Olli Jokinen on raahannut pelaajakehityskaravaaninsa Mikkeliin, mutta onko siinä mitään järkeä?

Mikkelin Jukurit nostettiin Liigaan kaudella 2016–2017. Pudotuspeleihin Jukurit ei ole yltänyt kertaakaan Liiga-taipaleensa aikana.

Nyt tähän eteläsavolaiseen kiekkoprojektiin on puhallettu uutta virtaa. Päävalmentajana toimii Olli Jokinen, ja joukkueeseen on hankittu varsin kelvollisia Liiga-tason pelaajia. Joukkue on ylivoimaisesti Jukurien lyhyen Liiga-historian nimekkäin, ainakin näin ennakkoon spekuloituna.

Päävalmentaja Jokinen on asettanut tavoitteeksi suoran pudotuspelipaikan. Virtaa on siis tosiaan projektiin nyt puhallettu.

Liiga-kausi alkaa kuukauden päästä. Jukurit aloitti harjoituskauden viime viikon perjantaina HIFK:ta vastaan ja hävisi jatkoajan jälkeen 5–4. 

Pro Mentor Concept Specialist

Jokisen pestaaminen oli Jukureilta erittäin mielenkiintoinen ratkaisu moneltakin eri kantilta. Mikkeliin saapuu Ameriikan mies, joka on pelannut ja valmentanut Pohjois-Amerikassa. Hän ei ole suomalaisen valmentajaputken kasvatti, vaan hänen kiekkoperintöönsä on vaikuttanut merkittävästi Pohjois-Amerikan kiekkokulttuuri ja pohjoisamerikkalaiset valmentajat.

Jokisen kaltaista valmentajaa ei Liigassa ole liiemmin nähty viime vuosina, vaan Liiga-valmentajat ovat pitkälti tulleet samasta piiristä.

Kuten Jokinen keväällä lupaili, hän toi valmennustiimiin kaverinsa. Sergei Krivokrasov liittyi valmennustiimiin Jokisen pyörittämästä South Florida Hockey Academysta. Lisäksi ydintiimissä on Vesa Surenkin.

Jokinen ei tuonut Jukureihin pelkästään kavereitaan vaan myös edustamansa yrityksen, Viima Hockeyn.

Vuonna 2020 perustettu Viima Hockey on valmennuspalveluja tarjoava yritys, jonka listoilla komeilee muun muassa liuta entisiä suomalaisia huippupelaajia. Yrityksen nettisivut on kirjoitettu muuten suomeksi, mutta henkilökunnan tittelit ovat englanniksi. Olli Jokisen titteli on ”Pro Mentor Concept Specialist”.

Jokinen tuo Pohjois-Amerikasta, junioriakatemiavalmennuksesta mukaansa Jukureihin hyvin voimakkaan yksilölähtöisen, pelaajakehityksellisen ajatusmaailman. Viima Hockeyn kautta Jukureissa on luotu pelaajille henkilökohtaisia harjoitusohjelmia. On tehty taito- ja fysiikkaharjoittelua ja niin edelleen. 

Puhalletaan siis ihan tosissaan ilmaa hommaan. Luodaan uskottavuutta sillä, että ympärillä on paljon ihmisiä hääräämässä ja tehdään yhteistyötä ulkopuolisen firman kanssa. 

Työ, jota Viima Hockey -yhteistyön kautta tehdään, lienee laadukasta. Tehdään yksilöllisiä harjoitusohjelmia, vedetään taitoharjoituksia, punttitreenejä ynnä muuta. Urheilutoimintaa, valmennusta. Niin kuin muuallakin tehdään, mutta tehdään sen oman valmennustiimin voimin. 

Ehkä olennainen kysymys on miksi? Miksi tuodaan ulkopuolinen valmennusfirma tekemään työtä, jonka tekemiseen seuraan on jo palkattu valmentajia?

Toivottavasti siihen on joku muu peruste kuin, että päävalmentaja on kyseisen firman listoilla ja joku seuran hallituksessa on sitten innostunut tästä firmasta ja konseptista, kun niillä on vielä tosi hienot nettisivutkin ja pitkät tittelit englanniksi.

Seuroja syödään niiden ydintoiminnassa

Huippu-urheilu on jatkuvaa kivien kääntelyä, marginaalin ja kilpailuedun etsimistä. Haetaan tehokkuutta.

Jukureissa resursseja on päätetty laittaa yhteistyöhön ulkopuolisen valmennusfirman kanssa. Onko se voittamisen kannalta tehokkain tapa toimia?

Suora pudotuspelipaikka on kova tavoite 15 joukkueen sarjassa, ja se vaatii voittamista lähtien pelistä yksi.

Ensimmäisellä harjoitusviikolla kesäloman jälkeen Jokinen kehui, että ”pelaajat ovat todella kovassa kunnossa”. Hyvä, se on ammattilaissarjassa, huippu-urheilussa peruslähtökohta. Tästäkö Jokisen Jukurit repii etua suhteessa vastustajiin? Jos se sellaista saa, voi tietysti kyseenalaistaa Liigan urheilullista tasoa ja harjoittelua.

Yleensä seurassa ensin luodaan, tai pitäisi luoda, perusasiat niin viimeisen päälle kuin voidaan. Seuran toimintakulttuuri ylhäältä alaspäin, harjoituskulttuuri, toimintatavat, arvot ja niin edelleen. Ympäristö. Sen pitää huokua huippu-urheilua ja ylpeyttä. Sieltä syntyy voittaminen.

Pohja pitää olla kunnossa. Onko se Jukureissa ollut? Viime vuosien tulosten perusteella korkeintaan välttävästi. Muutenkin kyseessä on tuorehko Liiga-nousukas, joka pelasi aiemmin puoliammattilaissarjaa Mestistä.

No nyt tällaiseen puoliraakaan huippu-urheiluympäristöön tuodaan jo ulkopuolinen valmennusfirma tekemään valmennusta. Onko pohja nyt jo siis niin vahva, että tästä löytyy niitä pieniä marginaaleja? Onko Olli Jokisen valmennustiimi jo nyt niin ylityöllistetty, että tämä oli todella välttämätöntä? Että kaikki kivet on jo käännetty, niska limassa painettu hommia?

No eihän Jokinen valmennustiiminsä kanssa ollut vielä edes seurassa hommissa, kun sinne tuotiin Viima Hockey!

Valmennuksen ulkoistaminen, ulkopuolinen firma ja sen luomat harjoitusohjelmat ja muu väsääminen kuulostaa ja näyttää ulospäin varmasti todella dynaamiselta, luovalta ja edistykselliseltä. Seura on jonkunlainen alusta, joka sitten ostaa palveluita ja välittää niitä pelaajille, yksilöllisesti tietenkin.

Mietitäänpä tätä hetki. Viima Hockeyn asiantuntijat tai valmentajat eivät ole seuran edustajia, mutta he tekevät seuran ydintoimintaa, valmennusta, urheilua. Valmentaja on merkittävä, siis monella tapaa merkittävin, seuran toimintakulttuurin välittäjä ja myös rakentaja. Minkälaista kulttuuria välittyy pelaajille, kun valmennustyötä tekee ulkopuolinen konsulttifirma?

Joku voi ajatella tämän saivarteluna. Että ei sillä ole merkitystä, onko sillä fysiikkakoutsilla päällä Viima Hockeyn vai Jukurien takki. 

On sillä merkitystä, valtavasti. Voittava kulttuuri syntyy ja koostuu pienistä puroista. Jokainen yksityiskohta on tärkeä, koska kaiken pitää tähdätä siihen, että seuralla on merkitystä, mikä tuottaa pelaajille ylpeyttä.  

Nyt Jukurit näyttäytyy Olli Jokisen omana pelaajakehitysprojektina, johon hän on kasannut karavaaninsa. Seurassa, jossa ei ole tällä hetkellä edes urheilutoimenjohtajaa, Jokinen saa häärätä melko vapaasti ja tuoda Viima Hockeyta valmentamaan.

Se ei poista sitä isoa mahdollisuutta, että moni pelaaja saattaa kehittyä Jukureissa. Mitään huippulahjakkuuksia ei Mikkeliin ole kerääntynyt, mutta ne nuoret, jotka siellä ovat, saavat varmasti laadukasta, kehittävää valmennusta ja pääsevät urallaan eteenpäin. Jukureilla on jalkeilla ihan kelpo joukkue, joka voi taistella pudotuspelipaikasta, mutta enemmän projekti näyttäytyy tällä hetkellä pelaajakehittämönä.

Jukurit on jonkinlainen hämärä hybridi, jossa toivotaan Jarkko Immosen ja Jani Tuppuraisen tuovan Jyväskylästä voittamisen kulttuuria ja pudotuspelihuumaa, ja samalla tehdään pelaajakehitystyötä Viima Hockeyn kanssa.

Mutta olennaista on se, mitä kestävää tästä projektista jää jäljelle, kun jossain vaiheessa Jokinen siirtyy eteenpäin? Mitä omaa urheilun infrastruktuuria Mikkeliin jää vai käynnistetäänkö sitten uudestaan uusi ja jännä projekti nollista?

Jukurien kuviossa näkyy isompi kuva.

Erilaiset yksilövalmennuskonseptit, yritykset nimenomaan, tunkevat kovalla ryminällä markkinoille, ja koko ajan asiakashenkistyvä yhteiskunta jahtaa vesi kielellä erilaisia palveluja. Osaltaan se kertoo siitä, että liitot ja seurat – eli yhdistykset – ovat jähmeitä toimijoita tämän maailman ajan syklissä ja siinä muutoksessa, joka jääkiekossa on käynnissä.

Jos Viima Hockeyssa on tosiaan niin valtavan korkeaa ammattiosaamista, miksi seurat eivät jahtaa näitä ihmisiä omiin organisaatioihinsa töihin? Jostainhan se kertoo, että ulkopuoliset yritykset valtaavat seurojen ydintoimintaa, eli valmennusta. 

Seurojen pitäisi kilpailla toisiaan vastaan ja etsiä kilpailuetua. Joko tämä mekanismi on rikki jostain syystä tai sitten Viima Hockey on kupla, jonka sisään Jukurit nyt eksyi.

Minun viestini on: seurat, pysykää jääkiekon kehityksessä mukana. Kehittäkää omaa urheilutoimintaa riittävän laadukkaaksi ja vaativaksi. Muuten jälkikapitalismi syö teidät elävältä.

Vahva jääkiekkokulttuuri tarvitsee vahvoja seuroja.