Viisi havaintoa Nuorten Leijonien avausotteluista: Lambert ja Koivunen ovat olleet koko turnauksen tuottavimmat pelaajat, puolustuksessa Niemelä ollut odotetun ylivertainen

Nuoret Leijonat ovat aloittaneet alle 20-vuotiaden MM-kisat kahdella rutiinivoitolla ennakkoon ajateltuna kahdesta turnauksen helpoimmasta ottelusta. Avausottelussa kohtuullisen hyvin vastaan pyristellyt Saksa kaatui lukemin 3–1 ja sitä seurasi Itävallan täydellinen kylvettäminen lukemin 7–1. 

Päävalmentaja Antti Pennasen pelillinen prosessi on siis lähtenyt käyntiin varsin jouhevasti. Suomen kannalta alkusarjan ottelujärjestys on varsin suotuisa, kun ensimmäisissä otteluissa joukkue on nyt pystynyt  harjoittelemaan ja hiomaan pelitapaan liittyviä nyansseja heikompia maita vastaan, ja jälkimmäisissä otteluissa kaikki opittu laitetaan kunnolla testiin. Viimeistään alkusarjan viimeinen ottelu Kanadaa vastaan on hyvä mittatikku ennen ratkaisuotteluita. 

Vaikka otoskoko on vielä pieni ja vastustajat olleet heikohkoja, jotain huomionarvoisia havaintoja ensimmäisistä otteluista voi silti tehdä. Tässä artikkelissa on hyödynnetty EP Rinksiden Mitch Brownin manuaalisesti keräämää yksityiskohtaista dataa pelaajien suoriutumisesta kaikilla alueilla. 

1. Kolmosketju on ollut toistaiseksi koko turnauksen paras koostumus

Nuorten Leijonien kolmosketju Ville Koivunen-Samuel Helenius-Brad Lambert on aloittanut turnauksen loistavasti. Koko kolmikko löytyy koko turnauksen pistepörssin kärjestä kahden pelipäivän jälkeen, kun Lambertilla on kasassa viisi pistettä ja Koivusella sekä Heleniuksella neljä täkyä. Kaikki ketjun pisteet ovat myös syntyneet tasakentällisin, kuten kaikkien muidenkin Suomen pelaajien.

Mistään sattumasta ei voida tehojen osalta puhua, sillä kolmikko on luonut tekopaikkoja todella korkealla tahdilla. Erityisesti ketjun laiturit Koivunen ja Lambert ovat olleet maalipaikoilla lähes jokaisessa vaihdossa. 

Koivunen on luonut Suomen hyökkääjistä eniten ykköspisteodottamaa (maaliodottama, punainen palkki + ykkössyöttöodottama, sininen palkki), kokonaisuudessaan lähes 2,6 ykköspisteen verran kahteen avausotteluun. Lambert tulee hyvänä kakkosena yli 2,2 ykköspisteen saaliillaan ja myös Helenius löytyy heti sijalta neljä noin 1,6 ykköspisteellään. 

Kolmikon pelaamista on ollut yksinkertaisesti ilo seurata. Lambert on pelannut kauden parhaat ottelunsa, ollen jatkuvasti totutun vaarallinen transitioissa, mutta tehden alkukautta älykkäämpiä ratkaisuja kanssa. Hän on ollut erittäin dynaaminen, mutta pelaaminen ei ole mennyt liialliseksi puskemiseksi ja turhia kiekonmenetyksiä ei ole juurikaan sattunut. Toistaiseksi ollaan nähty sitä Lambertia, joka oli vuosi sitten varausluokkansa kiistaton top-3-pelaaja.

Koivusen peliäly oli jo ennen kisoja kaikkien häntä tarkemmin seuraavien tiedossa, ja hänen ja Lambertin väliset kemiat ovat kohdanneet loistavasti. Molemmat tietävät koko ajan toistensa sijainnit kentällä, ja erityisesti Koivusen kohdalla myös kiekoton liike on ollut erinomaista ja hän on pystynyt hakeutumaan vapaaksi maalinedustalla useaan otteeseen, viimeistellen molemmat osumansa Itävaltaa vastaan juurikin maalinedustalta. 

Helenius on tukenut kaksikkoa hyvin, eikä hänestä ole esimerkiksi muodostunut transitioissa heikkoa lenkkiä. Hän on myös päässyt nauttimaan laituriensa syöttötaidoista: Saksaa vastaan Lambertin hidastettu ja laukaukseksi naamioitu poikkisyöttö takatolpalle, Itävaltaa vastaan Koivusen nopea kiekonriisto ja rystysiirto pienestä tilasta ykkössektorille. 

Tšekkiä ja Kanadaa vastaan tulee olemaan mielenkiintoista seurata, pystyykö ketju jatkamaan samalla tasolla vai pakottaako kovempi vastus ja pienevä tila esimerkiksi Lambertin palaamaan enemmän vanhoihin tapoihinsa. Toistaiseksi ketjun pelaamisesta on vaikea löytää mitään negatiivista sanottavaa.

2. Topi Niemelän ylivoimaisuus takalinjoilla

Topi Niemelä oli Nuorten Leijonien selvä ykköspakki ennakkospekulaatioissa, ja toistaiseksi hän on myös ollut sitä kaukalossa sanan jokaisessa merkityksessä. Viime vuoden kisojen ja alkukauden suorittamisen jälkeen tästä ei toki pidä olla yllättynyt, mutta tulokset ovat joka tapauksessa olleet joka osa-alueella loistavia.

Hyökkäyssuuntaan Niemelä on ollut Suomen puolustuksen tuottoisin pelaaja luomalla kahteen otteluun ykköspisteodottamaa noin puolen pisteen edestä. Pelin avaamisessa Niemelä on myös ollut ylivoimaisesti Suomen tehokkain puolustaja. Hän on joukkueen selvä kärki niin puolustusalueen kontrolloiduissa ylityksissä paineistettuna kuin kaikissa kiekonhallinan säilyttäneissä ylityksissä.

Niemelän tekeminen on ollut vahvaa myös puolustussuuntaan. Hän on ollut puolustajista paras päätykiekkojen noutamisessa ja pystynyt useimmiten viemään kiekon laidoilta keskustaan puolustusalueella. Myös puolustuspelaamista mittaavissa lukemissa, kuten estetyissä laukauksissa, katkotuissa syötöissä sekä puolustussiniviivan puolustamisessa Niemelä on ollut kokonaisuudessaan Nuorten Leijonien ylivoimainen ykkösnimi.

Tämä siitä huolimatta, että Suomi ei ole aiemmista kauden turnauksista poiketen lyönyt kasaan kovinta mahdollista ykkösparia, vaan Eemil Viron sijaan Niemelä on pelannut molemmissa otteluissa Petteri Nurmen kanssa. Erityisesti paineistettuna Nurmen tekeminen on ollut paikoitellen erittäinkin haparoivaa jo Saksaa ja Itävaltaa vastaan, mikä ei välttämättä lupaa hyvää esimerkiksi Kanadaa vastaan.

Niemelä on kuitenkin pystynyt kantamaan ykkösparia toistaiseksi erittäin hyvin, ja tarvittaessa valmennus voi nostaa Viron hänen rinnalleen ratkaisuotteluissa ja peluuttaa pääasiassa kahta ensimmäistä paria. Niemelä voisi olla alkukauden perusteella jokerikortti jopa Leijonien olympiajoukkueeseen NHL-pelaajien poisjäännin myötä, ja nämä pelit ovat vain vahvistaneet tuota ajatusta.

3. Ykkösketju on suorittanut kohtuullisen hyvin, vaikka tulos antaa vielä odottaa itseään

Suomen ykkösketju on ollut Saksaa ja Itävaltaa muodossa Roni Hirvonen-Joel Määttä-Kasper Simontaival, kun pienenä yllätysnimenä kisakoneeseen noussut ja harjoitusottelussa nelosketjun keskellä nähty Määttä nostettiin ykkössentteriksi avausotteluun. Toistaiseksi Määttä on myös ollut ketjun tehokkain pelaaja tehopisteillä mitattuna ja on joukkueen sisäisessä pistepörssissä neljäntenä heti kolmosketjun kolmikon jälkeen. Hirvosella ja Simontaipaleella on puolestaan molemmilla kasassa vasta yhdet tehopisteet.

Tehoista huolimatta ketju on toiminut varsin kohtuullisesti ja erityisesti Hirvosen ja Simontaipaleen välinen yhteys on toiminut odotetun vahvasti. Kaksikko pelaa hyvin yhteen hyökkäysalueen päätypeleissä ja molemmilta löytyy taitoa alustaa toiselle tekopaikkoja. 

Määttä on tehoistaan huolimatta ollut hyökkäyspäässä ketjun vähiten aktiivinen osapuoli, joskin hän on kokonaisuudessaan suorittanut varsin hyvin transitioissa ja puolustussuuntaan ja tuonut melko vahvan preesensin maalinedustalle. Hirvonen on ollut mielestäni ensimmäisissä otteluissa kolmikon paras pelaaja, ja hän on myös luonut Suomen hyökkääjistä kolmanneksi eniten ykköspisteodottamaa avausotteluissa. Simontaipaleen luoma ykköspisteodottama on itse asiassa ketjun pienin, ja hänellä on eniten potentiaalia parantaa vielä entisestään jatkossa.

Aatu Rädyn poisjäänti on laittanut Suomen jo entuudestaan kapean keskikaistan koville, ja tämä on vaikuttanut myös ykkösketjun tekemiseen. Määttä on pelannut ennakko-odotuksiin nähden hyvin, mutta Rädyn puuttuminen vaikuttaa vääjäämättä myös Hirvosen ja Simontaipaleen pelaamiseen, jotka joutuvat kantamaan hyökkäyssuuntaan entistä isomman vastuun. 

4. Kakkosketjun pelaaminen ei ole vielä lähtenyt rullaamaan

Suomen hyökkäysketjuista Oliver Kapasen sentteröimä kakkosketju on ehdottomasti ollut se, jolla on jäänyt eniten piippuun ja joka pitäisi saada toimimaan paremmin tulevissa otteluissa. Kapasen oikealla laidalla on viilettänyt molemmissa otteluissa Joakim Kemell ja vasemmalla ensimmäisessä ottelussa Juuso Mäenpää ja toisessa Roby Järventie. 

Kumulatiivisesti Kapanen ja Kemell ovat luoneet kahteen ensimmäiseen otteluun melko vähän tilanteita. Ykköspisteodottamassa kumpaakin edellä ovat esimerkiksi nelosketjun Kalle Väisänen ja Sami Päivärinta, eivätkä peliaikaan suhteutetut lukeman tästä juuri eroa.

Erityisesti Kemellin pelaaminen on jäänyt vielä piippuun. Hän on luonut varsin hyvin kiekonriistoja karvatessaan sekä myös puolustusalueella, mutta transitioissa hän on ollut hyökkääjistä tehottomimpia (paljon päätykiekkoja, jotka ovat johtaneet kiekonhallinnan menettämiseen), eikä hän ole luonut liiaksi laadukkaita tekopaikkoja. Itävaltaa vastaan Suomi ei päässyt juuri pelaamaan ylivoimaa, mutta Saksaa vastaan kakkosylivoimalla Kemell ei myöskään päässyt hyödyntämään laukaustaan juuri lainkaan. Kapanen on puolestaan ollut hyvä transitioissa, mutta hänen hyökkäysalueen kontribuutiot ovat jääneet Kemelliäkin vähäisemmiksi. 

Järventie oli koronavirustartunnan vuoksi sivussa joukkueen toiminnasta ennen tätä ottelua, joten hänen pelaamisensa voi odottaa paranevan seuraavissa otteluissa peli- ja harjoitustuntuman myötä. Itävalta-ottelun kolmannessa erässä Järventien pelaaminen alkoi näyttämään jo lupaavammalta, kun hän jakeli muutamia hyviä syöttöjä suorista hyökkäyksistä. 

Voidaan kuitenkin miettiä, olisiko jo tässä vaiheessa ketjumuutoksien paikka. Toisaalta vaihtoehdot ovat hyvin vähissä. Kolmosketjuun ei voi missään nimessä koskea, ja myös ykkösketju on toiminut kohtuullisen hyvin, eikä esimerkiksi Määtän ja Kapasen paikkojen vaihtaminen kuulostaisi kovin mullistavalta muutokselta. Pelityylillisesti Kemell, Kapanen ja Järventie ovat kaikki enemmän viimeistelijöitä kuin pelintekijöitä, mutta myöskään vahvana syöttelijänä tunnetun Mäenpään kanssa ketjun peli ei lähtenyt Saksaa vastaan lentoon. Paras vaihtoehto tässä vaiheessa voikin olla vain luottaa lahjakkaiden pelaajien löytävän keinot saada pelaaminen raiteilleen ja antaa ainakin Tšekki-ottelu aikaa parantaa.

5. Aleksi Heimosalmen nopea nousu top-4-rooliin

Joukkueen ainoa 2003-syntynyt puolustaja Aleksi Heimosalmi aloitti avausottelun Saksaa vastaan joukkueen seitsemäntenä puolustajana, mutta nousi nopeasti hierarkiassa Ville Ottavaisen edelle ja sai yhteensä lähes 15 minuuttia jääaikaa, toimien odotetusti kakkosylivoiman viivamiehenä. Itävaltaa vastaan Heimosalmi oli heti alusta lähtien listattu Kasper Puution kanssa kakkospariin ja jääaikaa kertyi jo yli 17 minuuttia, vaikka Suomi ei juuri päässyt ottelun pelaamaan ylivoimalla. Heimosalmi pääsi myös tehoille molemmissa otteluissa.

Hyökkäys-, puolustus- ja transitiopelaamisen lukemia yhdistelevällä GameScorella mitattuna Heimosalmi on ollut Nuorten Leijonien neljänneksi paras niistä kuudesta puolustajasta, jotka ovat pelanneet molemmissa otteluissa.

Toki hiottavaa Ässät-puolustajan pelaamisesta löytyy. Transitioissa hän on ollut paikoitellen vaikeuksissa ja hyökkäysalueella liian monet hänen laukauksistaan ovat osuneet blokkiin, eikä hän ole hyödyntänyt liikkuvuuttaan tarpeeksi usein aktivoitumalla viivasta (tämä voi toisaalta olla myös pelitapaan liittyvää, sillä Suomi selvästi painottaa jälleen toimituksia viivalta tärkeänä osana hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista).

Kuitenkin vastustajien tason noustessa ja pelitempon kasvaessa olen melko varma sen suhteen, että Heimosalmi pystyy pelaamaan kunniakkaasti top-4-roolissa ja että hän on sille tontille kaikista vaihtoehdoista paras. Heimosalmi on kiekollisesti vaihtoehdoista varmin, liikkuu parhaiten eikä tee karkeita virheitä puolustusalueella.