JYP repeilee ja rakoilee, eikä kurssin kääntymisestä ole näkynyt merkkejä

Koittihan marraskuu Keski-Suomen maakuntakeskuksessa, eli Jyväskylässä.

Ja tuo iki-ihana marraskuu, se koitti kerrassaan ryminällä perinteikkäässä urheilukaupungissa. Paikallinen, taannoin Suomen mestaruuksiakin kahminut jääkiekkoseura JYP on kriisissä. 

Onhan JYP toki ollut enemmän tai vähemmän kriisissä pidemmän aikaa. Kuoppa kaivautui kuitenkin viime viikkoina jälleen totuttuihin mittoihin ja se orastava valo, joka joidenkin huhujen mukaan Jyväskylässä todella paloi, oli sittenkin pelkkä mielikuvituksen tuote.

Katastrofaalisen viime kauden jälkeen Jyväskylässä odotettiin nyt jonkinlaista nousua uskottavalle tasolle ja takaisin pudotuspelijoukkueeksi. Runkosarjaa on nyt pelattu kolmannes, ja JYP on valahtanut sarjataulukossa toiseksi viimeiseksi.

Kautta on toki vielä reima siivu jäljellä, ja JYPin kohdalla voi vielä paljon tapahtua. Ennusmerkit tosin eivät lupaile hyvää. 

Päävalmentaja Jukka Ahvenjärveä mitataan nyt. Maajoukkuetauko tuli siinä mielessä osuvaan saumaan JYPin kannalta.

Omissa soi, ansaitusti

JYP on kahdeksan ottelun tappioputkessa. Realiteetti on se, että juuri enempää kuin kahdeksan peräkkäistä tappiota JYP ei ole viime viikkoina ansainnutkaan. 

Ja se on JYPin kohdalla huolestuttavaa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että nyt ovat vain kiekot pomppineet viime kierroksilla heikosti. Ei tosiaan. JYP on ollut surkea.

Jani Pellisen maaliodottamadata myös osoittaa sen, että ihan hirveästi JYPin tulokset eivät poikkea siitä, mitä kaukalossa on tapahtunut. Parhaimmillaan, siis parhaimmillaan, JYP on kyennyt kampeamaan pelin suhteellisen tasaiseksi, mutta perustaso on ollut se, että vastustaja takoo enemmän ja laadukkaampia maalintekotilanteita kuin JYP.

Ongelma JYPillä ei itse asiassa ole niinkään omien maalintekotilanteiden luomisessa. JYP on luonut ihan kelvollisesti hyökkäyspeliä. Se on tehnyt 20 ottelussa 52 maalia eli 2,6 maalia ottelua kohden. Se on ihan kelvollinen lukema, ja vastaa jokseenkin maaliodottamia.

Omissa sen sijaan on kolissut. Yhteensä peräti 68 kertaa – eniten koko sarjassa. Ottelua kohden 3,4 maalia. Ja voi sanoa, että täysin ansaitusti. JYPin höntyilevä pelaaminen tuottaa laadukkaita maalipaikkoja vastustajalle varsin runsain mitoin.

Missä siis mättää?

Junnulätkää

Ongelma numero yksi on JYPin hyökkäyspelaamisessa, jossa viisikon puolustusvalmiudesta livetään juniorimaiseen tapaan. Pelataan heikolla yhteiskoordinaatiolla ja intensiteetillä hyökkäyspeliä, jossa riskitasot ovat korkealla. Se tuottaa korkeintaan säällisesti maalintekotilanteita ja samaan aikaan vaihtoehtoiskustannus on valtava.

Kyse ei ole pelkästään hyökkäämisestä vaan myös transitiotilanteista, kun JYP menettää kiekon keski- tai hyökkäysalueella. Prioriteetit ovat hukassa: puolustajat ajavat myöhässä vastaan jonkin kiekonriiston toiveissa, kun pitäisi keskittyä vastustajan hyökkäyksen neutraloimiseen.

Kustannus on yleensä korkea: vastustajan nopea ja uhkaava tilanteenvaihtohyökkäys, usein ylivoimainen sellainen. 

Periaatteessa korkeilla riskitasoilla hyökkääminen ja toimiminen tilanteenvaihdoissa voi olla voittava tapa pelata, mutta JYPin kohdalla kyse ei näyttäisi olevan niinkään strategisesta valinnasta, vaan yksinkertaisesti siitä, että pelaajat eivät ota pelistä vastuuta ja pelaaminen on nyt vain ajautunut tällaiseen sekasortoiseen tilaan. Ja se on nimenomaan valmennuksellinen ongelma, johon olisi pitänyt puuttua jo kauden alussa.

Nyt on pelattu 20 kierrosta, ja ongelmat ovat vain syventyneet.

Toinen ongelma on vaihtoehtoiskustannusten hallitseminen. Ahvenjärvellä pitäisi olla selvä käsitys ja ymmärrys siitä, että korkean riskitason hyökkäämisellä ja voimakkailla vastaanajoilla transitioitilanteissa on kustannus. Se tuottaa vastustajalle suoria hyökkäyksiä tasa- tai ylivoimaisena.

Tällöin pelaajilla tulisi olla hyvin selvät periaatteet ja korkea suoritusvarmuus siitä, miten nämä vastustajan suorat hyökkäykset kontrolloidaan ja kuinka niiden maaliodotusarvot pidetään mahdollisimman pieninä.

JYPin toiminta esimerkiksi vastustajan kaksi vastaan yksi -hyökkäyksissä on sanalla sanoen katastrofaalista. Pelaajille ei ole selvää, peitetäänkö laukaus vai keskilinjan murtava syöttö. Lopputulos on se, että puolustaja heittäytyy viimeistään b-pisteen kohdalla rähmälleen ja toivoo asioita.
 

Ahvenjärven osalta kaikkein huolestuttavinta on se, että JYPin pelaamisessa näyttäisi olevan paljon palasia, jotka ovat vain ajautuneet siihen tilaan, jossa ne nyt ovat – ilman strategisia valintoja. Ja jos joitain strategisia valintoja on, ne ovat heikkoja ja heikosti toteutettuja. Peli ei ole ollut päävalmentajan näpeissä.

Puolustajien vastuuttomat, laiskat ja surkeasti ajoitetut vastaanajot ovat kenties se ongelmallisin palanen tällä hetkellä. Ja se kuvastaa muutenkin JYPin pelaamista hyvin: se on juniorimaista kiekon jahtaamista.
 

Alla oleva kolmas klippi on vielä pakko nostaa esiin. Kyseisessä, melko staattisessa keskialueen puolustustilanteessa, jossa TPS:llä on vahva kontrolli kiekosta sekä kenttätasapaino, puolustaja Jan Scotka (#24) pomppaa eteenpäin ja yrittää – kuka ties mitä. Ilmeisesti komeaa taklausta.

Jan Scotka on joukkueen kapteeni.
 

Mittatikku

Jukka Ahvenjärvi on valmentaja, joka valmensi pitkään Mestiksessä JYP-Akatemiassa nuoria pelaajia. Kokenut valmentaja on vasta nyt ensimmäistä kauttaan Liiga-joukkueen päävalmentajana.

Nyt hän valmentaa nuorta joukkuetta, joka on höystetty parilla Liiga-konkarilla sekä tusinahankinnoilla ulkomailta. Jan Scotkalle annettiin kapteenin natsat. Scotka on 25-vuotias tšekki, joka ei ole koskaan pelannut Liigassa. 

Jokin tausta-ajatus valinnassa varmasti oli, mutta tällä hetkellä lähinnä vaikuttaa siltä, että JYP on heikosti johdettu joukkue, joka ei saa kapteeniltaankaan toivottua pelillistä ryhtiä. Viime viikon kommentit joukkueen sisältä eivät kerro hyvää.

Ahvenjärvi on kovassa paikassa. Paine on Liigassa päävalmentajan pestissä eri luokkaa kuin Mestiksessä. Ja nyt hänellä on johdettavanaan nuorten pelaajien lisäksi liuta ulkomaalaishankintoja, joita haalittiin muun muassa Itävallan ICEHL:stä ja Saksan DEL2:sta. He saattavat olla Liigaan ihan hyviä pelaajia, mutta alkukaudella heistä ei ole ulosmitattu liiemmin. Paketti on varmasti haastava johdettava.

Maajoukkuetauon jälkeen kurssin on jo melkeinpä käännyttävä. Se on Ahvenjärven iso testi, ja jos hän sen reputtaa, tämäkin kausi uhkaa livetä JYPillä käsistä.

Jos niin karusti kävisi, katse kiinnittyisi entistä vahvemmin Mikko Viitaseen, joka on runnonut JYPissä viimeisen parin vuoden ajan muutosta. Nyt on oikeastaan kasassa ensimmäinen Viitasen rakentama JYP-poppoo. Päävalmentajavalinta on hänen. Pelaajarekrytointi ja joukkueen kasaaminen on hänen käsialaansa. 

Toistaiseksi tulos on ollut todella repaleinen niin kaukalossa kuin mitä ilmeisimmin myös sen ulkopuolella.