään pelissä.

Onko JYP sellainen organisaatio, joka tällaiseen kilpailuun ohjaa? Lambert sai pelata viime kaudella 46 ottelua Liigassa varsin kelvollisen ylivoimavastuun kera, vaikka hän ei viime kaudella ollut kummoinen Liiga-pelaaja, eikä kauden aikana liiemmin noussut esiin. Kyllä, hänellä on hyviä ominaisuuksia, mutta se ei automaattisesti sitä, että on hyvä pelaaja. Lambert ei pelannut Mestiksessä, ei junioreissa. Vaan koko kauden Liigassa.

No, toki JYPin kausi oli katastrofi ja taloudellisesti sekä siten toiminnallisestikin selviytymistä. Se tuli tosin Lambertin kohdalla hieman huonoon saumaan. Viime kaudella olisi pitänyt takoa hurjaa vauhtia. Tapahtuiko viime kaudella merkittävää kehitystä?

Lambert tekee alkavalla Liiga-kaudella varmasti tehoja ja näyttäviä asioita. Mutta niiden highlight-pätkien taakse on syytä tasaisin väliajoin kurkata, koska se kertoo enemmän siitä, mikä on Lambertin potentiaali.

Tällä hetkellä kurssi ei osoita jyrkästi ylöspäin.