Rasmus Ristolainen on ollut alkukaudella Flyers-puolustuksen heikoin lenkki

Rasmus Ristolaisen kauppaaminen pois Buffalo Sabresista oli usean vuoden ajan tapetilla kesäisin ja siirtotakarajoilla, ja Sabres painoi liipaisinta vihdoin viime kesänä. 27-vuotias suomalaispuolustaja siirtyi Philadelphia Flyersiin vaihdossa ensimmäisen ja toisen kierroksen varausvuoroihin sekä puolustaja Robert Häggiin. 

Jo tuolloin oli helppo sanoa, että Flyers maksoi Ristolaisesta ylihintaa. 

Sabresissa hän oli pelannut valtavia minuutteja vuodesta toiseen ja tehnyt useina kausina mukavasti pisteitä, mutta kaikki vähänkään syvemmälle menevät tilastot loivat kuvaa puolustajasta, jonka pelaaminen NHL-tasolla oli keskimäärin heikkoa muutamia jaksoja lukuun ottamatta. 

Osassa NHL-seuroista Ristolaista kuitenkin selvästi pidettiin ja todennäköisesti pidetään edelleen laatupelaajana, kuten voi päätellä saaliista, jonka Sabres onnistui hänestä saamaan. Toiveikkaimmat uskoivat, että päästessään pois koko 2010-luvun loppupuoliskon kyntäneestä Sabresista Ristolainen näyttäisi huomattavasti paremmalta.

Nyt hän on pelannut Flyers-paidassa seitsemän ottelua, ja mistään tällaisesta ei ole merkkejä nähtävissä. Päinvastoin. 

Ristolainen on pelannut alkukauden Flyersin kakkosparissa yhdessä 25-vuotiaan Travis Sanheimin kanssa. Ensimmäisissä otteluissa vastuuta kertyi vajaa 19 minuuttia, mutta viimeisimmissä kamppailuissa jääaika on pyörinyt jo yli 21 minuutissa. Ristolainen on pelannut melko vakituisesti alivoimaa, ja häntä on kokeiltu myös ylivoimalla. Tehopisteitä ei toistaiseksi ole syntynyt yhtään kappaletta.

Ongelmat ovat ennen kaikkea pelaamisessa tasaviisikoin. Ristolainen ja Sanheim ovat pelanneet tähän mennessä yhdessä lähes 100 minuuttia, joiden aikana Flyers on kontrolloinut kaikista laukaisuyrityksistä vain vajaa 42 prosenttia ja maaliodottamasta ainoastaan noin 35 prosenttia.

Kaksikon lukemat ovat selvästi joukkueen heikoimpia. llman Ristolaista tai Sanheimia Flyers on tasaviisikoin esimerkiksi maaliodottamassa niukasti plussan puolella ja tehnyt seitsemän maalia vastustajia enemmän. Kontrasti on valtava. 

Ristolainen ja Sanheim aloittavat muita Flyersin puolustajapareja useammin vaihtonsa puolustusalueelta, mutta ero on lopulta varsin marginaalinen. Täytyy muistaa, että valtaosa kaikkien pelaajien vaihdoista alkavat lennosta. Myös esimerkiksi aloitusten sijainnit sekä ketjukavereiden ja vastustajien laadun huomioon ottavat mallit kertovat samaa karua kieltä Ristolaisesta ja Sanheimista. 

Ristolaisen suurin ongelma on, ettei hän tee tarpeeksi peliä edistäviä ratkaisuja jäällä ollessaan. Kun hän on kaukalossa, pelin painopiste kääntyy useimmiten Flyersin alueelle, ja kun painopiste on sinne kääntynyt, sieltä poispääseminen hallitusti on vaikeaa. 

Kiekollinen pelaaminen on ollut Flyers-taipaleen alussa Ristolaisen osalta ongelmallista. Paikoitellen hän ei pelaa tarpeeksi nopeasti ja ajautuu huonoihin asetelmiin, joista hänen liikkuvuus, jalkanopeus tai esimerkiksi kiekonkäsittelytaidot eivät mahdollista pakenemista. Lopputulos on usein se, että hän joutuu luopumaan kiekosta. Toisinaan Ristolaisen ratkaisut ovat taas hätiköityjä, vaikka mahdollisuus pelin hidastamiseen olisi olemassa.

Toki Ristolainen pystyy paikoitellen antamaan hyviä avauksia, kuten yllä olevan videon viimeisestä klipistä nähdään. Ongelma on se, että niitä nähdään liian harvoin ja lähes pelkästään silloin, kun tilaa on paljon. Tällaisissa tilanteissa jokainen tai ainakin lähes jokainen NHL-puolustaja pystyy antamaan avaussyötön lapaan. 

Tarpeettomat siirtokiekot ja vippaukset keskialueelle ovat ongelma, joka kumuloituu ja johtaa siihen, että kiekko on useimmiten vastustajalla ja Flyers joutuu puolustamaan. 

Ongelma on myös, että Ristolaisen parina pelaava Sanheim ei ole pystynyt urotekoihin kiekon kanssa eikä täten piilottamaan ja paikkaamaan Ristolaisen heikkouksia. 

Toki pitää muistaa, että Ristolaisen ensi kesänä katkolla oleva sopimus vaikuttaa Flyersin palkkakattoon 5,4 miljoonan dollarin edestä ja kesällä seura myös luopui paljosta hänet hankkiakseen. Voisi kuvitella, että Flyers halusi hänestä pelaajan, joka pystyy tekemään puolustajaparistaan paremman tai jota vähintään voisi peluuttaa monenlaisten pelaajien kanssa ilman suuria ongelmia. 

Heikohkoon avauspelaamiseen on vaikuttanut myös se, että Ristolaisen kiekonkäsittely on näyttänyt alkukaudella sanalla sanoen epävarmalta. 

Näkyvimmät esimerkit tästä ovat olleet tilanteet, joissa Ristolainen yrittää ottaa haltuun keskialueella vastaan tulevaa irtokiekkoa.

Tuoreimmassa ottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan Ristolaisen hutaisu ohi kiekosta kriittisellä hetkellä johti pingviinipaitojen kahdella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Tuollainen virhe voi periaatteessa sattua kenelle tahansa, mutta Ristolaisen kohdalla kyseinen tilanne ei ollut ensimmäinen laatuaan alkukaudella. Myös Edmonton Oilersia vastaan Ristolaisen katastrofaalinen virhe yksinkertaisessa haltuunotossa maksoi Flyersille vaarallisen maalipaikan. 

Ristolaisen kohdalla on aina hehkutettu muutamia tiettyjä asioita: taklauspelaamista, fysiikkaa, jämäkkyyttä maalinedustalla. 

Alkukaudella Ristolainen on toki paikoin näitä vahvuuksia päässyt näyttämään. Puhtaassa voimassa hän lienee sarjan kärkipäätä ja paikoitellen hän pystyy rikkomaan tilanteita hyvin keskialueella hyödyntämällä ulottuvuuttaan. Muutama näyttävä taklauskin ollaan nähty.

Tästä huolimatta Ristolainen voittaa puolustusalueella yllättävän vähän merkittäviä kaksinkamppailutilanteita. Suurin syy tähän on se, että hän on näissä tilanteissa järjestään jäljessä ja tekee huonoja valintoja sen suhteen, mihin tilanteisiin hän lähtee hyökkäämään ja millaisia luistelureittejä hän niihin ottaa. Ristolainen antaa myös liikaa tasoitusta nopeudessa. 

Ristolaista on kuvattu usein pelaajaksi, jota vastaan on vaikea pelata. Tietystä näkökulmasta näin varmasti onkin. Hän osaa olla kulmissa ilkeä ja tarjota mailaa maalinedustalla, ja kuten sanottua, taklauksissa on runsaasti voimaa takana.

Samalla kuitenkin Ristolaisen ollessa jäällä peli pyörii useimmiten vastustajan näkökulmasta suotuisilla alueilla, kiekko on oman joukkueen hallussa ja maalipaikkoja tulee jatkuvalla syötöllä. Tästä näkökulmasta Ristolaista vastaan ei enää ehkä olekaan niin ikävä pelata.

Kaikki yllä olevan seikat johtavat siihen, että alkukaudella Ristolaisen ollessa jäällä vastustajajoukkue on päässyt laukomaan paljon ja useimmiten tekemään niin hyviltä paikoilta.

Ristolaisen ollessa jäällä Flyersia vastaan on lauottu tasaviisikoin noin 67 kertaa 60 minuuttia kohden. Lukema on joukkueen sisäisesti vähintään 50 minuuttia pelanneista puolustajista suurin ja kaikista vähintään 100 minuuttia pelanneista NHL-puolustajista yhdeksänneksi suurin. 

Puolestaan maaliodottamaa Flyersia vastaan on Ristolaisen jäällä ollessa luotu lähes 3,7 maalia 60 minuuttia kohden. Lukema on jälleen Flyers-puolustajista suurin ja kaikista yli 100 minuuttia pelanneista NHL-puolustajista korkeampi lukema on ainostaan todella heikosti kauden Vegas Golden Knightsissa aloittaneella Alex Pietrangelolla.

Omiin on kolissut toistaiseksi noin 2,5 maalia 60 minuuttia kohden Ristolaisen ollessa jäällä. Toteutuneiden ja odotettujen maalien välillä on lähes yhden maalin ero, jota selittää lähinnä Flyersin varsin laadukas maalivahtipelaaminen. Philadelphialaisjoukkueen torjuntaprosentti tasaviisikoin on ollut alkukaudella sarjan neljänneksi paras. 

Ristolaisen ollessa jäällä kiekot ovat pysähtyneet tasaviisikoin 93,71 prosenttisesti, mutta silti myös päästetyissä maaleissa Ristolainen sijoittuu yli 100 minuuttia pelanneista NHL-puolustajista heikoimpaan kolmannekseen, mikä kertoo entisestään siitä, kuinka paljon laatupaikkoja vastustajat ovat luoneet hänen ollessaan jäällä.

Ristolaisen, kuten kaikkien muidenkin pelaajien kohdalla, puhutaan vielä tässä vaiheessa kautta erittäin maltillisista otoskoista, mutta puolustuspelillinen trendi on tuttu jo viime vuosilta. Oikeastaan enemmän tai vähemmän koko Ristolaisen NHL-uralta. 

Myös tehopisteiden ja hyökkäyspelaamisen osalta Ristolaisen tekeminen on ottanut takapakkia uran huippukausista. Ristolainen väläyttelee edelleen paikoitellen, mutta kokonaisuudessaan kontribuutiot jäävät vähäisiksi, erityisesti ilman vakituista ylivoimavastuuta. Ylivoimalla Ristolainen on historiallisesti tuonut eniten lisäarvoa joukkueelleen, mutta Flyersissa Ivan Provorov ja Keith Yandle näyttäisivät olevan nokkimisjärjestyksessä edellä.

Vaikka Ristolainen parantaisi kauden edetessä jonkin verran, on hyvin vaikea nähdä, että hänestä realistisesti tulisi palkkanauhansa, puhumattakaan hänestä maksetun kauppahinnan veroista pelaajaa. Ja tähän standardiin häntä ilman muuta täytyy verrata. 

Jos jonkun johtopäätöksen alkukaudesta voisi vetää, se olisi tämä: Sabresin 2010-luvun jälkipuoliskon umpisurkeaa joukkuetta ja ympäristöä on käytetty Ristolaista puolustavana kilpenä aivan liian usein.