JYPin Joakim Kemellin alkukausi on siivittänyt hänet varausluokkansa todelliseksi huippulupaukseksi
17-vuotias JYP-hyökkääjä Joakim Kemell on ollut alkukauden komeetta Liigassa. Viime kaudella yhden ottelun verran Liiga-kokemusta saanut laitahyökkääjä on ollut JYPin tehokkain pelaaja tekemällä viiteen otteluun tehot 3+2. Jos alkukaudesta oli vielä jotain epäselvyyttä siitä, pystyisikö Kemell vakiinnuttamaan paikan Liigasta vai pelaisiko hän vielä enemmän otteluita junioreissa, enää ei tarvitse epäröidä. Kemell on tullut jäädäkseen.
Kemell ei kuitenkaan ole tullut tähän tilanteeseen puskista. Hän on ollut jo pitkään ikäluokkansa tunnetuimpia pelaajia Suomessa ja tehnyt kovaa tulosta niin eri juniorisarjoissa kuin ikäkausimaajoukkueessa.
Viime kaudella hän oli JYPin U20-joukkueen sisäisen pistepörssin selkeä kärkinimi ollen samalla yksi joukkueen nuorimmista pelaajista. Vahva kausi toi hänelle paikan myös alle 18-vuotiaiden MM-kisoista, joissa hän esiintyi ennakkoluulottomasti ja sai hyvin vastuuta valmennukselta.
Jo ennen kautta EP Rinkside Suomi listasi Kemellin ensi kesän varaustilaisuuden toiseksi lupaavimmaksi suomalaispelaajaksi heti seuratoveri Brad Lambertin jälkeen, eikä ero näiden kahden pelaajan välillä ollut tuolloin kovin suuri. Ensimmäisissä otteluissa tuo ero on kutistunut entisestään, kun Kemell on ollut yhden tehopisteen viiteen otteluun kirjauttanutta Lambertia selkeästi tehokkaampi ja myös pelannut paremmin suurimmassa osassa otteluista.
Kemell on tullut tunnetuksi armoitettuna maalintekijänä. Pelaajana, joka laukoo paljon ja on myös vaarallinen sellaisilta alueilta mistä monet muut eivät ole.
Tämä aspekti Kemellin pelaamisessa on tullut hyvin tutuksi kaikille Liigaa seuraaville heti alkukaudesta. Viiden ottelun jälkeen Kemellillä on kasassa 32 laukausta, 6,4 laukausta per ottelu. Toiseksi eniten JYPistä laukauksia on Anttoni Hongalla, joka on tykittänyt 18 laukausta yhtä monessa ottelussa, 3,6 laukausta ottelua kohden. Ero on valtava, lähes kaksinkertainen.
Laukaisumäärä on todella korkea myös koko Liigan mittapuulla. Laukauksien kokonaismäärässä Kemell on tällä hetkellä sijalla kuusi, ja kolmella häntä edellä olevalla pelaajalla on pelattuna yksi ottelu enemmän. Yhtä monta tai vähemmän otteluita pelanneista ainoastaan SaiPan tulokaspuolustaja Nuutti Viitasalo ja HIFK-hyökkääjä Jere Innala ovat laukoneet hanakammin.
Näin paljon lauottaessa on ilmiselvää, että kaikki laukaukset eivät lähde huippusektoreilta tai ole muuten vaarallisia maalipaikkoja. Muutamissa tilanteissa Kemell olisi voinut laukauksen sijaan valita esimerkiksi kuljetuksen tai syötön. Välillä huonommiltakin sektoreilta voi onnistua, kuten nähtiin ottelussa Kärppiä vastaan, jossa Kemellin laukaus siniviivan tuntumasta yllätti maalivahti Stanislav Galimovin. Maaliodottamalla mitattuna tuon laukauksen todennäköisyydet mennä maaliin olivat kuitenkin luokkaa kerran sadasta.
Toki iso osa Kemellin laukaisuvolyymista on tullut ylivoimalla. Kemell on jo nyt JYPin paras laukaisu-uhka ja hänet nostettiin jo kolmannessa pelissä ykkösylivoimaan. Operoidessaan vasemmalla laidalla hän on uhka laukomaan niin suoraan syötöstä kuin muutaman kosketuksenkin jälkeen.
Kuten arvata saattaa, Kemellin laukaus on teknisesti erittäin hyvä. Hän tekee suurimman osan tuhostaan ulommalta jalalta lähtevällä rannelaukauksella, jota taitovalmentajat voisivat hyvin käyttää opetusmateriaalina. Varpaat kääntyvät sisäänpäin, molemmat kädet tulevat kropan eteen, ylemmän käden kyynärpää nousee samalle tasolle olkapään kanssa, yläkroppa ja rintamasuunta pysyvät pystyssä.
Kaikki tämä maksimoi Kemellin laukauksen lähtönopeuden, tehden siitä ruoskan kaltaisen liikkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta: Kemell tykkää pitää lapansa suljettuna viimeiseen hetkeen asti, ennen kun hän pyöräyttää ranteensa nopeasti ja laittaa kiekon liikkeelle.
Päästäkseen laukomaan usein suoraan syöstä, pelaajan täytyy osata tehdä itsestään oikea-aikaisesti vapaa syöttökohde. Tässä Kemell on varsin hyvä, tasaviisikoin sekä ylivoimalla. Samalla hän pystyy laukomaan suoraan syötöstä vaikeistakin asennoista varsin hyvällä menestyksellä, ja laukaus lähtee vihaisesti myös nopealla aikataululla, kun aikaa ladata ei juuri ole.
Tasaviisikoin Kemell on osoittanut olevansa varsin hyvä ajoittamaan liikkeensä keskustaan. Hän ei jää seisoskelemaan maalinedustalle, vaan pitää itsensä liikkeessä etsiessään sopivaa rakoa. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä, mitä Kemell pystyisi tekemään pelatessaan huippuluokan pelintekijän kansa. Alkukaudesta hän on ollut tehnyt itsestään pelattavan ykkös- tai kakkossektorilla, mutta ketjukaverit eivät ole hyödyntäneet näitä kapeita ikkunoita syöttää.
Kemell ei kuitenkaan ole yhden tempun poni tai puhdas viimeistelijä. Hän pystyy luomaan itse omat tekopaikkansa, ja on varsin kyvykäs kiekonkuljettajana. Välillä pelaaminen menee jopa liialliseksi kuskaamiseksi, ja tätä on usein tapahtunut erityisesti Kemellin pelatessa ikätovereidensa kanssa. Ensimmäisissä Liiga-ottelussa tästä on näkynyt joitain viitteitä ja hän voisi hyödyntää ketjukavereitaan vieläkin paremmin, mutta turhaa kuskaamista ja yltiöindividualistista pelaamista on ollut vähemmän kuin esimerkiksi Hlinka Gretzky Cupissa.
Tämä on toisaalta luonnollista; Liigassa aika ja tila otetaan tehokkaammin pois kuin junioreissa ja vastustajat ovat parempia. Jotkut eivät silti pysty adjustoimaan vielä junioreissa toiminutta pelityyliä, tai he muuttavat sitä liikaa ja menettävät sen, mikä teki heistä Liigaan nostettuja pelaajia. Alkukaudesta Kemell on löytänyt kultaisen keskitien melko hyvin, vaikka viilattavaa toki edelleen on.
Viimeisten vuosien aikana Kemell on kehittynyt myös varsin kokonaisvaltaiseksi pelaajaksi, mikä on näkynyt myös Liiga-tasolla.
Kiekottomana pelaajana Kemell on aktiivinen erityisesti hyökkäys- ja keskialueella. Hän on erityisen fyysinen pelaaja ikänsä ja kokonsa huomioiden. Näin on aina ollut; avojään pommit ovat olleet osa Kemellin pelaamista pitkään junioreista saakka. Hyvä esimerkki tästä nähtiin TPS-ottelussa, jossa Kemell haki vastahyökkäystä alimpana miehenä puolustaessaan varsin riskipitoisen, mutta onnistuneen lonkkataklauksen vastustajan hyökkääjään.
Fyysisyys ei kuitenkaan aina näyttäydy näyttävinä taklauksina, vaan merkityksellisemmässä asemassa on esimerkiksi se, miten pelaaja pystyy hyödyntämään kontaktia kulmatilanteissa tai kiekkoa suojatessaan. Kemell on tässä varsin edistynyt, ja pystyy esimerkiksi antamaan vastataklauksia kiekontavoittelutilanteissa ja luomaan tällä tavoin tilaa operoida kiekolla.
Kuten yllä olevan klipin yhdestä esimerkistä nähdään, Kemell on ollut myös aktiivinen kiekonriistoissa. Hän ottaa tarvittavat potkut päästäkseen iholle eikä tyydy alibipuolustamaan kurottelemalla kiekkoon ja olemalla näennäisesti aktiivinen.
Puolustusalueella kiekoton pelaaminen on vielä ajoittain hakusessa, mutta laiskuudesta tai vähäisestä yrityksestä häntä on vaikea syyttä. Lisää kokemusta Liiga-tasolta saamalla Kemellin puolustusalueen puolustuspelaaminen tulee varmasti kehittymään. Hän havainnoi jo nyt ympäristöään hyvin, joten aihio on parempaan olemassa.
Välillä Kemellin pelaaminen toki menee edellä mainituksi juniorimaiseksi yliyrittämiseksi. Lähdetään hyökkäämään ja haastamaan yksin, vaikka vastustajalla on useampi pelaaja pelin alla, tai pusketaan yksin laidan kautta, vaikka syöttövaihtoehto olisi olemassa.
Kemell on toki hyvä luistelija, joka pystyy haastamaan Liiga-puolustajia nopeudellaan. Lisäksi hänellä on hyvät kiekonkäsittelyominaisuudet ja loputon itseluottamus yrittää kaikenlaisia harhautuksia, jotka joskus myös onnistuvat ja saavat vastustajan näyttämään hölmöltä.
Liiga-tasolla juniorimainen päästä päätyyn kiekon kanssa luisteleminen ei kuitenkaan ole aina paras ratkaisu edes nopeimmille tai taitavimmille pelaajille, vaan tällaistenkin pelaajien täytyy valita tilanteet huolella. Tilanteiden parempi tunnistaminen tulee olemaan pääroolissa turhien kiekonmenetysten - joita Kemellille sattuu jonkin verran - vähentämisessä.
Vahva alkukausi on tehnyt Kemellin viimeistään tunnetuksi myös suuremman yleisön keskuudessa, ja samalla hän on nostanut osakkeitaan esimerkiksi tulevia U20-kisoja tai varaustilaisuutta ajatellen.
Tällä hetkellä itseluottamus tapissa painavan Kemellin kisapaikka näyttää jo melko todennäköiseltä, mikäli ihmeitä tai loukkaantumisia ei seuraavien kuukausien aikana tapahdu. Olisi hyvin vaikeaa olla ottamatta mukaan Kemellin kaltaista pelaajaa, joka pystyy tekemään hyökkäyspäähän tulosta Liiga-tasolla sekä pelaamaan samaan aikaan energisesti ja varsin pätevästi kiekottomana.
Kemellin kauden aloitus kestää hyvin vertailun myös kun katsotaan edellisen vuosikymmenen aikana Liigassa pelanneita suomalaisia huippulupauksia. Pisteiden valossa ensimmäiset viisi ottelua kalpenevat ainoastaan Aleksander Barkoville ja Kaapo Kakolle, ja taakse jää muun muassa Anton Lundellin ja Patrik Laineen kaltaisia nimiä.
Siihen, kuinka korkealle Kemell lopulta varaustilaisuudessa nousee, vaikuttaa toki hyvin paljon varausluokan vahvuus, josta on vielä tässä vaiheessa vaikea tehdä suuria johtopäätöksiä. Alkukausi on kuitenkin nostanut hänet vähintään ensimmäisen kierroksen ensimmäiselle puolikkaalle, eikä top-10 varaus ole missään nimessä poissuljettu, jos tämä taso pysyy läpi kauden.Laitetaan nyt viiden kierroksen jälkeen tämän vuoden ensimmäinen päivitys draftigraafiin. Uusina niminä vertailuun huiman alun kauteen saanut Joakim Kemell sekä enemmän hissukseen pisteiden osalta aloittanut Brad Lambert. #Liiga #NHLfi pic.twitter.com/ZnrzYIML1z
— Miika Arponen (@MiikaArponen) September 19, 2021
