Suomen hyökkäyspelaaminen toimi laajalla rintamalla Itävaltaa vastaan – Heleniuksen johtama kolmosketju toistamiseen Nuorten Leijonien paras

Suomi voitti turnauksen toisen ottelunsa rutiinipelaamisella kaataen Itävallan lukemin 7−1. Itävalta tarjosi selvästi heikomman vastuksen verrattuna turnauksen avausotteluun Saksaa vastaan. Joukkue onnistui laukomaan koko ottelun mitassa vain yhdeksän kertaa maalia kohti ja joukkueen luomat maalipaikat - ylivoimat mukaan lukien - jäivät yhden käden sormin laskettaviksi.

Yhden maalin päästäneelle Juha Jatkolalle ottelu oli vaikea. Laukauksia ei juurikaan tullut ja Itävallan ainoa maali syntyi 4−3-ylivoimalla, kun Martin Urbanek pääsi laukomaan avoimesti suoraan syötöstä b-pisteen yläkaarelta.

Puolustuspäässä Suomea ei testattu käytännössä lainkaan, ja samalla ylivoimapelaaminenkin jäi lähes olemattomiin. Sen sijaan tasakentällisin hyökkäyspäässä kulki, mistä kertovat myös seitsemän viimeisteltyä maalia. Onnistumisia sateli laajalta rintamalta, yhteensä kuuden eri pelaajan onnistuessa maalinteossa.

Maalihanat aukesivat

Nuoret Leijonat pääsi harjoittelemaan runsain määrin hyökkäyspelaamista ennalta kisojen heikointa joukkuetta vastaan. Reilusti viivelähtöjä pelannut Suomi pääsi viettämään hyökkäysalueella runsaasti aikaa pelkästään sen vuoksi, ettei sille tuottanut vaikeuksia päästä keskialuetta tukkineen Itävallan viisikon lävitse.

Edelleen Suomen avauspelaaminen paineen alla on siis jonkinlainen mysteeri, sillä niin Saksa kuin Itävalta tyytyivät lähinnä puolustamaan keskialuetta paineistamisen sijaan. 

Avausotteluun verrattuna Suomi onnistui hyökkäyspelin osalta paremmin siinä, miten se pääsi maalipaikoille suorahyökkäysten lisäksi myös pääty- ja kulmapelien kautta. Itävallan puolustussapluuna ja yksilöiden väliset tasoerot mahdollistivat tietysti osaltaan maalipaikkojen syntymisen, mutta Suomi pelasi myös määrätietoisesti kiekolla ja onnistui viimeistelemään maalin käytännössä jokaisen eri pelitilanteen kautta.

Mitä ketjukoostumuksiin tulee, oli Samuel Heleniuksen johtama kolmosketju jälleen selkeästi Nuorten Leijonien paras. Erityisesti vaikean alkukauden pelanneen Brad Lambertin ennakkoluulottomuutta ja peli-iloa on hienoa seurata. Yksittäisistä pelaajista Lambertin suorittamista on ehkä mielenkiintoisinta seurata myös pelien ja vastustajien koventuessa.

Nelosketju pelaa tasalaatuista jääkiekkoa, eikä siinä ole erityisemmin huomautettavaa. Kakkosketjulta Suomen päävalmentaja Antti Pennanen toivoisi kuitenkin varmasti enemmän, sillä tällä hetkellä Oliver Kapasen sentteröimä ketju jää ykkös- ja kolmosketjun pelaamisen tasosta erityisesti hyökkäyspelaamisen osalta. 

Etenkin suuria odotuksia kantava Joakim Kemell on ollut ensimmäisissä otteluissa hienoinen alisuorittaja, eikä 17-vuotias JYP-laituri ole päässyt käyttämään vaarallista laukaustaan juuri yhtään turnauksen ensimmäisissä otteluissa. Itseluottamusta voisi tuoda esimerkiksi onnistuminen ylivoimalla, joskin yhden kerran Kemellin laukaus kilahti jo tolpassa myös tasaviisikoin. 

Suomella on nyt yksi välipäivä aikaa hioa pelaamista ja harjoitella niitä asioita, mitä ensimmäiset kaksi ottelua eivät ole vielä liiemmin tarjonneet ennen keskiviikon kohtaamista Tšekkiä vastaan. Saksalle viime yönä hävinneen Tšekin sijaan varsinainen tulikoe tulee kuitenkin olemaan vasta alkusarjan viimeinen ottelu Kanadaa vastaan.