SaiPa loksautti leuat harjoituskaudella, mutta pelillinen kriisi häämöttää joukkueen edessä

SaiPa lähtee rakentamaan uutta nousua uuden päävalmentajan alaisuudessa. Pekka Virran valmentaman joukkueen harjoituskausi oli jokseenkin hämmentävä. Ei pelkästään tuloksellisesti vaan ennen muuta pelillisesti.

SaiPa voitti Pitsiturnauksen. SaiPa voitti jokaisen harjoitusottelunsa, kaikkiaan kuusi kappaletta. Vastustajissa ei toki ollu Liigan kärkipäähän povattuja joukkueita.

Virta on kovan profiilin osaaja viime vuodet sarjan häntäpäässä kyntäneelle seuralle. Raumalla, jossa projekti päättyi viime keväänä Lukon mestaruuteen, Virralla kului enemmän tai vähemmän jopa kaksi ensimmäistä vuotta siihen, että joukkueen pelaaminen asettui uomiinsa. Prosessin alkuvaiheessa Lukon pelaaminen oli riisuttua.

Virta on ollut SaiPan organisaatiossa vasta muutaman kuukauden, mutta lappeenrantalaisten pelaaminen on ollut paikoin erittäin vakuuttavaa harjoituskauden peleissä.

Ei raakaa, ei puolivillaista, ei harhailua, vaan kriteerit täyttävää, tuttua Virran kiekkokontrolliin pohjaavaa jääkiekkoa.

Kuten yllä olevalla videolla nähdään, SaiPa kultivoi pelissään etenemisyritysten laatua absoluuttisen määrän sijasta. Eli SaiPa etenee tilanteissa, joissa etenemisen onnistumisen todennäköisyys on korkea: se saa joko suoran hyökkäyksen tai käynnistettyä kontrolloidusti päätypelin ja tätä myötä paineen vastustajan päätyyn.

Mistä se kertoo, että palaset ovat loksahdelleet näinkin ripeästi paikalleen?

Ensimmäinen asia on tietysti se, että Virta on jälleen kokeneempi valmentaja kuin hän oli mennessään Lukkoon. Hänen metodinsa on yhä selkeämpi. Hän viestii siitä täsmällisemmin, hän osaa ottaa huomioon eri tekijöitä, hän osaa luoda ja johtaa pelitapaa tukevia harjoitteita paremmin.

Kasvanut kokemus siitä, miten peliprosessia ajetaan sisään, näkyy nyt siinä, että Virta on saanut varsin nopealla aikataululla joukkueensa pelaamaan laadukkaasti. Tällainen selkeys ja siitä johdettu tehokkuus muodostuu valmentajalle vain kokemuksen kautta.

Toinen asia on se, minkälaiseen organisaatioon Virta saapui. Minkälaiset valmiudet ja pohjat siellä on olemassa?

Jonkinlainen viesti oli jo se, että SaiPa itse nimenomaan vahvasti halusi Virran organisaatioonsa. Oli käsitys siitä, mitä halutaan ja kuka sen pystyisi toteuttamaan.

Toisekseen viime kaudella SaiPa lomautti päävalmentajansa Tero Lehterän. Tilalle tuli Ville Hämäläinen, joka on nyt Virran valmennusryhmässä. Hämäläinen muutti SaiPan pelaamista kauden aikana, ja selväksi periaatteeksi muodostui yhä vahvemmin kiekossa pysyminen.

Siellä kenties luotiin jo pohjaa tulevaan.

Kiekossa on mukava pysyä

SaiPaa ei kuitenkaan kannata ylistää siitä, että kiekollisena se kääntyy hyvinkin hanakasti takaisin omiin, joko luistelemalla tai syöttämällä. 

Eli toisin sanoen kyse on siitä, että pelaajat tunnistavat varsin hyvin tilanteet, joissa on etua edetä ja joissa ei ole etua edetä. Jos SaiPalla ei ole etua edetä, eli korkeaa todennäköisyyttä onnistua pyrkimyksessään, se ei etene väkisin, vaan palauttaa kiekkoa alaspäin. Meidän pelin termein ”tekee tilaa”.

Siitä päästään SaiPan mahdolliseen ongelmaan ja riskiin alkavalla kaudella. Omiin päin on aina helpompi kääntyä kuin viedä peliä eteenpäin.

Joskus asia oli pikemminkin päinvastoin, eikä siitä ole edes kovin kauan. Se vaati joukkueelta poikkeuksellistakin rohkeutta ja osaamista pysyä kiekossa. Virran KalPa oli Liigassa pitkään poikkeus, koska se pysyi kiekossa. 

Syitä on muutamia. Pelaajien henkilökohtainen kiekollinen osaaminen ei riittänyt. Liigassa joukkueiden takalinjoilla oli puolustajia, jotka osasivat puolustaa ja kiekollisena toimittaa kiekon omalta alueelta ulos. Toisekseen pelaajilta saattoi puuttua kollektiivinen ymmärrys tilan voittamisen ja tilan tekemisen suhteesta.

Vuonna 2021 tilanne on seuraava: Liiga-tason puolustajien perusosaamiseen kuuluvat syöttäminen, kiekon vastaanottaminen ja prässin ohittaminen eri tilanteissa. Toisekseen pelaajat ymmärtävät pelin rytmit: milloin edetä, milloin ei.

Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi SaiPan ei tulisi ansaita ihailua siitä, että joukkue pysyy kiekossa, koska kyse on periaatteessa nykyjääkiekossa peruslähtökohdasta. Ellei vastassa ole jotenkin erityisen voimakasta prässiä.

Joten lienee syytä muistuttaa: omiin kääntyminen on helpompaa kuin eteneminen. 

Siinä piilee yksi SaiPan riskeistä. Joukkue ei olekaan vielä pelillisesti kypsä. Se pelaa puolittain: se pysyy kiekossa, syöttää alaspäin, kontrolloi pelivälinettä, mutta ei kykene luomaan riittävän usein ja riittävän yllättävästi uhkaa etenemiseen. Kiekossa pysymisestä tuleekin pelaajille alibipelaamista, jolla paetaan peliä, kun ollaan hieman epävarmoja omasta tekemisestä.

Joskus Virran projektit alkoivat kauden alussa siitä, että jääräpäisille pelaajille opetettiin kiekossa pysymistä, koska kukaan ei ollut aiemmin heille kertonut, että jääkiekossa voi syöttää myös alaspäin.

Harjoituskauden perusteella tästä ei ole tulossa SaiPalle ongelmaa. Sen sijaan riski onkin se, että SaiPa ei etene riittävän usein riittävän uhkaavasti.

Alla olevassa klipissä on erinomainen esimerkki siitä, miten SaiPan pitää pystyä, kuten Lukko viime kausilla, luomaan monipuolisesti uhkaa ja yllätyksellisyyttä. Kun vastustaja tuudittautuu SaiPan hitaampaan kiekkokontrollipelaamiseen, SaiPan tuleekin iskeä esimerkiksi vaihtojen yhteydessä terävästi selustaan.

Pelillinen kriisi häämöttää

On myös niin, että Virran pelitapa ei Liigassa erotu ja pistä silmään samalla tapaa kuin kenties viitisen vuotta sitten. Muut ympärillä ovat imeneet oppia. Peli ja pelaajat ovat kehittyneet kohti sitä, missä Virran KalPa oli jo kymmenisen vuotta sitten.

Se, missä Virran valmentama SaiPa voi erottua kilpakumppaneistaan, on pelitavan toteuttamisen tehokkuus, jossa Virran aiempi joukkue Lukko oli puolitoista vuotta Liigan aivan ylivoimainen kärki. 

Siihen liittyy oikeastaan kaksi kysymystä. Ensimmäinen on se, kuinka moni pelaaja nykyisessä SaiPassa on todella sellainen, jonka Virta joukkueeseensa haluaa ja joka siihen maailmaan sopii. Lukossa Virta ja urheilujohtaja Kalle Sahlstedt hioivat pelaajarekrytointia. Nyt Virta saapui joukkueeseen, jonka rakentamiseen hän ei ole voinut vaikuttaa niin voimakkaasti.

Toinen kysymys kytkeytyy ensimmäiseen. Miten SaiPa selviää ensimmäisesti pelillisestä kriisistään alkavalla kaudella? Se voi iskeä melko nopeastikin alkukaudella. Eteen se tulee joka tapauksessa näin tuoreessa projektissa, joka on alkanut varsin lennokkaasti. Pohja on kuitenkin yhä ohut, ja pelaajille on tullut paljon uutta informaatiota.

Pelaajien normaalista poikkeava kognitiivinen valppaustila, joka on uuden päävalmentajan, viime kevään mestarivalmentajan tullessa seuraan ollut todennäköisesti hyvinkin tapissa, alkaakin laskemaan normaalille tasolle. Mitataan rutiinia illasta toiseen. 

Vastustajat tekevät kenties hieman fiksattuja ottelusuunnitelmia nimenomaan SaiPaa vastaan. ”Lennokkuus” häviääkin. Tulokset heikkenevät, peli-ilme laskee. Koetellaan.

Siinä kohtaa mitataan todella, mikä on SaiPan pelaajien valmius ottaa informaatiota vastaan ja viedä se kentälle. Ja mikä on todellinen tila Virran prosessissa SaiPassa.

Pelillistä kriisiä siis odotellessa.