Mikko Rantanen on ollut jo pitkään NHL:n parhaita suomalaispelaajia. Viimeisen vuoden aikana Colorado Avalanchen 25-vuotias suomalaislaituri on kuitenkin noussut uudelle tasolle, yhdeksi koko lajin parhaista yksilöistä.
Mikko Rantasen nimi NHL:n tehokkaimpien pelaajien joukossa on tässä vaiheessa jo varsin yleinen näky.
TPS-kasvatti sijoittui läpimurtokaudellaan 2017–2018 NHL:n pistepörssissä sijalle 17 ja toisti tismalleen saman sijotuksen heti seuraavalla kaudella. Viime kausi oli pelimäärään suhteutettuna vieläkin tehokkaampi, ja 52 otteluun tehdyt 66 pistettä nostivat Rantasen koko sarjan pistepörssissä kuudenneksi.
Pistekeskiarvolla mitattuna Rantasen viime kausi oli tehokkain muun suomalaispelaajan kuin Jari Kurrin tai Teemu Selänteen pelaama kausi koko sarjan historiassa. Jatkaessaan samalla pistekeskiarvolla Rantasesta olisi tullut täyden 82 ottelun kaudella edellä mainitun kaksikon ohella kolmas 100 pisteen haamurajan rikkonut suomalaispelaaja.
Rantanen nousi viime kauden aikana NHL:n kiistattomien kärkipelaajien joukkoon, kenties koko sarjan parhaaksi laitahyökkääjäksi muutaman muun ohella. Joidenkin mielestä hän oli sitä jo aiemmin, mutta viimeistään viime kauden jälkeen sitä oli mahdoton kiistää.
Nyt, kun uutta kautta on ehditty pelata jo lähemmäs kolme kuukautta, on helppo todeta, ettei viime kausi ollut Rantasen tapauksessa yksittäinen suonenveto, vaan voidaan puhua jopa koko alkukauden parhaasta yksittäisestä pelaajasta.
Tätä kirjoitettaessa Rantanen on toistaiseksi kirjauttanut tällä kaudella 26 otteluun tehot 15+18. Hänen pistekeskiarvonsa on viime kauteen verrattuna täsmälleen sama 1,27, jolla hän yltää koko NHL:n tasolla sijalle kuusi vähintään 20 ottelua pelanneista.
Jos katsotaan jääaikaan suhteutettuja lukemia, pistetahti on laskenut hieman viime kaudesta, mutta puhutaan hyvin marginaalisesta erosta. Tällä kaudella Rantanen on viimeistellyt 60 pelattua minuuttia kohden 1,69 maalia (viime kauden 1,74 maaliin verrattuna) ja 3,72 pistettä (viime kauden 3,82 pisteeseen verrattuna).
Kolmen 60 minuuttiin tehdyn pisteen rajan Rantanen ylitti jo viisi vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen pudonnut yhdelläkään kaudella sen alle. Päinvastoin: tehopistetahti on kiristynyt tällä ja edellisellä kaudella muutamia kymmenyksiä. Ero on pieni mutta merkittävä.
Esimerkiksi kaudella 2017–2018 Rantasen 3,28 pistettä 60 minuuttia kohden riitti koko sarjan tasolla jo sijalle 16, jos katsotaan vähintään 1000 minuuttia pelanneita pelaajia. Sitä seuranneella kaudella pistetahti kasvoi hieman, mutta sijoitus sarjan tasolla pysyi samana.
Viime kauden 3,82 pistettä 60 minuuttia kohden nostivat Rantasen kyseisessä tilastossa jo sijalle kuusi, kun katsotaan vähintään 500 minuuttia pelanneita pelaajia lyhennetyn kauden vuoksi. Puhutaan loikasta tähtikategorian pelaajasta absoluuttiseksi supertähdeksi, yhdeksi sarjan tuottavimmista pelaajista hyökkäyssuuntaan.
Jos katsotaan tuloksentekoa tasaviisikoin, Rantasen lukemat ovat kasvaneet niin ikään viimeisen kahden kauden aikana verrattuna vuosiin 2017–2019. Koko sarjan tasolla Rantasen sijoitus laskee hieman, kun ylivoimapelaaminen otetaan pois yhtälöstä, mutta silti esimerkiksi viime kauden 2,49 tasaviisikoin tehtyä pistettä 60 minuuttia kohden riittivät koko sarjan tasolla sijalle 12.
Jos vertaillaan tarkemmin Rantasen pistetuotantoa tasaviisikoin viimeisen viiden kauden ajalta, on havaittavissa ero siinä, miten pisteet painottuvat: Rantasen maalitahti tasaviisikoin on kasvanut selvästi viimeisten vuosien aikana
Esimerkiksi 87 tehopisteen kaudella 2018–2019 Rantanen rikkoi jo yli 30 maalin rajan, mutta iso osa maaleista syntyi nimenomaan ylivoimalla. Viime kaudella Rantanen tuplasi peliaikaan suhteutetun maalimääränsä tasaviisikoin verrattuna kyseiseen 30 maalin kauteen. Samoin laukaisuyritysten, maalipaikkojen ja sitä kautta myös luodun maaliodottaman määrät kasvoivat jonkin verran. Tällä kaudella Rantanen on jälleen tehnyt yli yhden maalin tasaviisikoin 60 minuuttia kohden ja laukaisu- ja maaliodottamamäärät ovat pysyneet samanlaisina.
NHL-uransa alkuvuosina nimenomaan syöttöpelaamisestaan tunnetun Rantasen muutos kohti kärkikategorian maalintekijää näkyy myös ylivoimalla. Muutos tämän ja viime kauden sekä tätä aiempien kausien välillä on merkittävä.
Rantasen laukaus oikealta siiveltä on nyt selvästi entistä suurempi osa Avalanchen ykkösylivoiman pelaamista, erityisesti tietyissä olosuhteissa. Suomalaishyökkääjän ylivoimalla luoman maaliodottaman määrä 60 minuuttia kohden pomppasi viime kaudella lähes kokonaisen maalin verran edeltävään kauteen verrattuna. Samoin Rantasen laukaisuyritysten määrä 60 minuuttia kohden kasvoi lähes yhdeksän laukauksen verran. Molemmat lukevat ovat pysyneet samalla tasolla myös tällä kaudella, joten yhden kauden poikkeuksesta ei voida puhua.
Samaan aikaan Avalanchen ylivoima on ollut tämän ja viime kauden aikana kiistatta yksi sarjan parhaista muutaman muun joukkueen ohella. Esimerkiksi viime kaudella coloradolaisjoukkue loi peliaikaan suhteutettuna toiseksi eniten maaliodottamaa kaikista joukkueista heti Toronto Maple Leafsin jälkeen. Myös tällä kaudella Avalanche on ollut niin prosessin (luodut tekopaikat) kuin tulosten (tehdyt maalit) osalta tukevasti kymmenen parhaan joukkueen joukossa.
Mielenkiintoista on myös se, kuinka Rantasen rooli ylivoimalla on muuttunut, kun tähtisentteri Nathan MacKinnon on ollut sivussa.
Ideaalitilanteessa Avalanchen ykkösylivoiman ovat muodostaneet MacKinnonin ja Rantasen lisäksi Gabriel Landeskog, Nazem Kadri ja Cale Makar. Kyseisen miehityksen ollessa jäällä Rantanen on vastannut vain 12 prosentista kaikista joukkueen laukauksista, ja vedot ovat pääsääntöisesti tulleet vasemmalta puolelta MacKinnonin ja Kadrin toimesta.
Kun MacKinnon on ollut sivussa ja hänen tilallaan on ylivoimalla häärinyt André Burakovsky, ylivoiman painopiste on selvästi kääntynyt Rantasen puolelle oikealle, ja tällöin suomalaislaituri on itse vastannut lähes 30 prosentista kaikista joukkueen laukauksista.
Rantasen rannelaukaus itsessään ei ole ehkä teknisessä mielessä aivan NHL:n eliittiä, mutta samalla hänen laukaisuvalikoima on erittäin laaja. Suomalaislaituri pystyy laukomaan ranteella pätevästi kummaltakin jalalta ja erilaisista asennoista. Suurin osa Rantasen laukauksen voimasta tulee vahvasta yläkropasta, mikä myös mahdollistaa napakat ja yllättävät vedot sellaisistakin tilanteista, joissa alakropan hyödyntäminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Rantanen on alkanut enenevissä määrin laukomaan myös suoraan syötöstä. Hänen alakäsi on rannelaukauksen tapaan myös one-timereissa varsin ylhäällä, mikä on myös tyypillistä yläkroppapainotteisille laukojille.
Alla olevan videon ensimmäinen klippi on erinomainen esimerkki Rantasen yläkropan vahvuudesta. Hän ei missään vaiheessa käännä lantiotaan kunnolla kohti syöttöä, jolloin hän ei myöskään pääse hyödyntämään lantion rotaatiosta syntyvää voimaa. Tämän sijaan laukaus lähtee tässä tapauksessa lähes kokonaan käsistä ja jaloista, mutta silti siinä on sekä voimaa että tarkkuutta. Ilman numeroita ynnä muita tunnistavia tekijöitä laukojaksi voisi hyvin veikata Auston Matthewsia.
Kokonaisuutena Rantasen laukaisutehokkuus on ollut aina erittäin hyvä. Suomalaislaiturin laukaisuprosentti on kaikki tilanteet huomioiden pyörinyt koko hänen NHL-uransa ajan 15-18 prosentin välillä. Kyseessä on koko sarjan mittapuulla absoluuttinen huippulukema. Viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä vain kuusi pelaajaa on pussittanut kiekkoa Rantasta kovemmalla tehokkuudella.
Vakuuttavinta onkin, että Rantasen tehokkuus on viime vuosina pysynyt yhtä korkeana tai jopa hieman lisääntynyt samalla, kun hän on systemaattisesti kasvattanut laukaisumääriään.
Kehittyminen laukojana ja maalintekijänä ei kuitenkaan vie pois sitä, että Rantanen on edelleen myös pelintekijänä erinomainen. Enemmänkin se on jopa auttanut, sillä esimerkiksi ylivoimalla lisääntynyt laukaisu-uhka avaa hänelle uusia syöttölinjoja, kun puolustajat ja maalivahdit alkavat useammin aavistamaan esimerkiksi one-timeria.
Rantasen syöttöpelaaminen on yhdistelmä järjestelmällisyyttä ja ajoittaista luovuutta. Hyvien pelintekijöiden tavoin hän osaa hidastaa peliä oikeissa kohdissa ja pelata nopeasti, kun tilanne sitä vaatii.
Samalla Rantaselta löytyy myös käsiä ja mielikuvitusta yrittää ja myös onnistua erikoisemmissa syötöissä. Esimerkiksi alla olevan videon ensimmäisessä klipissä nähty syöttö on yksi tämän kauden tyylikkäimpiä suorituksia, ollen osoitus sekä Rantasen teknisistä taidoista että luovasta ongelmanratkaisusta.
Rantasen hyökkäysalueen pelaamisesta pitää ehdottomasti nostaa esiin myös kamppailupelaaminen ja kiekonsuojaaminen, joissa molemmissa hän on erinomainen. Hänen kykynsä taistella itsensä kiinni kiekkoon ja pitää puolustava pelaaja hänen selkäpuolellaan ovat sarjan parhaimmistoa. Tämän kauden osalta Rantanen on myös NHL:n tilastoimien kiekonriistojen määrässä Avalanchen ykkösnimi.
Vahvan alakropan ja mailataitojen turvin Rantanen myös pysyy kiekossa, kun hän pääsee siihen käsiksi. Hän pystyy pitämään kiekon hallussa ahtaissa väleissä ja luomaan tällaisista tilanteista maalipaikkoja, mikä on yksi selittäviä tekijöitä hänen tehokkuuteensa. Rantanen ei pelaa turhia päätypelejä, vaan pyrkii ketjuttamaan kiekonriistot ja -suojaamiset joko henkilökohtaisiksi maalipaikoiksi tai syötöiksi ketjukavereilleen.
Rantasen kohdalla yksi kritiikkiä, tai ainakin skeptisyyttä aiheuttanut asia on ollut se, että hän on pelannut valtaosan NHL-minuuteistaan sarjan parhaimpiin senttereihin lukeutuvan MacKinnonin kanssa. Pitkään tämä on myös ollut järkeenkäypä syy olla ainakin jonkin verran varovainen sen suhteen, kuinka korkealle Rantasen sijoittaa koko sarjan mittapuulla.
Ensinnäkin, Rantanen ja MacKinnon ovat pelanneet kiistatta hyvin paljon yhdessä. Esimerkiksi kausina 2017–2019 kaksikko pelasi tasaviisikoin yhdessä yhteensä yli 1900 minuuttia, kun taas Rantanen pelasi ilman MacKinnonia ainoastaan alle 400 minuuttia. Toisin sanoen kyseisinä kausina Rantanen pelasi yli 86 prosenttia minuuteistaan yhdessä kanadalaissentterin kanssa.
Toisekseen, Rantasen lukemat olivat pitkään kiistatta selvästi parempia MacKinnonin kanssa. Toisaalta myös MacKinnonin lukemat olivat monena vuonna heikompia, kun kaksikko pelasi erillään, mutta erot olivat pienempiä.
Viime kausi oli tässä suhteessa jonkinlainen käännekohta. Rantasen lukemat olivat toki luonnollisesti parempia MacKinnonin kanssa kuin ilman, mutta 200 minuutin otannassa ilman MacKinnonia Avalanche hallitsi sekä laukaisuyrityksiä että maaliodottamaa selvällä erolla, maalieron ollessa niin ikään tukevasti plussalla.
Tällä kaudella Rantanen on toistaiseksi joutunut pelaamaan melkein yhtä paljon ilman MacKinnonia kun hänen kanssaan. Vaikka otoskoot ovat vielä pieniä, toistaiseksi Rantasen lukemat ovat tällöin olleet jopa parempia.
Rantasen ollessa jäällä ilman MacKinnonia Avalanche on tällä kaudella kontrolloinut yli 60 prosenttia kaikista laukauksista ja peräti yli 65 prosenttia kaikesta maaliodottamasta, vaikka hän on tällöin aloittanut useammin myös muualta kuin hyökkäysalueelta verrattuna siihen, kun hän on pelannut MacKinnonin kanssa.
Villein tilasto on kuitenkin se, että tällöin Avalanche on myös tehnyt tasaviisikoin peräti 13 täysosumaa vastustajiaan enemmän. Samaan aikaan Rantanen ja MacKinnon ovat yhdessä pelatessaan maalierotuksessa yhden maalin verran pakkasella, samoin kuin MacKinnon silloin kun hän on pelannut ilman Rantasta. Täytyy myös huomioida, että Rantanen on tällä ja viime kaudella pelannut osan ajastaan ilman MacKinnonia laiturin sijasta keskushyökkääjänä. Tälle ei kannata kohauttaa olkapäitä, sillä sellaisia laitureita, jotka pystyvät tarvittaessa pelaamaan myös mitat täyttävinä ykkössenttereinä, ei ole liikaa.
Tämän kauden maalieroissa on tietysti mukana paljon satunnaisuutta viimeistelyn ja maalivahtipelaamisen osalta. Samalla kuitenkin voidaan lisääntyvällä varmuudella sanoa, ettei Rantanen ole enää MacKinnonin oikea käsi, vaan enemminkin tasavertainen tutkapari, joka pystyy pelaamaan huipputasolla myös ilman toista.
Toistaiseksi on puhuttu paljon Rantasen erinomaisuudesta hyökkäyspäässä. Kenties tätäkin merkittävämpää hänen kokonaisarvolle on ollut kuitenkin se, että hän on kehittynyt viimeisten vuosien aikana kokonaisvaltaisena pelaaja, mikä näkyy erityisesti puolustuspelillisten lukemien parantumisena.
Kenties parhaiten Rantasen muutosta tässä suhteessa kuvastaa Evolving-Hockeyn RAPM-malli (Regularized Adjusted Plus-Minus), joka pyrkii määrittelemään yksittäisen pelaajan vaikutuksen tiettyihin hyökkäys- ja puolustussuunnan pelaamista kuvaaviin lukemiin kuten laukaisuyrityksiin ja maaliodottamaan. Alla olevien kuvaajien kaksi oikeanpuoleista palkkia kuvaavat puolustussuunnan suorittamista verrattuna muihin NHL-hyökkääjiin.
Kuten visualisaatioista voidaan havaita, brutaalin ensimmäisen kauden jälkeen Rantasen puolustuspelillinen vaikutus vuosina 2017–2020 oli kokonaisuudessaan melko keskiverto, ennen kuin lukemat ottivat selkeän harppauksen ylöspäin viime kaudella ja ovat myös tämän kauden osalta olleet erinomaiset.
Samalla voidaan tehdä sivuhuomio siitä, kuinka myös RAPM-mallin mukaan Rantasen hyökkäyspelillinen vaikutus on noussut hyvältä tasolta aivan liigan eliittiin viimeisen vuoden aikana.
RAPM-mallin tavoin myös Evolving-Hockeyn GAR-malli (Goals Above Replacement) pyrkii mittaamaan yksittäisen pelaajan suoritustasoa, tällä kertaa muodostamalla eri osa-alueista yhden luvun, joka pyrkii käytännössä kuvaamaan sitä, kuinka monen maalin edestä pelaaja on tuottanut joukkueelleen lisäarvoa.
Tästä tullaan jo tämän artikkelin otsikossa heitettyyn väitteeseen siitä, että Rantanen on ollut tällä kaudella jopa koko NHL:n paras pelaaja. GAR-tilaston perusteella yksikään pelaaja ei nimittäin ole tuonut kokonaisuudessaan Rantasta enemmän lisäarvoa omalle joukkueelleen tällä kaudella.
Rantasen puolustuspelillinen kehitys on tähän suuri selittävä tekijä. Kun esimerkiksi Edmonton Oilers -supertähtien Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin kokonaisarvoa painavat alas heikohkot oman pään pelaamista kuvaavat lukemat, Rantasen kohdalla tilanne on päinvastainen. Kun tähän lisätään todella vahvat hyökkäyslukemat ja selvästi positiivinen hankittujen ja otettujen jäähyjen ero, Rantanen on tuottanut tällä kaudella tähän mennessä lähes 14 maalin edestä lisäarvoa Avalanchelle.
GAR ei ole ainoa mittari, joka maalaa Rantasesta kuvan alkukauden kokonaisvaltaisesti parhaana pelaajana. Dom Luszczyszynin Game Score on erittäin pätevä pelaajan suoritusta ottelutasolla kuvaava lukema, joka antaa paljon painoarvoa perinteisille tilastoille kuten maaleille ja tehopisteille, mutta ottaa myös huomioon uudempia tilastoja kuten maaliodottamalukemia.
HockeyStatCardsin mukaan Rantasen keskimääräinen ottelukohtainen Game Score on tämän kauden paras kaikista yli 20 ottelua pelanneista NHL-pelaajista. Suomalaishyökkääjän kanssa kärkiviisikkoon mahtuvat Aleksandr Ovetškin, Johnny Gaudreau sekä jo edellä mainitut McDavid ja Kadri.
Rantanen on noussut viimeisen vuoden aikana tasolle, jolle on yltänyt koko uransa aikana vain muutama suomalaispelaaja lajin historiassa. Hän on sarjan kärkikastia niin maalin- kuin pelintekijänä ja samalla hän on kirjauttanut huipputason puolustuspelillisiä lukemia.
Tällä hetkellä on vaikea löytää koko maailmasta toista yhtä kokonaisvaltaista laituria. Ei ole myöskään nähtävissä, miksei 25-vuotias Rantanen pystyisi pitämään nykyisen tasonsa myös seuraavina vuosina.
Tilastot ovat päivitetty 5.1.2022
