Jarno Pikkaraisen debyyttiviikko HPK:ssa oli toiveita herättävä

Tuuli Hämeenlinnassa tuivertaa.

HPK oli ensimmäinen Liiga-joukkue, joka vaihtoi päävalmentajaa tällä kaudella. Eikä pelkästään päävalmentajaa, vaan pitkälti koko valmennustiimi meni uusiksi: päävalmentaja Matti Tiilikaisen ohella ovea näytettiin apuvalmentajille Janne Sinkkoselle ja Jani Keinäselle.

Tilalle pestattiin Jarno Pikkarainen ja hänen rinnalleen Joonas Tanska. Kaksikolla on yhteistä historiaa jo HIFK:sta viime kausilta. 

Maalivahti- ja videovalmentaja Juha Lehtola ja fysiikkavalmentaja Mikko Tolvanen jatkavat HPK:n valmennusryhmässä.

Kaikki kävi lopulta yllättävän nopeasti. HPK ehti pelata tällä kaudella kahdeksan ottelua Tiilikaisen alaisuudessa. Niistä joukkue voitti kaksi. Kun potkut tulivat, HPK oli viiden ottelun tappioputkessa.

HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen perusteli ratkaisua sillä, että joukkueen tavoite on olla pudotuspelijoukkue tällä kaudella. Silti ainoastaan kahdeksan ottelun otanta, vaikka se otanta olikin tuloksellisesi heikko, oli varsin pieni näinkin merkittävän ratkaisun kuin valmentajapotkujen takana. 

Eli toisin sanoen jänne oli jo ennen kauden alkua valmiiksi kireä. HPK:n viime kausi, ensimmäinen Tiilikaisen alaisuudessa, oli kehno. Vaikka tuloksellisesti homma kevään puolella hieman koheni, ei tästä näemmä isoa painoarvoa Tiilikaiselle annettu.

Kuinka paljon tapahtui todellista kehitystä valmennusprosessissa? HPK-johdon mielestä ei näemmä riittävästi.

Totuus on osaltaan myös se, että viime kaudella Petri Kontiola ja Jere Innala kannattelivat ykkösketjullaan HPK:ta merkittävästi. Nyt Kontiola on Ilveksessä ja Innala HIFK:ssa. 

Tiilikaisen pestaaminen oli riski, ja nyt sen hinta sitten maksetaan.

Toisensa tunteva kaksikko

Tiilikainen apureineen lähti, Pikkarainen ja Tanska tulivat tilalle. Mitä HPK siis sai?

Ainakin kokeneen ja rutinoituneen valmentajakaksikon. Oli tavallaan hieman erikoinen tilanne, että Pikkaraisen kaltainen valmentaja oli vapailla markkinoilla. Olisiko Tiilikaisen kohdalla jänne katkennut näin nopeasti, jos tarjolla ei olisi ollut näin vahvaa korvaajaa? 

Tiilikainen oli, yhä, hieman keltanokka mitä tulee aikuisten tasolla, ammattilaissarjassa päävalmentajana toimimiseen. Ennen HPK:hon tuloa hän valmensi kaksi kautta DEL2-sarjassa, Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Sitä ennen kokemusta kertyi HPK:n junioripuolella.

Tiilikainen joutui HPK:ssa kovaan paikkaan: Antti Pennanen jätti isot saappaat, pelaajamateriaali ei ollut sarjan kärkeä, mutta tulosta odotettiin. Tästä myllystä Tiilikainen ei selvinnyt kuivin jaloin. Hänen aikanaan HPK:n pelaaminen ei kokonaisuutena oikein missään vaiheessa asettunut aloilleen.

Pikkarainen on kokenut valmentaja Tiilikaiseen nähden. Ennen hyppyä Liigaan Pikkarainen valmensi pitkään Mestiksessä ja voitti siellä kaksi mestaruutta. Tulee toki huomioida, että Liigassa Pikkarainen on toiminut päävalmentajana vain kaksi kokonaista kautta.

Se, että HIFK-vuosilta tuttu Joonas Tanska hyppää HPK-laivaan mukaan Pikkaraisen rinnalla, lienee tärkeä palanen. Kaksikon aiempi historia edesauttaa muutoksen läpivientiä nopeasti kesken kauden.

Kun valmentajakaksikko tuntee toisensa, aikaa ja energiaa ei jouduta tuhlaamaan niin merkittävästi toimintatapojen, roolitusten ja kommunikoinnin selkeyttämiseen. Voidaan suunnata heti alussa maksimaalinen panos pelin kehittämiseen ja tehokkuuteen. Tulokseen.

Kenties se hieman näkyikin kaksikon ottaessa HPK:n haltuun. Hämeenlinnalaiset voittivat viime viikolla kaksi ensimmäistä otteluaan Pikkaraisen alaisuudessa. Jukurit kaatui 4–0, HIFK 5–2.

Puolusta jämptisti

Tietynlainen tasapaino ja jämäkkyys näkyivät heti HPK:n pelaamisessa ensimmäisissä otteluissa uuden päävalmentajan alaisuudessa. Pikkarainen tietää ja näkee, mitkä osa-alueet kaipaavat eniten parannusta voittamisen kannalta ja millä keinoilla se toteutetaan. Kokeneen valmentajan silmä havaitsee olennaisen.

Tulee selkeyttä, tulee ytimekkyyttä.

Viikon toisessa ottelussa HIFK:ta vastaan HPK:n oman alueen puolustuspelaaminen koheni, ja tämä lienee se osa-alue, joka Pikkaraisen on saatava toimimaan, jotta tuloksia tulee. Vastustaja on pystyttävä pitämään korkeintaan kahdessa maalissa, sillä HPK:n hyökkääminen – vaikka joukkue tekikin yhdeksän maalia viime viikon kahdessa ottelussa – ei todennäköisesti pitkässä juoksussa tuota huimia maalimääriä.

HIFK teki toki kaksi maalia HPK:ta vastaan, toisin kuin Jukurit, joka jäi nollille keskiviikkona. HIFK:n maaleista toinen tuli tasaviisikoin, toinen ylivoimalla.

Olennaista on se, että HIFK loi vähemmän maaliodottamaa ja laukauksia HPK:ta vastaan kuin Jukurit. Oman alueen puolustuspeliä oli viikon aikana hiottu, ja se näkyi.

Kun puhutaan voittamisen kannalta yksinkertaisista perusasioista, hyvin paljon kulminoituu nimenomaan puolustusalueen puolustuspelaamiseen ja ennen kaikkea ykkössektorin puolustamiseen. Kun vastustajan ykköskategorian maalipaikat saadaan pidettyä määrällisesti pienenä, energiaa vapautuu hyökkäämiseen.

Yllä olevassa klipissä näkyy hyvin se, miten HPK varsin toisteisesti omalla alueellaan puolusti. Se toi useamman pelaajan oman maalin eteen. Painoton laitahyökkääjäkin saattoi valua todella alas luomaan hetkellistä ylivoimaa maalin eteen.

Niin sanotut box-outit hoidettiin täsmällisesti: puolustaminen tapahtui aina maalin puolelta ja vastustajat vartioitiin ykkösalueella tarkasti ja läheltä. Maila pelattiin pois. Lisäksi epämääräisissä tilanteissa, joissa kiekon voittaminen omalla alueella ei ollut satavarmaa, HPK säilytti yhä tuen maalin edessä siltä varalta, että kiekkoa ei voiteta.

Pekka-peruslätkää

Seuraavassa klipissä nähdään oivallisesti HPK:n puolustusalueen pelaamista, mutta myös HPK:n varsin karvalakkimallista hyökkäämistä ja toimintaa transitioissa.

Hallitsevana periaatteena näyttäisi lyhyen otannan jälkeen olevan se, että HPK ei paineen alla tai painetilanteissa lähde purkamaan painetta kiekkoa kontrolloiden omalla alueella vaan siirtää kiekkoa selkeästi eteenpäin. Sen sijaan, jos HPK:n päädyssä ei ole painetta ja peli kutsuu hieman rauhoittamaan, HPK sen kyllä tekee.

Mutta paineen alla riskit pidetään pieninä. Kuten videolta nähdään, paineen ei tarvitse olla edes kummoinen, kun HPK tyytyy pelaamaan kiekkoa eteenpäin kiekonhallinnan säilyttämisen sijaan.

Paineen alla niin sanottuja reverse-syöttöjä, joilla yhden pelaajan antama paine pystyttäisi purkamaan, HPK tekee vähän. Eikä puolustajat käänny juurikaan omiin. Sen sijaan liki automaationa pelataan puolustaja–puolustaja-syöttö ja sen jälkeen mennään eteenpäin. Siis erityisesti painetilanteissa.

Pelin puolen kaistan ylimiehittäminen ei ole mitenkään tavatonta.

Toisin sanoen HPK:n hyökkäyspelaaminen on tässä kohtaa hyvin simppeliä ja melko toisteista. Riskitasot ovat matalat. Kiekkoa ei liikuteta kovin monipuolisesti, eikä etenemiselle luoda systemaattisesti etua. HPK kunnioittaa siniviivoja, pyrkii voittamaan punaviivan, saamaan kiekon päätyyn ja kamppailemaan siitä.

Tulee toki huomioida se, että kovin paljon Pikkarainen ei ole voinut vielä ehtiä. Hyökkäyspelaamiseenkin tullee lisää palasia kauden aikana, mutta toisaalta HPK:n hyökkäyspelaaminen näytti jo sellaiselta, mitä Pikkaraiselta voi odottaa.

Simppeliä peruslätkää.

Ylisuorittamista

Palataan vielä nopeasti maalidottamiin. Tässä kohtaa HPK:n kannalta, ja ennen kaikkea tulosten kannalta, olennaista on se, että joukkue saisi pidettyä vastustajan maalidottaman pienenä, koska todennäköisesti sen hyökkäyspelaaminen ei tuota maaleja liukuhihnalta.

Etenkin muutoksen keskellä puolustuspelin hiominen on yleensä turvallinen ja tehokas tapa palata tuloksiin kiinni.

Jani Pellisen Liigaplot-mallinnuksien mukaan viime viikon peleissä HPK loi maalidottamaa suhteellisen tasatahtia vastustajiensa kanssa. Kummassakin ottelussa vastustajat loivat lopulta enemmän maaliodottamaa, mutta ero konkretisoitui vasta pelin loppuhetkillä.

Jukurit loi 3,15 maalin verran odottamaa, HIFK 2,43 maalin verran.

Kohennus on ilmeinen. Erityisesti, kun huomioidaan, että vastassa oli HIFK-ottelussa selvästi kovempi joukkue, suoritus oli HPK:lta vahva.

Samaan hengenvetoon on todettava toki realiteetit: tilastojen valossa HPK ylisuoritti viime viikolla, jopa ronskisti. Luotujen maalintekotilanteiden ja maalien suhteessa HPK sai enemmän kuin ansaitsi ja kuin tulee jatkossa saamaan.

Niin toisinaan käy, kun valmentaja vaihtuu. Tulee uutta energiaa, lyhyt pätkä, jossa ylisuoritetaan. Kunnes koittaa arki.

HPK:lle on odotettavissa tällä kaudella liuta erittäin tasaisia pelejä. Ennen kaikkea, jos HPK painaa illasta toiseen vastustajan maaliodottamat kahden tienoille, sillä pitäisi olla oiva sauma taistella pisteistä vastustajaa kuin vastustajaa vastaan.

Se vaatii kuitenkin kurinalaista Pikkaraisen peruslätkää illasta toiseen.