Nuorten MM-kisoissa nähtiin toistaiseksi kauden parasta Brad Lambertia – "Hän on koko varausluokan paras yhdistelmä luistelu- ja kiekonkäsittelyominaisuuksia"

Nuorten MM-kisat päättyivät surullisesti ennen kuin ne ehtivät edes kunnolla alkaa. Suomen urakka Edmontonissa jäi lopulta yhteen Yhdysvallat-harjoituspeliin ja kahteen alkusarjaotteluun Saksaa ja Itävaltaa vastaan. Kaikki kolme ottelua päättyivät Nuorten Leijonien kannalta voitokkaasti, joskin kovat pelit olivat vasta tulossa. 

Jos pitäisi poimia yksittäinen suomalaispelaaja, joka erityisesti onnistui tynkäkisojen aikana, valinta osuisi Brad Lambertiin.

Kolmosketjussa yhdessä Samuel Heleniuksen ja Ville Koivusen kanssa pelannut Lambert on herättänyt runsaasti huomiota mediassa syksyn mittaan. Odotukset olivat ennen kautta todella korkeat, ja alkukausi Liigassa oli tahmea sekä tehopisteiden että pelaamisen osalta. Marraskuussa Lambert jätettiin alunperin jopa sivuun kisoihin valmistavasta Ruotsin U20-turnauksesta, ennen kuin Joakim Kemellin loukkaantuminen avasi hänelle lopulta paikan ykkösryhmästä. 

Ruotsin turnausta voidaan pitää jonkinlaisena käännekohtana Lambertin kauden ensimmäisellä puolikkaalla. Hän pelasi huomattavasti kesän WJSS-turnausta paremmin, vaikka jälkimmäinen ottelu päättyikin ennen aikojaan ulosajon - joskin kevyehkön sellaisen - seurauksena. 

Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa nähtiin myös JYPin paidassa Lambertin kauden parhaita otteluita, ja hyvä vire jatkui myös U20-kisoihin. Lambert jäi pisteittä harjoitusottelussa, mutta kirjautti Saksaa ja Itävaltaa vastaan yhteensä viisi pistettä, ollen kyseisissä otteluissa Suomen tehokkain yksilö. Voidaan puhua puolentoista kuukauden mittaisesta kehityskaaresta, jonka aikana Lambert nousi rajatapauksesta ykköstähdeksi. 

Kolmosketju oli kokonaisuudessaan molemmissa alkusarjaotteluissa erinomainen. Erityisesti Lambertin ja Koivusen kemiat kohtasivat alusta alkaen, ja Helenius toimi ketjun tasapainottavana lenkkinä, joka viimeisteli syöttökuvioita ja teki kahdelle taitavalle virtuoosille tilaa, hoitaen suurimman osan puolustusvelvoitteista. 

Lambertin luisteluominaisuudet ovat helposti havainnoitavissa illasta toiseen myös Liigassa, mutta ne pistävät erityisesti silmään, kun hän pelaa ikätovereitaan vastaan, etenkin heikompia maita vastaan. Alkusarjan otteluissa ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä siitä, kuka oli kentän paras luistelija. 

Lambertin luisteluasento hipoo täydellisyyttä. Asento on polvien jouston myötä ideaalin matala, nilkan alueen liikkuvuus on erinomainen ja yläkroppa pysyy koko ajan stabiilina. Lambertin luistelun kulmakivenä voidaan pitää lineaaristen ristiaskeleiden käyttöä, joka tekee luistelusta erittäin dynaamista. Luistellessaan keskialueen yli kiekon kanssa hän ottaa aniharvoin montaa perättäistä tavallista potkua. 

Ei ole liioittelua sanoa, että Lambert on koko varausluokkansa lahjakkain luistelija. Viime vuosien kärkilupauksista vain Jack Hughes nousee suomalaishyökkääjän kanssa samalle tasolle puhtaasti luistelun osalta.

Kun tähän lisätään vielä nopeasti käyvät kädet, jotka pysyvät jalkojen tahdissa (tai pikemminkin eri tahdissa, sillä Lambertin tapauksessa jalat ja kädet toimivat erillään toisistaan), Lambert on käytännössä kuin kone, joka on suunniteltu transitio- ja suorahyökkäyspelaamiseen. Hän on alkukauden osalta ollut yksi eniten hyökkäysiniviivan hallitusti ylittäneitä pelaajia Liigassa, ja hän oli tällä osa-alueella myös alkusarjassa Suomen joukkueen tehokkain Oliver Kapasen ohella EliteProspectsin Mitch Brownin keräämän datan mukaan.

Lambertin vahvuuksia käytettiin hyväksi myös ylivoimalla. Käytännössä joka kerta Lambertin ollessa jäällä kiekko pudotettiin hänelle keskialueella, ja suomalaishyökkääjän onnistumisprosentti alueellevienneissä oli odotetusti korkea. 

Alla oleva klippi on tästä hyvä esimerkki. Heti kun Lambert saa hämättyä häntä vastaan ottavan saksalaispelaajan jalat kääntymään laitaa kohti, peli on menetetty, ja Lambert pujahtaa alueelle keskustan kautta. 

Tällainen luisteludynaamisuus on Lambertin merkittävin valttikortti tulevaisuutta ajatellen. Transitiopelaamisessa hän tulee varmasti olemaan NHL-tasollakin erittäin hyvä. Lambertin luistelun ja kiekonkäsittelyn yhdistelmä olisi jo nyt taalajäillä kovaa valuuttaa, ja kun tähän lisätään muutama vuosi lisää fysiikkaharjoittelua, hänellä on potentiaalia olla tuolla osa-alueella sarjan eliittiä. 

Ongelma Liiga-tasolla onkin ollut enemmän se, mitä Lambert tekee alueelle päästyään. 

Alkukaudella Lambert on tyytynyt liikaa pyörimään laidoilla ja pyrkinyt rakentamaan tilanteita ulkopuolelta sen sijaan, että hän pyrkisi mahdollisimman aktiivisesti keskustaan ja hyville sektoreille, johon hänellä pitäisi olla kaikki tarvittavat taito-ominaisuudet. 

Kahdessa alkusarjaottelussa Lambert kuitenkin käänsi onnistuneet transitiot tekopaikoiksi todella kovalla prosentilla. Brownin datan mukaan Lambert oli koko tynkäkisojen eniten ykköspisteodottamaa (yksinkertaistettuna siis maalipaikkoja) suorista hyökkäyksistä luonut pelaaja, ja vieläpä varsin tuntuvalla erolla. 

Kenties koko Lambertin turnauksen kohokohta nähtiin juuri tällaisessa tilanteessa Saksaa vastaan. Voitettuaan puolustusalueella kiekon ja käynnistettyä onnistuneesti hyökkäyksen Lambert nousee mukaan tukemaan toisesta aallosta, ottaen hyökkäysalueella syötön haltuun suoraan kämmenpuolelle lantion sivuun (sen sijaan, että hän alkaisi leipomaan turhaan), jolloin hän on välitön laukaisu-uhka. Täten hän saa sekä puolustajan että maalivahdin jäädytettyä ja kunnioittamaan mahdollista laukausta, jonka jälkeen hän kääntääkin kiekon ovelasti takatolpalle luistelleelle Heleniukselle. 

Yksi asia, jota kannattaa seurata Lambertin pelaamisessa on se, kuinka hän tekee kaikki asiat liikkeestä. Hän ottaa kiekon haltuun suoraan liikkeeseen, syöttää liikkeestä, jatkaa liikettä tukeakseen seuraavaa tilannetta ja niin edelleen. Tämän vuoksi Lambertin pelitempo on todella korkea, ja JYPissä se on usein kääntynyt häntä vastaan, osittain siksi, etteivät hänen ketjukaverinsa pelaa samalla tavalla. 

Pidemmissä hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä Lambert jätti käyttämättä muutamia selviä tilaisuuksia, joissa hän olisi voinut viedä kiekon keskustaan tai pyrkinyt luomaan jotain tyhjää tilaa hyödyntämällä, mutta kokonaisuudessaan hän pyrki Liiga-otteluita aktiivisemmin sektoriin. Hyvänä esimerkkinä aiemmin käsitelty klippi, jossa Lambert hyödyntää keskikaistalle avautuvan tilan hyökkäyssinisen ylityksessä ja luo tilanteesta myös tekopaikan, laskien hieman olkapäätä ikään kuin hän olisi ajamassa maalille ennen jättösyöttöä toiseen aaltoon.

Brownin datan mukaan Lambertin ykkössektoriin suuntautuneiden onnistuneiden syöttöjen määrä oli Suomen joukkueen korkein molemmat ottelut pelanneista pelaajista, ja samalla hänen onnistumisprosenttinsa tällaisissa syötöissä oli lähes 90. 

Tässä toki auttaa, että kolmosketju pelasi erittäin hyvin yhteen, Koivusen ja Heleniuksen laadukkaan kiekottoman liikkeen avatessa Lambertille hyviä syöttösaumoja. JYPissä Lambert on hyppinyt ketjusta toiseen eikä selkeitä kemioita ole päässyt kehittymään. Myös seura- ja maajoukkueiden väliset pelitapaerot saattavat olla yksi selittävä tekijä.

Turnauksen aikana Lambertin aktiivisuus kiekottomana pisti myös silmään. Tällä osa-alueella hän on ollut myös Liiga-syksyn aikana jonkin verran aliarvostettu, etenkin viimeisen kuukauden aikana. Hän pystyy halutessaan luistelunsa avulla luomaan paljon kiekonriistoja ja takakarvaamaan tehokkaasti. Lisäksi Brownin datan mukaan hän nouti molemmat ottelut pelanneista suomalaispelaajista eniten hyökkäysalueen päätyyn heitettyjä kiekkoja, mikä kielii työteliäisyydestä. 

Missä sitten Lambert voi vielä parantaa, jos mietitään seuraavia vuosia ja NHL-tulevaisuutta? 

Hyökkäyspelaamisen monipuolistaminen on yksi asia, joka palvelisi suomalaishyökkääjää tulevaisuudessa runsaasti. Lambert on jo ikäisekseen eliittiä transitioissa, ja erityisesti taitavien ketjukavereiden kanssa ja laadukkaan pelitavan turvin pystyy myös luomaan tekopaikkoja suorista hyökkäyksistä.

Hän ei ole kuitenkaan vielä osoittanut esimerkiksi seurakaverinsa Kemellin kaltaisia kiekottomia vaistoja. Lambert on hyvin fokusoitunut luomaan tekopaikkoja itse sen sijaan, että hän useammin löytäisi oikea-aikaisesti tyhjiä välejä sektorista ja luottaisi siihen, että ketjukaverit myös silloin toimittaisivat kiekon hänelle.  

Myös fyysisten taitojen kehittäminen tulee auttamaan Lambertia Liigassa ja seuraavilla tasoilla. Pienessä tilassa hän luottaa lähes pelkästään liukkauteensa yrittäessään paeta paineen alta, mikä kyllä toimii hänen tapauksessaan varsin hyvin, mutta paremmat kiekonsuojaustaidot ja kropan käyttö tekisivät hänestä entistäkin vaikeammin puolustettavan. Lisäksi laukauksessa on muutamia hiottavia yksityiskohtia; esimerkiksi rannelaukauksessa Lambertin ylempi käsi jää usein kroppaan kiinni sen sijaan, että se tulisi kropan eteen.

Lambertin kehityskäyrä on ollut viimeisen puolentoista kuukauden aikana alati nouseva ja pelaaminen parantunut. Tehopisteiden suhteen Lambert on myös ollut kauden alkupuolikkaalla epäonninen. Tasaviisikoin JYPin laukaisuprosentti on ollut Lambertin ollessa jäällä vain 5,5, ja hänen omista maalia kohti menneistä laukauksistaan on uponnut ainoastaan viisi prosenttia. 

Lambertin raaka potentiaali ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Kuten aiemmin sanottua, hän on koko varausluokan paras yhdistelmä luistelu- ja kiekonkäsittelyominaisuuksia. Ja vaikka hänellä onkin vielä opittavaa sen suhteen, miten hän saa kyseiset taidot valjastettua parhaiten käyttöönsä, viimeisten otteluiden aikana ollaan nähty viitteitä kehityksestä tällä saralla. Vaikka kisat loppuivat lyhyeen, Lambertin voisi kuvitella keränneen runsaasti syksyn aikana hukassa ollutta itseluottamusta, joka ideaalitilanteessa kantaa myös Liigan puolelle.

Marraskuun puolella kasaan laitetussa EliteProspectsin kauden ensimmäisessä rankingissa Lambert löytyi sijalta 13, mutta viimeisen puolentoista kuukauden aikana annettujen näyttöjen perusteella hänet on tässä vaiheessa helppo nostaa tukevasti takaisin top-10:een.