Liigan tuore strategia on mitäänsanomatonta konsulttipuhetta – ja se kertoo sarjan suunnasta paljon
Jääkiekon SM-liiga Oy julkaisi uuden strategiansa, joka ulottuu vuoteen 2025. Strategia tarjoaa hyvin vähän yhtään mitään, mutta jossain määrin se avaa suuntaa, johon suomalaisen joukkuepalloilukentän ykköstuote on matkalla.
Ennen kuin mennään isoon kuvaan, otetaan lyhyesti kiinni itse strategiasta ja sen yksityiskohdista.
Liigan strategia huokuu jokseenkin stereotyyppistä yritysmaailman henkeä, jossa dokumentin visuaalinen ulkoasu miellyttää ja itse sisältö on sellaista laiskaa bulkkituotetta, jossa on vältetty kirjoittamasta liian pitkästi, koska ihmiset eivät kuulemma nykyään jaksa lukea.
On siis istuttu alas, keksitty valmiiksi keksittyjä asioita, heitetty fistbumpit ja lähdetty lounaalle. Asioita on keskiössä, löytyy painopistealueita.
Sisältää strategia myös varsin kliseisiä arvoja, erityisesti ”yhteisöllisyys” sekä koronan myötä trendiksi noussut ”vastuullisuus”. On mainittu digitalisaatio, tietenkin, sekä liiketoimintamallit.
Strategiakartan kohdassa ”muutosvoimat” on mainittu koronapandemia, joka on yhdyssana, mutta tässä tapauksessa kirjoitettu nyt erikseen: korona pandemia.
Tiedotteessa Liigan hallituksen puheenjohtaja Heikki Hiltunen kiteyttää johtamansa organisaation strategian varmasti melko osuvasti.
– Haluamme olla vastuullinen ja jatkuvasti uudistuva vaikuttaja.
Siinä olennaisimmat.
Fundamentaalinen ero
Sitten siihen isoon kuvaan.
Liigan strategia on lähinnä liiketoimintaan keskittyvä, hähmäinen seinätaulu. Urheilusta, kilpailusta ja pelistä siinä ei liiemmin mainittu. Lähinnä maininnat olivat tasoa ”halutaan tehdä pelituotteesta kiinnostavampi”. Esimerkiksi sarjasysteemistä ei mainittu sanallakaan, vaikka kritiikkiä nykyistä systeemiä kohtaan riittää. Tähän, kenties olennaisimpaan kysymykseen, ei tartuta. Se sivuutetaan.
Siinä ei ole mitään yllättävää, sillä kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pitkään. Liiga on liiketoimintaa. Se on liiketoimintaa, jonka tuotteena on urheilun ympärille rakennetut liiketoiminnan muodot.
Ero on fundamentaalisesti iso verrattuna siihen, jos Liiga olisi urheilua ja vasta sitten liiketoimintaa. Urheilu ja liiketoiminta menevät toki käsi kädessä monessa asiassa, mutta jompi kumpi lopulta ohjaa ajattelua taustalla.
Urheilu on tässä yhtälössä tietenkin tärkeää. Kiekkoa lätkitään, se on liiketoiminnan ytimessä. Mutta päätöksentekoa ei ohjaa ensisijassa urheilu vaan liiketoiminta.
Urheilutoimintakin kehittyy kyllä, koska sarjassa pelataan mestaruudesta ja mestaruudesta saa kunniaa ja mainetta – ja lisää liiketoimintaa. Urheilua kannattaa kehittää.
Mutta esimerkiksi puhe sarjan avaamisesta, joka palvelisi ennen muuta urheilua ja kilpailua, on utopistista haihattelua, sillä ajattelua ohjaa liiketoiminta.
”Liiallinen” urheilullinen kilpailu ja raadollisuus tekisivät hallaa liiketoiminnalle ja sen strategiselle suunnittelulle. Kun seurojen toiminnan yllä leijuisi putoamisen pelko, ja siten pelko merkittävästä toiminnallisesta ja taloudellisesta muutoksesta, ei olisi turvaa suunnitella asioita pitkällä aikavälillä.
Liiga voi onnistua tavoitteissaan erinomaisesti, ja kasvaa yhä suuremmaksi liiketoiminnallisesti. Ennen koronaa seurat ja sarja olivat taloudellisesti erinomaisissa kantimissa. Liiketoimintaan pohjaava strategia on osoittanut toimivansa. Liiketoiminnallisesti.
Mutta mitä tapahtuu urheilulle?
