Lauri Mikkolan Kärpissä näkyy oululainen peli-identiteetti – harjoituskauden tappioista ei kannata olla kovin huolissaan

Oulun Kärpät valmistautuu uuteen Liiga-kauteen uuden päävalmentajan alaisuudessa. 

Lauri Mikkola on astunut Mikko Mannerin saappaisiin Kärppien päävalmentajana. Mikkola toimi jo aiemmin Kärppien apuvalmentajana Mannerin valmennusryhmässä.

Valinta oli Kärpiltä jokseenkin looginen ja se tukee jatkuvuutta. Harjoituskauden ottelut ovat osoittaneet, että Oulussa luotetaan samoihin pelin pääperiaatteisiin kuin Mannerin aikana.

Mannerin aikana hieman uudelleen muotoutunut oululainen kiekkoilun identiteetti näkyy ja kenties selkeytyy entisestään verrattuna viime kauteen. 

Vauhtierojen peliä

Mannerin aikakausi Kärpissä on trendiltään laskeva. Etenkin viime kausi sai jossain kohdin varsin farssimaisiakin piirteitä päävalmentajan ruoskiessaan itseään armotta medialle. Kärppien prosessi meni jumiin.

Kuitenkin ennen viime kautta Kärpät oli kolme vuotta putkeen runkosarjan ykkönen, jopa ylivoimainen. Finaaleissa joukkue pelasi 2018 ja 2019. Toki Kärppien resursseilla odotusarvokin on korkea. 

Manner uudisti jokseenkin radikaalisti Kärppien pelaamista sitten Lauri Marjamäen aikakauden. Marjamäen aikana peli perustui tiukempaan rakenteeseen, suurempaan kontrolliin ja vahvempaan toisteisuuteen. Peli oli toisinaan laskelmoivaa, joidenkin arvioiden mukaan hidasta.

Viime vuosina Kärppien pelaaminen on muotoutunut vahvemmin liikkeeseen perustuvaan kiekkokontrolliin, jossa kentän täyttäminen on joustavampaa ja paikoin repivämpää. Kiekollisena Kärpät pyrkii luomaan vauhtieroja.

Harjoituskauden pelien perusteella isoa muutosta Kärppien pelaamiseen ei ole tulossa. Ehkä tässä kohtaa kyse on enemmänkin selkeydestä: Mannerin viimeisellä kaudella Kärppien pelaamisesta hävisi punainen lanka.

Nyt Mikkolan Kärpissä näkyy jonkin verran samoja mekanismeja ja periaatteita kuin Mannerin aikakauden alussa.

Hyökätessä periaatteita ovat: luo vauhtiero tai muu etu, ylitä keskialue vauhdilla kiekon kanssa, hyödynnä kenttää leveys- ja syvyyssuunnassa.

Hitaissa hyökkäyksissä Kärpät täyttää kentän leveyssuunnassa ja hyödyntää myös syvyyttä yhden tai kahden repivän pelaajan avulla. Nopeissa lähdöissä ja käännöissä on lupa ylimiehittää kiekollinen kaista jopa kolmen hyökkääjän voimin. Erityisesti kontrollilähdöissä Kärppien tavoite on voimakkaiden, syvältä tehtyjen kiekottomien hakujen kautta luoda voimakas vauhtiero keskialueelle.

Yllä olevassa klipissä nähdään hyvin, kuinka Kärpät pyrkii keskialueen ylittämään. Kenttää venytetään syvyyssuunnassa ja kiekko pelataan voimakkaassa liikkeessä olevalle pelaajalle. Keskialueen ylittämisessä luotetaan hyviin ajoituksiin ja ennen muuta pelaajien henkilökohtaiseen osaamiseen: luisteluvoimaan ja kykyyn ohittaa vastustaja kiekon kanssa.

Happi, rytmi, kontrolli

Kärppien kiekollisessa pelaamisessa on jonkin verran samoja mekanismeja kuin pelillisesti kenties omaleimaisimman valmentajan Pekka Virran joukkueilla on viime vuosina ollut, esimerkiksi Lukolla viime kaudella.

Toteutus ei ole välttämättä aivan yhtä täsmällistä ja ehdotonta, mutta samoja piirteitä löytyy. Keskeisin niistä on tuki pelin jatkuvuudelle.

Eli kyse on siitä, kun Kärpillä on kiekko, mutta sillä ei ole edullista tilannetta edetä kaukalossa. Tällöin – sen sijaan, että tyydyttäisi siirtämään kiekkoa eteenpäin epäedullisessa asemassa tai hyökkäämään vailla etua – Kärpät pyrkii säilyttämään kiekonhallinnan ja luoda uudelleen tilanteen, jossa sillä on todennäköinen sauma edetä kiekon kanssa kontrolloidusti.

Siinä olennainen asia on se, että puolustajat tarjoavat pelille jatkuvan tuen. He tunnistavat tilanteen, kun ei voida edetä, ja he tiputtavat tuen riittävän alas, jotta heillä on riittävän iso pelitila, jotta vastustajan käkikarvaaja ei ehdi antamaan painetta. Tämä rauhoittaa peliä. Rytmittää.

Tuen avulla Kärpät pystyy säilyttämään kiekonhallinnan ja siten kontrollin pelistä.
 

Kärpät hyödyntää myös ”valehyökkäämistä” samaan tapaan kuin Lukko viime kaudella. Ideana on siis se, että Kärpät huijaa hyökkäävänsä, vaikka todellinen tarkoitus on luoda omalle alueelle tilaa kiekkokontrollille. 

Ensin kiekko syötetään ylöspäin keskialueelle. Sillä annetaan vastustajalle väärää informaatiota siitä, että Kärpät olisi aikeissa edetä. Todellinen tarkoitus on houkutella vastustajan viisikko kiekon alle, mikä luo tilaa Kärpille omalle alueelle. Kiekko palautetaan alas, jossa puolustajilla on iso pelitila operoida. Taas kiekolliselle pelille saadaan happea, rytmiä ja kontrollia. 

Huippu pudotuspeleihin

Kärpät on ollut tuloksellisesti erittäin vaisu harjoituskaudella. Joukkue on voittanut vain yhden ottelun ja senkin jatkoajalla. Tappioita on neljä.

Erityisen huolissaan Oulussa ei kuitenkaan sovi olla. Kärpillä on tunnistettava peli-identiteetti, jolla on historiaa. Joukkue on laadukas, kuten olettaa sopii.

Olennaista Kärpillä on se, että prosessi rakentuu nimenomaan kohti pudotuspelejä. Monella kaudella Kärpät on ollut runkosarjan alussa täysin pitelemätön, mutta hiljalleen hiipunut kohti kauden loppua, ja pudotuspeleissä on tehty paikkaussarjoja, joilla onkin sitten lopulta säilytty enää nipin napin pinnan päällä.

Ero on iso verrattuna siihen, minkälaisella tehtaan takuulla Lukko voitti viime kaudella mestaruuden; se oli osa prosessia.

Runkosarjassa menestyminen on tietysti tärkeää pudotuspelien asetelmien kannalta, mutta Mikkolan pitää onnistua rakentamaan kauden prosessinsa huipun nimenomaan pudotuspeleihin. Voi kysyä, onnistuiko Manner siinä yhdelläkään kaudella Kärppien päävalmentajana?

Pudotuspeleissä ei ole varaa lähteä rakentamaan tyystin uutta, kuten Kärpät sai huomata keväällä 2019.