Pelicans nojaa alkavalla kaudella pelinopeuteen ja nuorten pelaajien esiinmarssiin

Pelicans on pelannut kuusi harjoitusottelua, joista se on voittanut kolme ja hävinnyt kolme. Otteet ovat ailahdelleet niin otteluiden kuin erienkin sisällä laajalla skaalalla, joka on toki harjoituskaudelle luonnollista; ketjukoostumuksia haetaan, eikä pelitapa ole välttämättä iskostunut täysin jokaiselle pelaajalle.

Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä puhuu paljon jatkumosta ja sen vaikutuksesta pelin virtauksen hallintaan. Niemelän Pelicans ei pelaa kategorisesti nopeita tai hitaita lähtöjä, vaan se pyrkii ennen kaikkea pelinopeuteen, ja jos peliä täytyy hidastaa, niin sitten sitä hidastetaan.

Oli kyse sitten hitaasta lähdöstä tai paineen alla avaamisesta, Pelicans-puolustajilla on vähintään sentteri lähellä tukena tarjoamassa syöttöpaikkaa. Tilanteesta riippuen Pelicans käyttää avauspelissään myös repivää hyökkääjää, mutta yllätyksellisyyden säilyttämiseksi sitä hyödynnetään vain silloin tällöin.

Jalkavan joukkueen vahvuus näkyykin etenkin suorahyökkäys- ja suunnanmuutospelaamisessa. Lahtelaiset hyökkäävät paljon kaistoja pitkin ja hyökkäykset suuntautuvat hyvällä prosentilla maalille. Keskialuetta ylittäessään Pelicans käyttää päätykiekkoja erinomaisesti hyväkseen, ja myös pelaajamateriaali tukee tätä. Aleks Haatasen ja Iikka Kangasniemen tyyppiset pelaajat, jotka ovat vahvoja luistelijoita sekä taitavia kiekon riistäjiä, kykenevät voittamaan päätykiekkoja ja käynnistämään sitä kautta kulmapelejä.

Pelicans on pystynyt luomaan harjoitusotteluissa ison määrän ylivoimahyökkäyksiä esimerkiksi keskialueen riistojen jälkeen pelaamalla kiekkoa vastustajan selustaan ja luomalla kaksi vastaan yksi -hyökkäyksiä.

Hyökkäysalueella Pelicans pyrkii vastaliikkeiden kautta antamaan murtavia syöttöjä vastustajan viisikon sisään. Harjoitusotteluissa on nähty useasti sellainen malli, jossa kiekollinen pelaaja nousee kulmasta viivalle ja samaan aikaan viivapelaaja tekee nousun tyhjään tilaan, johon kiekkoa pyritään pelaamaan. Jos syöttösuunta vastaliikkeen tekevälle pelaajalle on tukossa, on ratkaisuna pelata kiekko viivaan, jota seuraa toimitus maalille.

Pelicans luo riittävän määrän maalipaikkoja, mutta yksittäisillä pelaajilla on taipumusta hyvästä paikasta laukomisen sijaan hakea vielä ylimääräistä siirtoa, jolloin tilanne kuivuu usein kasaan. Lisääntyneestä suoraviivaisuudesta ei olisi haittaa.

Puolustusalueella Pelicansin viisikko passivoituu turhan helposti ja teot vastustajan hyökkäyspelaamisen katkaisemiseksi ei aina ole riittävän täsmällisiä, mikä johtaa perässä juoksemiseen ja etenkin keskustan puolustaminen muodostuu hankalaksi. Kauden edetessä puolustuspelaaminen muuttunee kuitenkin säntillisemmäksi.

Kuka tekee maalit?

Kesän siirtomarkkinoilla Pelicans on operoinut jälleen kohtuullisesti. Ykkösmaalivahti Patrik Bartošák on korvattu Pohjois-Amerikasta palaavalla Emil Larmilla, joka tulee huipputorjunnoillaan ryöstämään Pelicansille pisteitä. Sen lisäksi puolustuspää on hyvissä kantimissa, joskin lahtelaisten alakerta huutaisi vielä yhtä oikea käsi alhaalla pelaavaa puolustajaa. 

Hyökkäyspään suurimmat menetykset ovat MM-kisoissa loistanut Hannes Björninen sekä edelliskaudella 21 täysosumaa viimeistellyt Rudolf Červený. Björnisen saappaita pyrkii täyttämään ykkösketjua harjoituspeleissä kipparoinut 23-vuotias Lukáš Jašek. Hänen rinnallaan harjoituspeleissä on pelannut Tapparasta hankittu Jiří Smejkal.

Tommi Niemelän saavuttua Lahteen päävalmentajaksi nuorien, uralleen nostetta hakevien pelaajien virtaus Pelicansin suuntaan on kiihtynyt selvästi. Se on Pelicansin kokoiselle seuralle itsessään arvokasta, jos Niemelän kaltainen moderni valmentaja kykenee houkuttelemaan nuoria pelaajia Lahteen kehittymään.

Pelicansin sopimuspelaajista tällä hetkellä peräti kuusitoista on syntynyt 2000-luvulla. Heistä iso osa on Liiga-tason pelaajia luistelun ja kiekonkäsittelyn osalta ja he kykenevät pelaamaan ennakkoluulottomasti kokeneita konkareita vastaan. Kehityskohteita monella on luonnollisesti kamppailupelaamisessa, riskien hallinnassa kiekolla operoidessa ja yleisessä suoritusvarmuudessa.

Pelicansin peliä ja kokoonpanoa katsellessa herää kuitenkin kysymys, että kuka tekee tarvittavat maalit? Pelicansilla ei ole ketään varsinaisesti maalintekijäksi profiloitunutta pelaajaa. Suurin osa on lähtökohtaisesti enemmän peliä tekeviä pelaajia kuin kliinisiä viimeistelijöitä.

Harjoitusotteluissa ykkösketjuksi muovautunut Kangasniemi-Jašek-Smejkal tulee nähdyn perusteella olemaan tehokas kolmikko yhdessä pysyessään. Heidän takanaan on kuitenkin paljon nuoria pelaajia, joiden täytyy pystyä tekemään tulosta, mikäli Pelicans haluaa menestyä tulevalla kaudella.