Nuoret Leijonat otti tiiviin viisikkopelaamisen turvin rutiinivoiton hyvin mukana roikkuneesta Saksasta

Suomi avasi alle 20-vuotiaiden MM-kisat 3–1-voitolla Saksasta. Nuoret Leijonat pelasi kokonaisuudessaan vakuuttavan avausottelun, vaikka laadukkaasti puolustanut Saksa pitikin huolen siitä, että lukemat pysyivät maltillisina. Maalintekijöinä ottelussa kunnostautuivat Suomen osalta ykkösketjun keskelle nostettu Joel Määttä sekä kahdesti osunut Samuel Helenius.

Viisikkopelaamisen isot raamit vaikuttivat olevan kunnossa, mutta ylivoimapelaaminen jätti parantamisen varaa tuleviin otteluihin. Esimerkiksi JYP-sensaatio Joakim Kemellin laukausta ei kyetty hyödyntämään riittävissä määrin ylivoimien aikana.

Harjoitusottelun tapaan Suomen maalilla aloittanut Leevi Meriläinen torjui 24 kertaa ja kiekko livahti selän taakse vain kerran. Suurin osa vedoista tuli laidoilta ja keskustan ulkopuolelta, mutta Meriläinen joutui muutamaan otteeseen myös torjumaan läheltä tulleita laukauksia, jotka hän myös selvitti kunnialla.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Päävalmentaja Antti Pennasen Nuorten Leijonien pelaamisessa oli nähtävissä paljon viitteitä Jukka Jalosen aikuisten maajoukkueen pelaamiseen. 

Kiekottomana Suomi vetäytyi melko herkästi trapiin, jos etäisyys paineistamiseen näytti vähänkin liian pitkältä. Heti tänään pelattavassa toisessa ottelussa vastassa on Itävalta, ja onkin mielenkiintoista nähdä, valitseeko Suomi yhtä passiivisen puolustustavan kiekon menetettyään vai lisääkö joukkue prässipelaamista lähtökohtaisesti lohkon heikointa joukkuetta vastaan. 

Omalla alueella Suomi iski puolestaan nopeasti kiinni ja pakotti hyvän puolustuspelaamisen turvin Saksan pelaajat pysymään keskustan ulkopuolella. Saksa laukoi ottelussa kaksi kertaa Suomea enemmän, mutta suurin osa näistä laukauksista oli lähinnä toimituksia maalille laidoilta, ja varsinaisten maalipaikkojen määrän Suomi onnistui pitämään matalana. 

Kiekollisesti Nuoret Leijonat hallitsi ottelua suvereenisti. Suomi pelasi peräti 23 kappaletta viivelähtöjä, joilla keskialue ylittyi laadukkaasti. Tähän vaikutti myös suuresti Saksan valinta tukkia keskialue paineistamisen sijaan. 25 kertaa trapin pelannut Saksa ei onnistunut häiritsemään järin paljoa Leijonien keskialueen ylityksiä.

Enimmäkseen Suomi ylitti keskialueen lopulta päätykiekoilla, mutta siellä täällä Saksan keskialueen ohjauspeli myös murtui taitavasti syötelleiden suomalaisten alla.

Myös nopea avauspelaaminen toimi Suomella erinomaisesti. Erityisesti alakolmion eli puolustajien ja keskushyökkääjien välinen peli näytti menevän hyvin yksiin. Sentteri oli jatkuvasti pelattavissa, vaikka laiturit välillä irtosivatkin keskialueelle pidemmän välimatkan päähän.

Suomi avasi peliä ottelussa paljon keskustan kautta; Nuoret Leijonat lähti liikkeelle jopa 16 kertaa keskustan kautta, mitä voidaan pitää melko isona lukuna. Tuo määrä tulee luultavasti vähenemään vahvempia maita vastaan, jotka prässäävät Saksaa aggressiivisemmin, mutta samalla se antaa turvaa, kun pelitempon noustessa pelaajat voivat luottaa olevansa samalla sivulla.

Toisessa erässä Suomi käänsi tuttuun tyyliin peliä nopeammin pystyyn ja onnistui pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä pitkän vaihtomatkan tuoman lisäedun turvin. Hyökkäysalueella Suomi ei kuitenkaan varsinaisesti dominoinut ja joukkue loi tasaviisikoin suurimman osan maalipaikoistaan suorista hyökkäyksistä.

Heleniuksen johtama nimellinen kolmosketju loi Suomelta selvästi eniten maalipaikkoja, ja tämä palkittiin myös kahden tehdyn maalin muodossa. Etenkin Suomen kolmas maali oli upea taidonnäyte kolmosketjulta.

Suomen hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa on paljon samaa kuin viime kevään miesten maajoukkueessa. Sapluuna perustuu pitkälti viivatoimituksiin ja maalinedustan tukitoimiin. Kaksi pelaajaa on maalilla, puolustajat viivassa ja kiekollinen pelaaja joko pelaa kiekon viivaan tai kuljettaa sen sinne itse, mitä seuraa toimitus maalille.

Esimerkiksi Määtän maali oli puhdas pelitapamaali, jota edelsi pitkä kulmapeli, viivatoimitus ja irtokiekon voitto maalinedustalla.

Turnauksen avausottelu ei ollut Suomelta millään muotoa ilotulitusta, mutta se oli kokonaisuudessaan hyvin kypsä esitys, jonka päälle on hyvä lähteä rakentamaan turnauksen jatkoa.