Luottamus Ari-Pekka Seliniin voi olla käymässä Ässille kalliiksi – porilaisjoukkue on tällä hetkellä Liigan flegmaattisin ilmestys

Sanotaan, että joukkue on aina valmentajansa näköinen.

Jokainen voi arvioida itse, kuinka hyvin kyseinen toteamus pitää Porissa kutinsa. Kaukalossa jääkiekkojoukkue nimeltä Porin Ässät on laiska, välinpitämätön ja puolivillainen. Flegmaattinen.

Sarjapisteiden ja -taulukon osalta katastrofi ei ainakaan aivan vielä ole ihan käsillä, koska Ässät on kyennyt kuin kyennytkin raapimaan seitsemästä ottelusta kolme voittoa.

Huolestuttavampaa porilaisten kannalta on peli-ilme sekä jo kolme varsin rumaa kyykähdystä alkukaudella. Lukko on voittanut Ässät kahdesti, ensin 5–1 ja viimeksi lauantaina 6–0, Ässien kotikaukalossa. Joukkue myös hävisi toissa viikolla Kärpille 1–7, niin ikään kotona.

Lepakkovuoron höntsäporukka

Ässät on heikosti valmennettu joukkue, kenties koko sarjan heikoiten valmennettu tällä hetkellä, eikä Ari-Pekka Selinin aikana Ässät ole ollut tämän osalta aiemminkaan kovin korkealla.

Kyse ei ole tällä hetkellä varsinaisesti pelin teknis-taktisista nyansseista, rytmeistä, kentän täytöstä tai muusta vastaavasta vaan ylipäätään pelaajien sitoutumisesta ja nöyryydestä pelille ja sen peruslainalaisuuksille.

On tietysti Selinin prosessin kannalta aika huolestuttavaa, että tässä kohtaa tietyt perusasiat eivät ole pelaajille selkeitä tai pelaajat eivät niitä ainakaan toteuta. Ässät on näyttänyt kaukalossa toisinaan lähinnä sellaiselta lepakkovuoron höntsäporukalta.

Käydään Ässien ongelmia läpi muutaman klipin kautta.
 

Ensimmäinen klippi on Jukurit-ottelusta, jonka Ässät voitti voittolaukausten jälkeen. Siinä näkyy Ässien varsin holtiton hyökkäyspelaaminen, jossa liu’uskellaan usean pelaajan voimin syvään, ei pidetä huolta puolustusvalmiudesta ja vaihdetaan hölmösti.

Samat teemat toistuvat myös seuraavissa kahdessa klipissä, jotka ovat viime lauantain tyrmäävästä Lukko-tappiosta.

Ensimmäinen ongelma on se, että Ässät vaalii vaillinaisesti puolustusvalmiutta omassa hyökkäyspelaamisessaan. Pelaajien välinen koordinaatio hyökkäysalueella on puutteellista sen osalta, kuka varmistaa ja kuka ajaa syvään.

Toinen, kenties merkittävämpi, ongelma on se, että Ässät vaihtaa toisinaan aivan käsittämättömällä tavalla käsittämättömissä tilanteissa, kuten esimerkiksi aiemmassa klipissä nähdään. Periaatteet sille, minkälaisissa tilanteissa vaihdetaan, minkälaiset olosuhteet vaihtamiselle pyritään luomaan, kuinka monella pelaajalla vaihdetaan ja milloin, puuttuvat pelaajien toiminnasta.

Isossa kuvassa nämä kaikki kytkeytyvät Ässien perimmäiseen ongelmaan: pelaajat eivät ota vastuuta omasta toiminnastaan. Ikään kuin pelaajat eivät olisi vastuullisia joukkueelleen vaan he olisivat vastuullisia korkeintaan itselleen.

Tämä on asia, josta Selinin tulee olla erittäin huolissaan.

Se nimittäin näkyy kaikessa Ässien tekemisessä. Pelaajat eivät arvioi kaukalossa omien toimintojensa riski–hyöty-suhdetta, vaan mennä paahtavat sen mukaan, miltä tällä kertaa tuntuu. Mennään vaihtoon, kun siltä tuntuu. Liu’utaan hyökkäysalueella vailla vastuuta siitä, mitä tapahtuu, jos kiekko menetetään. Ei ole kurinalaisuutta.

Syötetään kiekkoa huolimattomasti isoilla riskitasoilla. Ei pureta painetta omista, kun pitäisi. 

Näistä toiminnoista puuttuu kokonaan täsmällisyys ja vaatimustaso. Esimerkiksi lauantaina Lukko teki Ässiä vastaan kolme maalia tilanteista, joissa Ässät lahjoitti omissa avaussyötön Lukolle.

Missä mättää, Ässät?

Ässien tilanne voisi jollain tapaa olla ymmärrettävä, jos puikoissa olisi uusi valmennus ja käsillä olisi täysin uusi projekti. Selin on kuitenkin ollut Ässien päävalmentajana jo kaksi kautta. Ja näky kaukalossa on lähinnä heikompaan päin. 

Ensimmäisellä Selinin kaudella 2019–20 Ässät oli runkosarjan yhdeksäs. Viime kaudella sijoitus oli 12 ja joukkue päästi kolmanneksi eniten maaleja koko Liigassa.

Nyt Ässille on tehty 28 maalia seitsemässä ottelussa, eli keskimäärin neljä ottelua kohden. Se on paljon, sarjan korkein lukema tällä hetkellä.

Kuten todettua, olennaista ei nyt ole pienet taktiset nyanssit, vaan pelin iso kuva. Pelaajien elekieli. Ässät on flegmaattinen!

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos kotikaukalossa on tullut kaksi kertaa putkeen turpaan kuudella maalilla. Kyse on niinkin legendaarisesta kiekkokaupungista kuin Pori. Ei tällainen voi mennä läpi!

Selin on valmentaja, joka on yleensä repinyt joukkueestaan irti korkeintaan kohtalaisesti. Esimerkiksi HIFK:ssa ja TPS:ssä hänellä oli jalkeilla hyvät joukkueet, mutta kummassakaan tapauksessa ei voi sanoa, että Selin olisi saanut joukkueensa suorittamaan potentiaalinsa ylärajoilla.

Ässien kohdalla siitä ollaan hyvin kaukana, vaikka joukkue ei olisikaan paperilla sarjan kärkipäätä.

Katseet kohdistuvat aina päävalmentajaan, mutta hyvä olisi kääntää niitä myös sinne, kuka päävalmentajan on palkannut.

Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula, joka on ollut seurassa vuodesta 2018 lähtien ja teki nyt elokuussa jatkosopimuksen, on esiintynyt viime vuosina paljonkin lehtien palstoilla, kritisoinut ja kommentoinut. Viime keväänä hän sai Liigalta 10 000 euron sakot kritisoituaan kiekkojohtajien toimintaa ja puheita koronakriisin aikana.

Paljon Kerttula on puhunut vuosien varrella hyvin punnittua asiaa. Hän tuntuu näkevän isot trendit yhteiskunnallisella tasolla ja niiden mahdollisen vaikutuksen jääkiekkoon. Hän visioi, maalailee. 

Mutta Kerttulan kohdalla puheet ovat nimenomaan karanneet hänen ydintoiminnastaan, eli Ässistä. Kuinka raudanluja urheilun johtaja Kerttula todellisuudessa on?

Se kysymys on jäänyt kysymättä. Vuonna 2019 Kerttula ensitöikseen päätti antaa luottamuksen Selinille kolmen vuoden sopimuksen myötä.

Tällä hetkellä Kerttulan johtaman ja Selinin valmentaman Ässien lopputuote kaukalossa on flegmaattinen ja välinpitämätön. Sitä ei voi perustella uskottavasti edes koronan tuomilla haasteilla.