EP Rinkside Suomen valinnat Suomen olympiajoukkueeseen: keskikaista kalpenee selvästi vain Kanadalle, puolustus Miro Heiskasen takana on todella ohut

Jääkiekolla on jälleen tulevissa olympialaisissa tuttu painoarvo, kun NHL-tähdet pääsevät jälleen osallistumaan yhden syklin mittaisen tauon jälkeen. Ensimmäisen EHT-turnauksen jälkimainingeissa ja NHL-kauden ensimmäisen puolentoista kuukauden jälkeen onkin hyvä hetki pohtia Leijonien tämän hetken optimaalisinta kisajoukkuetta.

Tätä kokoonpanoa tehdessä on yritetty löytää sopiva tasapaino vanhojen meriittien ja uuden informaation välillä. Erityisesti hyökkäysvalinnoissa alkukauden suoritustasolla oli korostunut merkitys, sillä kilpailu erityisesti alempien ketjujen pelipaikoista on kova. Puolustuksen osalta taas vaihtoehtojen niukkuus vaikutti siihen, että todennäköisesti valinnat olisivat olleet pitkälti samat jo vuosi sitten.

Kuten sanottu, hyökkääjien osalta voidaan puhua todella laadukkaasta pelaajistosta. Erityisesti keskikaistan osalta Leijonien tilanne on erinomainen ja kolmen ensimmäisen ketjun keskushyökkääjät ovat kaikki omissa NHL-seuroissaan ykkössenttereitä. Voidaan hyvin sanoa, että senttereiden laadussa Suomi kalpenee selvästi vain Kanadalle. Myös Yhdysvallat voitaisiin nostaa Leijonien edelle keskikaistan suhteen, mutta erityisesti mikäli Jack Eichel ei ole mukana, en pitäisi sitä mitenkään kirkossa kuulutettuna. Myös laidoille Leijonilta löytyy hyvin laajuutta muodostaa neljä pelaavaa kenttää, joista neljäs on kuitenkin selvästi puolustusorientoitunut. 

Puolustajien osalta tilanne on selvästi heikompi, mikä tarkoittaa, että tämän hahmotelman kärkipari tulee pelaamaan todella paljon. Ykkösvahdiksi Suomella löytyy heittää askiin yksi NHL:n tämän hetken kymmenestä parhaasta torjujasta, joka pystyy parhaassa tapauksessa ryöstämään yksin tärkeitä otteluita. Lähtökohdat ovat siis varsin kutkuttavat. 

Hyökkääjät:

Kasperi Kapanen - Aleksander Barkov - Mikko Rantanen

Alkuviikolla polvensa erittäin pahan näköisesti telonut Barkov selviää viimeisten raporttien mukaan tilanteesta ilman leikkaushoitoa ja on sivussa vain muutamia viikkoja. Tämä on huojentava uutinen sekä Barkoville itselleen että Leijonille. Hän on yksi maailman viidestä parhaasta keskushyökkääjästä ja tulee olemaan elintärkeä pala tätä joukkuetta kaikissa tilanteissa. 

Barkovin tutkapariksi on helppo heittää Rantanen, joka on ollut jo usean kauden ajan yksi NHL:n parhaista pelaajista omalla pelipaikallaan. Rantasesta on kasvanut myös erittäin laadukas maalintekijä, mikä tekee hänestä otollisen ketjukaverin syöttötaidoistaan tunnetulle Barkoville. 

Ketjun kolmanneksi lenkiksi on tähän hahmotelmaan nostettu Kapanen, joka on aloittanut toisen kautensa Pittsburgh Penguinsissa varsin vakuuttavasti. Kapanen tuo ketjuun ennen kaikkea luisteluvoimaa, mutta pystyy myös pelaamaan kiekolla niin, ettei kolmikon pelaaminen tyrehdy häneen. 

Patrik Laine - Sebastian Aho - Teuvo Teräväinen

Kakkosketjun moottorina toimii Aho, josta on viimeisten vuosien saatossa kasvanut tähtiluokan ykkössentteri ja piste per peli -pelaaja NHL-tasolla. Ahon alkukausi on ollut tehopisteiden osalta odotetun vahva, joskin hänen vaikutuksensa on ollut tasaviisikoin toistaiseksi negatiivinen johtuen todella heikoista puolustuspelillisistä lukemista. 

Oikealta laidalta löytyy Teräväinen, joka on varsin itsestäänselvä valinta samaan ketjuun Ahon kanssa. Kaksikko on pelannut viime vuosina Carolina Hurricanesissa paljon samassa ketjussa ja historiallisesti myös erittäin hyvin tuloksin. 

Laine on loukkaantumisen vuoksi pelannut tällä kaudella vasta yhdeksän ottelua, mutta jo niissä oli nähtävissä selvää parannusta katastrofimaisesta viime kaudesta. Tässä ketjussa Laine pääsee Teräväisen ja Ahon ruokittavaksi, minkä pitäisi olla kaikkien kannalta optimaalinen tilanne. 

Mikael Granlund - Roope Hintz - Jesse Puljujärvi

Hintz on noussut viimeisen kahden kauden aikana kenties aliarvostetuimmaksi suomalaiseksi NHL-pelaajaksi, josta ei vieläkään puhuta Suomessa tarpeeksi. Alkukaudella Hintzin olleessa jäällä Dallas Stars on ollut erittäin epäonninen viimeistelyn suhteen, vaikka se onkin kontrolloinut pelitapahtumia selkeällä marginaalilla. Tämä on myös syönyt Hintzin omia tehoja toistaiseksi, vaikka pelaaminen on ollut jälleen laadukasta. 

Jos Hintzin tilastot ovat kärsineet heikosta viimeistelystä, Granlundin kohdalla tilanne on päinvastainen, minkä vuoksi hän on tällä hetkellä jopa piste per peli -vauhdissa. Viime kaudet eivät ole olleet Granlundin osalta ilotulitusta, mutta alkukaudesta hän on pelannut paremmin kuin aikoihin ja tulee olemaan tässä joukkueessa erittäin käyttökelpoinen kahden suunnan hyökkääjä sekä merkittävimpiä johtavia pelaajia. 

Puljujärvi ei vielä vuosi sitten olisi ollut lähelläkään tätä joukkuetta, mutta uuden NHL-tulemisensa aikana hänen pelaaminen on ollut lähes poikkeuksetta laadukasta. Hän tekee tilaa, vääntää hyvin kulmissa ja myös hänen kiekollinen pelaaminen hyökkäysalueella on kehittynyt selvästi, mikä nostaa hänet top-9-hyökkäjäksi tässä joukkueessa.

Artturi Lehkonen - Anton Lundell - Joel Armia

Jo ennen kauden alkua voitiin spekuloida sillä, että Lundell voisi onnistuneilla esityksillä napata itselleen kisapaikan, ja hänen esitykset ovat totisesti tähän mennessä olleet onnistuneita. Erittäin puolustavassa roolissa tulokkaana pelaava Lundell on tällä hetkellä paras vaihtoehto nelossentteriksi ja pelaamaan samalla myös paljon alivoimaa.

Tämän hahmotelman nelosketjun laitureiksi päätyivät lopulta Montreal Canadiens -kaksikko Armia ja Lehkonen, joilla on molemmilla vahvat näytöt puolustuspelaamisen suhteen viimeisiltä kausilta ja he sopivat vahvuuksiltaan hyvin Lundellin rinnalle. Tämä jättää Joonas Donskoin, Kaapo Kakon ja Eeli Tolvasen pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle, joskin he kaikki ovat täysin hyväksyttäviä vaihtoehtoja.

Tyrkyllä kokoonpanoon: Joonas Donskoi, Kaapo Kakko, Eeli Tolvanen, Eetu Luostarinen, Erik Haula, Jesperi Kotkaniemi

Puolustajat:

Esa Lindell - Miro Heiskanen

Heiskanen on joukkueen kiistaton kärkipakki, ja tilastojen valossa pelannut alkukaudella tähän astisen uransa parasta jääkiekkoa. Hän on myös selvä valinta ykkösylivoiman viivapelaajaksi. Vastuuta on alkukaudella kertynyt keskimäärin lähes 25 minuuttia ottelua kohden, ja etenkin ratkaisuotteluissa hänen pitäisi pelata valtavia minuutteja myös tässä joukkueessa.

Lindell on melko itsestäänselvä vaihtoehto kärkipariin Heiskasen rinnalle. Lindellin puolustuspelilliset lukemat edellisen kahden kauden ajalta ovat olleet todella vahvoja, ja vaikka hänen hyökkäyspelilliset ansiot ovat olleet puolestaan vähäisiä, tässä roolissa sen ei pitäisi olla ongelma. Lindellillä on myös Heiskasen tavoin kokemusta isoista minuuteista, ja kaksikko on pelannut paljon yhdessä tällä kaudella.

Jani Hakanpää - Henri Jokiharju

Jokiharju on pelannut tällä kaudella toistaiseksi vain yhden ottelun, mutta hänen pitäisi olla täydessä kunnossa ennen helmikuuta ja siinä vaiheessa ehtinyt saada alle myös pelituntumaa. Jokiharjun kiekolliset ominaisuudet tekevät hänestä parhaan valittavissa olevan vaihtoehdon tähän rooliin.

Hakanpään alkukausi Starsin takalinjoilla on puolestaan ollut todella vahva, erityisesti puolustuspelillisesti. Tasapainottavaksi tekijäksi enemmän hyökkäysorientoituneen Jokiharjun pariksi hän on selkeästi paras vaihtoehto.

Juuso Välimäki - Rasmus Ristolainen

Kahden ensimmäisen parin jälkeen alkaa jo olla tiukkaa löytää optimaalisia vaihtoehtoja. Välimäki on jäljellä olevista vaihtoehdoista paras, vaikka hänellä onkin alkukaudella ollut vaikeuksia mahtua Calgary Flamesin pelaavaan kokoonpanoon. Pelatessaan hän on kuitenkin ollut NHL-tasolle kelvollinen puolustaja.

Philadelphia Flyersiin viime kesänä siirtynyt Ristolainen aloitti kauden erittäin heikosti, mutta on parantanut viimeisimmissä peleissä ja hänen hyökkäyspelilliset lukemat ovat vähäisistä tehopisteistä huolimatta olleet alkukaudella hyviä. Hän ei kuitenkaan edelleenkään herätä hirveästi luottamusta omalla alueella.

Markus Nutivaara

Tämä hahmotelma on koottu seitsemällä puolustajalla, sillä pitäisin kahdeksan puolustajan peluuttamista huonona vaihtoehtona ottaen huomioon vaihtoehtojen niukkuuden. Nutivaara on pelannut varsin vähän viime kausina ja on tälläkin hetkellä loukkaantuneena ilman tarkkaa tietoa paluusta, mutta olettaen, että hän on turnauksen alkuun mennessä kunnossa ja saanut jonkun verran pelituntumaa, hänen viime kausien näytöt ovat parhaat valittavissa olevista pelaajista. 

Tyrkyllä kokoonpanoon: Sami Niku, Mikko Lehtonen, Olli Määttä

Maalivahdit:

Juuse Saros, Tuukka Rask, Mikko Koskinen

Pekka Rinteen lopettamisen jälkeen Nashville Predatorsin ykkösvahdin manttelin perinyt Saros oli viime kaudella yksi sarjan parhaista maalivahdeista ja aloittanut myös tämän kauden vakuuttavasti. Hänen asemansa tämän joukkueen ykkösvahtina pitäisi olla selvä.

Vaikka Rask on ollut telakalla koko alkukauden, ajoissa kuntoutuessaan hän ansaitsee paikkansa tämän joukkueen varavahtina. Erityisesti siksi, ettei Saroksen takana ole liiaksi tungosta hyvin viime aikoina pelanneista NHL-vahdeista. 

Koskisen kisajoukkueeseen nostaa kohtuullinen alkukausi, jonka aikana hän on ottanut takaisin Oilersin ykkösvahdin paikan ja pelannut toistaiseksi Saroksen jälkeen parhaiten kaikista suomalaisvahdeista. Myös esimerkiksi Kevin Lankinen tai Juho Olkinuora olisivat mahdollisia vaihtoehtoja kolmosvahdiksi, joskin kisoissa käytetty pieni kaukalo kääntyy tässä kohtaa jälkimmäistä vastaan.