Liigan varausikäisten huippulupausten tilastoseuranta: Kemell aloittanut vahvasti, Lambert loistanut vain transitioissa
Jos vuoden 2021 varausluokka oli suomalaisesta näkökulmasta kärjen osalta pettymys eikä yhtäkään suomalaispelaajaa varattu ensimmäisellä kierroksella, ensi vuoden varaustilaisuudessa tilanne on toinen.
Liigassa pelaa tällä hetkellä kolme erittäin mielenkiintoista hyökkääjää, jotka kaikki tullaan hyvin todennäköisesti varaamaan ensimmäisellä kierroksella ensi kesänä: JYPin Brad Lambert ja Joakim Kemell sekä TPS:n Juraj Slafkovsky. Ennen kauden alkua kaikki kolme olivat monissa ennakkospekulaatioissa jopa 15 lupaavimman pelaajan joukossa.
EP Rinkside Suomen Lassi Alanen kerää läpi kauden Lambertista, Kemellistä ja Slafkovskysta yksityiskohtaista dataa, jota hän avaa tässä artikkelisarjassa. Kaikki tilastot ovat kerätty tasaviisikoin.
Ennakko-odotusten mukaan sekä Lambert että Kemell aloittivat kautensa suoraan JYPin Liiga-joukkueen mukana. Lambertin kohdalla tästä ei toki ollut kysymystäkään, sillä hän pelasi Liiga-tasolla jo viime kaudella, ja heti ensimmäisissä otteluissa kävi ilmi, ettei myöskään Kemellin tarvitsisi enää palata takaisin U20 SM-sarjaan. Slafkovsky puolestaan aloitti kautensa kahdella ottelulla TPS:n U20-joukkueen riveissä ennen kutsua miesten peleihin, jonka jälkeen hän on pelannut pelkästään Liigan puolella.
Tähän mennessä Kemell on ollut kolmikosta tehopisteiden valossa selkeästi tehokkain ja kerännyt ansaitusti suurimman mediahuomion. Tällä hetkellä JYP-laituri viilettää kaukalossa kultakypärä päässä, kun kahdeksaan otteluun on kasassa yhteensä tehot 6+3. Näillä tehoilla hän on tätä kirjoitettaessa koko Liigan pistepörssissä sijalla kaksi; aloitus on ollut uskomaton.
Lambertin alkukausi on puolestaan ollut pisteiden valossa hiljainen ja seitsemään otteluun on kertynyt vasta yksi syöttöpiste. Myös Slafkovsky on kerännyt seitsemään otteluun vasta yhden syöttöpisteen.
Tähän juttuun on tilastoitu kaikilta kolmelta hyökkääjältä kuusi ottelua. Lambertilta ja Kemelliltä on tilastoitu samat ottelut.
Kun katsotaan henkilökohtaista luotua maaliodottamaa tasaviisikoin, Kemell ja Slafkovsky nousevat melko selvästi Lambertin edelle. Kuten jo maalimäärästä voisi valistuneesti arvata, Kemell on luonut kolmikosta eniten maaliodottamaa, noin 0,83 maalia 60 minuuttia kohden. Slafkovskyn vastaava lukema on 0,64 ja Lambertin 0,40.
Viiden ottelun liukuvia keskiarvoja tutkittaessa voidaan huomata, että Kemellin ja Lambertin suorittaminen on ollut melko tasaista maaliodottaman luomisen suhteen, kun taas Slafkovsky aloitti aivan ensimmäisissä otteluissa tältä osin todella hyvin, mutta tahti on taantunut selkeästi viimeisimmissä otteluissa.
Jos taas katsotaan henkilökohtaisen ykkössyöttöodottaman luomista (laukaukseen johtaneen syötön antanut pelaaja saa laukauksen kerryttämän maaliodottaman verran ykkössyöttöodottamaa), asetelma kääntyy päinvastaiseksi. Slafkovsky on luonut ykkössyöttöodottamaa 60 minuuttia kohden 0,39 maalin verran, Lambertin 0,26 maalin verran ja Kemell ainoastaan 0,02 maalin verran.
Viiden ottelun liukuvista keskiarvoista voidaan päätellä, että jos Slafkovskyn henkilökohtaiset maaliodottamat ovat olleet viimeisissä otteluissa aloitusta heikommat, ykkössyöttöodottaman kanssa tilanne on päinvastainen. Itse asiassa hänen luoma ykköspisteodottamansa on pysynyt melko tasaisena, mutta viimeisimmissä otteluissa valtaosa hänen hyökkäyspään kontribuutioista on tullut nimenomaan pelintekemisen kautta ja ensimmäisissä otteluissa omista maalipaikoista.
Kemellin hyvin vähäinen ykkössyöttöodottama johtuu todennäköisesti osittain pienen otoskoon aiheuttamasta varianssista, mutta se kertoo myös hänestä pelaajana. Kemell laukoo paljon ja tykkää ratkaista tilanteet itse. Hänen ketjunsa pelaaminen perustuu myös pitkälti Kemellin ruokkimiseen, ja toistaiseksi tämä lähestyminen on myös tuonut tulosta.
Kemell on myös ollut kolmikosta eniten osallisena ketjunsa hyökkäyspeliin siinä mielessä, että hän on ollut suoraan osallisena (laukonut tai antanut laukaukseen johtaneen syötön, Kemellin tapauksessa lähes poikkeuksetta laukonut) noin 64 prosentissa kaikesta joukkueensa luomasta maaliodottamasta hänen ollessaan jäällä. Lambertin vastaava lukema on tasan 50 prosenttia, kun taas Slafkovskyn vastaava on noin 40 prosenttia.
Jos erotellaan, kuinka ison osan ykköspisteodottamastaan (henkilökohtainen maaliodottama + ykkössyöttöodottama) pelaajat ovat luoneet suorista hyökkäyksistä verrattuna pidempiin hyökkäyksiin (käytännössä kaikki muut tilanteet kuin suorat hyökkäykset tai niitä välittömästi seuranneet tilanteet), voidaan huomata, että kaikki kolme pelaajaa ovat luoneet luoneet enemmän tilanteita pitkittyneistä hyökkäyksistä.
Kolmikosta Kemell on luonut määrällisesti eniten tilanteita suorista hyökkäyksistä peliaikaan suhteutettuna. Kemellin ykköspisteodottamasta noin 44 prosenttia on tullut nimenomaan suorahyökkäyspelaamisesta, kun taas Slafkovskyn ja Lambertin vastaavat lukemat ovat 38 ja 21 prosenttia. Hieman yllättäen Lambert on luonut kolmikosta selkeästi vähiten tilanteita suorista hyökkäyksistä.
Tämä on erityisen yllättävää huomioiden, että Lambert on ollut kolmikosta selkeästi ahkerin transitioissa. Hän on luonut eniten sekä kontrolloituja puolustus- että hyökkäyssiniviivan ylityksiä, yhteensä lähes 35 kappaletta 60 minuuttia kohden, joka on yli puolet enemmän verrattuna esimerkiksi Slafkovskyyn. Kemell on puolestaan näiden kahden välissä ja luonut puolustussiniviivan ylityksiä lähes Lambertin tahtiin, mutta jää jälkeen hyökkäyssiniviivan ylityksiä katsottaessa.
Jos taas katsotaan, kuinka iso osa pelaajan ylitysyrityksistä on onnistuneita ja kontrolloituja, Lambertin ja Slafkovskyn ero kaventuu huomattavasti. Lambertin kaikista hyökkäyssiniviivan ylityksistä noin 66 prosenttia on kontrolloituja ja onnistuneita, Slafkovskyn vastaavan lukeman ollessa noin 63 prosenttia. Kemellin kyseinen lukema on noin 41 prosenttia, ja hän onkin esimerkiksi heittänyt kiekkoa syvään eniten. Vaikka Slafkovsky ei olekaan määrällisesti ollut JYP-hyökkääjien tasolla, hän on ollut yrityksissään varsin tehokas.
Lambert on hyödyntänyt myös keskikaistaa hyökkäyssiniviivan ylityksissään selkeästi eniten, mikä tosin osittain selittyy sillä, että hän on pelannut sentterinä ja kaksi muuta laitureina. Lambert on luonut keskikaistaa pitkin (a-pisteiden välinen alue) lähes kymmenen kontrolloitua hyökkäyssiniviivan ylitystä 60 minuuttia kohden. Slafkovskyn vastaava lukema on noin viisi ylitystä ja Kemellin, joka on tullut alueelle lähes poikkeuksetta laitojen kautta, noin yksi ylitys.
Jos katsotaan niin kutsuttuja raakoja "on-ice"-tilastoja, Slafkovskyn lukemat ovat huomattavasti edullisemmat Kemelliin ja Lambertiin verrattuna. Slafkovskyn ollessa jäällä TPS on kontrolloinut tilastoiduissa otteluissa lähes puolet kaikista laukauksista ja noin 56 prosenttia kaikesta maaliodottamasta. Lambertin tapauksessa lukemat ovat melko brutaalit: hänen ollessaan jäällä JYP on kontrolloinut vain noin 37 prosenttia ja ainoastaan 29 prosenttia kaikesta maaliodottamasta. Samassa joukkueessa pelaavan Kemellin lukemat ovat selkeästi paremmat erityisesti maaliodottaman osalta, mutta myös hänellä lukemat ovat selvästi 50 prosentin alapuolella.
"On-ice"-lukemiin kuitenkin vaikuttavat erityisen vahvasti myös vahvasti joukkueiden ja ketjukavereiden laatu; Slafkovsky pelaa Liigaa johtavassa joukkueessa ja Lambert sekä Kemell viime kauden jumboseurassa. Näille ei siis kannata antaa tällaisinaan liian suurta painoarvoa, sillä niitä pitäisi verrata erityisesti sisäisesti joukkueen muihin pelaajiin. Toki tässä tilanteessa Kemellin ja Lambertin kohdalla näin voi tehdä, ja Kemellin nimellinen kolmosketju onkin ollut alkukaudesta selkeästi Lambertin nimellistä kakkosketjua parempi, mikä näkyy myös heidän jääajoissaan.