KalPa astuu uuteen kauteen tuttujen pelillisten kysymysmerkkien varjostamana

Kalevan Pallo, tutummin KalPa, aloittaa kolmannen kauden päävalmentaja Tommi Miettisen alaisuudessa.

Ensinnä on syytä todeta, että Miettinen, jonka kanssa KalPa solmi viime kaudella kevääseen 2023 ulottuvan jatkosopimuksen, on kuopiolaisseuraan varsin sopiva valmentaja. Hän on kuopiolainen, pelannut KalPassa, sen jälkeen valmentanut KalPan organisaatiossa. Hän tuntee seuran historian, hän on imenyt oppia muun muassa Pekka Virralta.

Viime kausi, joka oli Miettiselle toinen KalPan päävalmentajana, oli kelvollinen. Ehkä jopa odotuksia ylittänyt. KalPa oli pistekeskiarvon perusteella runkosarjan viides. Pudotuspeleissä Tappara tosin nujersi kupiolaiset heti puolivälierissä voitoin 3–1.

Nyt alkavalla kaudella mitataan sitä, kuinka kestävää KalPan kehitys Miettisen alaisuudessa todellisuudessa on. Ja kykekeekö KalPa ottamaan seuraavan askeleen: nousemaan runkosarjassa taistelusta suorasta pudotuspelipaikasta taisteluun runkosarjan top 3 -sijoista, nousemaan pudotuspeleissä sympaattisesta haastajasta varteenotettavaksi mitalistiehdokkaaksi.

Kuopiolaisuuden ydin

Tappara siis kaatoi KalPan viime keväänä puolivälierissä voitoin 3–1. Vaikka KalPalla oli pelissään paljon hyviä asioita, ei sarjan voittaminen ollut kovin lähellä.

KalPalla on siis matkaa välieräjoukkueeksi.

Periaatteessa KalPan pelaamisessa oli jo viime kaudella paljon erittäin hyviä asioita. Miettisellä on selvä kuva ja ajatus siitä, miten hän haluaa joukkueensa pelaavan – ja työkalut viedä ajatus käytäntöön. Pelissä näkyy kuopiolainen perinne pelivälineen kontrolloinnista.

KalPan pelaaminen perustuu dynaamisuuteen, liikkeeseen. Siihen, että kiekolliselle pelaajalle luodaan liikkeen kautta edullinen asema suhteessa lähimpään vastustajaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiekollinen pelaaja on kovassa vauhdissa. Ja kiekkoa syötetään liikkeessä olevalle pelaajalle siten, että lähimpään vastustajaan nähden olisi vauhtietu ja siten mahdollisuus voittaa yksi vastaan yksi -tilanne.

Taustalla on tietysti periaate pelivälineen kontrollin säilyttämisestä. Eli KalPa pyrkii säilyttämään kiekonhallinnan kaikilla kentän osa-alueilla ja välttää tilanteita, joissa se joutuisi siirtämään kiekkoa eteenpäin ja sen jälkeen kamppailemaan siitä.

Siniviivat halutaan ylittää puhtaasti, jotta laadukas hyökkäysalueen peli rotaatioineen on mahdollista käynnistää.

Alla olevassa klipissä, joka on harjoitusottelusta Jukureita vastaan 24.8., tiivistyvät KalPan pelaamisen peruselementit

Pörräilyä?

Iso kysymys, joka KalPan hyökkäyspelaamiseen liittyy, on se, kuinka uhkaava joukkue on hyökkäysalueella maalintekosektorilla. Luodaanko ykkös- ja kakkosalueille systemaattisesti uhkaa useamman pelaajan voimin? Ovatko maalinteon tukitoimet synkronoituja? Luodaanko määrällisesti riittävästi uhkaa maalinedustalle?

Yksi riski KalPan pelaamisessa nimittäin on se, että hyökkääminen ajautuu näppärään kiekon liikuttamiseen laitojen lähellä, ytimen ulkopuolella. Hyökkäykset ovat pitkiä ja vauhdikkaitakin, mutta niiden aikana ei luoda uhkaa. Vastustaja kontrolloi ykkös- ja kakkosalueet. KalPa tekee näyttäviä rotaatioita hyökkäysalueellaan, mutta menettää kiekkoja ja on rotaatioiden vuoksi haavoittuvainen transitioissa.

Jukurit-harjoitusottelussa 24.8. nähtiin paljon viitteitä nimenomaan tästä riskistä. KalPa pelasi periaatteessa varsin kelvollisen ottelun: se kontrolloi kiekkoa, loi pitkiä hyökkäyksiä ja laukoi vastustajaa enemmän. Mutta tulos oli tyly, 4–0 Jukureille.

Seuraavassa klipissä näkyy varsin hyvin ongelmat, jotka toisinaan varjostivat myös viime kaudella kuopiolaisten pelaamista. Kiekko liikkuu, mutta maalintekouhka on vähäinen.

Viime kaudella KalPa pelasi parhaimmillaan erinomaista jääkiekkoa, jolla se oli vastustajaa kuin vastustajaa jopa selvästi parempi joukkue kaukalossa. Mutta KalPa ailahteli: hyviä otteluita seurasi heikompia otteluita. Nuoren joukkueen kypsyys pelata voittavaa jääkiekkoa illasta toiseen ei ollut riittävää.

Ja toisaalta kysymys on myös siitä, kuinka tehokkaasti valmennus saa joukkueensa suorittamaan illasta toiseen. Tulee muistaa, että Miettinen toiminut päävalmentajana Liigassa vasta kaksi kautta.

Kuinka korkea on rutiinitaso? Sitä mitataan lopulta pudotuspeleissä – ja siinä Tappara oli puolivälierissä edellä.

Siihen oikeastaan kulminoituu KalPan osalta tuleva kausi. Kuopiolaisilla on kapasiteettia ja potentiaalia. Joukkueessa on hyviä pelaajia, tunnistettava identiteetti, pelitapa, joka antaa mahdollisuuden voittaa. Mutta onko KalPalla vielä kypsyyttä?