Matias Maccelli on noussut nopeasti AHL:n vaarallisimpien hyökkääjien joukkoon – "Tulevaisuus NHL-pelaajana vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta"
Muutama asia on elämässä varmaa: kuolema, verot ja Matias Maccelli tekemässä pisteitä, oli sarja mikä tahansa.
Varausikäisenä TPS-kasvatti kirjautti USHL:ssä Dubuque Fighting Saintsin paidassa 62 otteluun tehot 31+41, joilla hän sijoittui sarjan pistepörssissä kolmanneksi. Kovempaan pistetehtailuun on liigan historiassa on kyennyt suomalaispelaajista ainoastaan Erik Haula, joka kirjautti saman verran pisteitä 56 ottelussa kaudella 2009–2010.
Ilvekseen NHL-varausta seuranneeksi kaudeksi saapunut Maccelli iski heti ensimmäisellä Liiga-kaudellaan 43 otteluun 30 pistettä, jotka riittivät myös valintaan sarjan parhaaksi tulokkaaksi. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa hän oli hyökkäyssuuntaan joukkueen kantava voima, ja pääsipä Maccelli myös tekemään debyyttinsä aikuisten maajoukkueessa Ruotsin EHT-turnauksessa.
Onko siis syytä olla yllättynyt, kun toisen, vielä tuottavamman Ilves-kauden jälkeen rapakon taakse siirtynyt Maccelli on ottanut muutamassa kuukaudessa AHL:n haltuun?
Arizona Coyotesin AHL-farmi Tucson Roadrunnersissa alkukauden pelannut 21-vuotias Maccelli on toistaiseksi kirjauttanut 23 otteluun yhteensä 23 tehopistettä. Hän on ollut Roadrunnersin selvästi hyökkäyssuuuntaan eniten tuottava pelaaja, johtaen joukkueen sisäistä pistepörssiä peräti kahdeksan pisteen erolla. Joukkueena Roadrunners on koko 31 joukkueen AHL:ssä tällä hetkellä sijalla 25 ja se on tehnyt koko sarjan toiseksi vähiten maaleja.
Maccellin NHL-debyytti Coyotesin paidassa oli jo hyvin lähellä ennen joulua, kun hänet kutsuttiin ylös, mutta positiivinen koronatesti vesitti lopulta suunnitelman. Vuodenvaihteen jälkeen Maccelli lähetettiin takaisin AHL:ään, mutta uusi NHL-kutsu vaikuttaa tässä vaiheessa olevan vain ajan kysymys.
Maccellin ensimmäiset AHL-ottelut menivät pitkälti nopeampaan peliin ja pienempään tilaan totutellessa. Kahdeksaan ensimmäiseen otteluun suomalaislaituri kirjautti vain kolme syöttöpistettä. Sen jälkeen tahti on ollut hurjaa, ja jälkimmäisissä 15 ottelussa Maccelli on iskenyt tehot 8+12.
Maccellin pelintekotaidot, hänen suurin yksittäinen vahvuutensa, ovat siirtyneet AHL:ään varsin vaivattomasti ja puhtaana syöttäjänä hän olisi jo nyt NHL-tasoa. Sarjan parhaiden pelintekijöiden tavoin Maccellilla on magneetin kaltainen voima vetää puoleensa painetta, jolla hän avaa syöttösuuntia ja tilaa ketjukavereilleen.
Puolet Maccellin alkukauden pisteistä ovat tulleet ylivoimalla, jossa hän on jo nyt yksi sarjan vaarallisimpia pelaajia vasemmalla siivellä sekä vahvojen syöttötaitojen että laukausuhan ansiosta. Maccellin pelintekemisessä on erityisesti ylivoimalla paljon hämäävyyttä. Hän piilottaa aikeensa viimeiseen asti esimerkiksi lavan asennolla ja katseellaan. Myös mahdollisen laukauksen tuoma uhka avaa hänelle usein mahdollisuuden poikittaissyöttöön, josta hän osaa ottaa hyödyn irti.
Teknisessä mielessä Maccellin tapauksessa puhutaan jo NHL-tason rannelaukauksesta. Se on räjähtävä ja hän saa hyvin voimantuottoon mukaan myös alakroppansa. Molemmat kädet tulevat kropan eteen, mikä luo vipuvarsimaisen mekanismin.
Maccellin laukaisurepertuaari on myös laaja. Ylivoimalla hän tykkää käydä hakemassa vauhtia siniviivan tuntumassa ja hakea kiekkoa suoraan vauhtiin, ottaa syötön viivamieheltä suoraan kämmenelle ja laukoa nopeasti käyttämättä pelivälinettä kertaakaan rystyllä (ns. catch-and-release).
Myös esimerkiksi Auston Matthews -tyylinen curl-and-drag-laukaus, jossa kiekko viedään kropan viereltä eteen ja paino siirtyy ulkojalan ulkoterälle, on Maccellilla hyvin hallussa. Alla olevan videon ensimmäinen klippi on tästä malliesimerkki, kun hän muuttaa nopeasti laukauksen lähtökulmaa ja samalla käyttää häntä puolustavaa pelaajaa maskina.
Maccellin luistelutaidot ovat myös kehittyneet selvästi viimeisen kahden kauden aikana. Hän yhdistelee ja vaihtaa taitavasti eri tekniikoiden välillä ja käyttää myös melko paljon ristiaskelia suorissa hyökkäyksissä.
Maccelli harvoin luistelee suoraan vastustajan puolustajaa kohti, vaan lähestyy hyökkäyssiniviivaa lähes aina kaaressa, jolloin häntä on vaikeampi puolustaa. Hän tykkää leikata laidalta keskelle ja pystyy jäädyttämään puolustajia pitämällä kiekkoa kämmenellä asennossa, josta hän voi sekä syöttää, laukoa tai jatkaa kuljettamista. Maccelli osaa hidastaa peliä oikeissa kohdissa, joskin paikoin hän on siitä liiankin riippuvainen.
Maccellin varsinaiset nopeusominaisuudet ovat AHL-tasolle varsin keskiverrot, jolloin yllä mainituista kyvyistä tulee entistä tärkeämpiä. Etenkään NHL-tasolla hän ei usein tule voittamaan puolustajia puhtaan nopeuden tai huippuluokan kiekonsuojaustaitojen avulla.
Pidän todennäköisenä, että Maccelli pystyy löytämään myös NHL-tasolla tapoja luomaan paikkoja suorista hyökkäyksistä. Lisäksi hän pystyisi jo nyt pyörittämään esimerkiksi Coyotesin kakkosylivoimaa. Selvästi isompi kysymysmerkki on, miten Maccelli pystyy luomaan tilanteita vaikkapa päätypelien kautta. Hän jää jo AHL:ssä paikoin jalkoihin kaksinkamppailutilanteissa eikä ole erityisen hyvä kiekonsuojaaja.
Kiekkodominoivana pelaajana Maccellin NHL-tulevaisuuden todennäköisyyksiä tulee myös parantamaan kiekottoman liikkeen kehittäminen. AHL:ssä tästä on jo nähty muutamia lupaavia viitteitä, joskin edelleen hän jää paikoin liikaa pyörimään ykkössektorin ulkopuolelle.
Tie pelaavaan kokoonpanoon ei myöskään varsinaisesti ole Coyotesissa tukossa, mistä kertoo muun muassa se, että Antoine Rousselin ja Christian Fischerin kaltaiset pelaavat tälläkin hetkellä joukkueessa top-9-rooleissa. Lisäksi joukkueen nykyisistä hyökkääjistä vain kolmen sopimus kattaa vielä vähintään ensi kauden.
Siispä vaikka Maccellin NHL-debyytti jäi vielä toistaiseksi tekemättä, pitäisin jopa todennäköisenä, että hän pääsee kokeilemaan siipiään Coyotes-nutussa vielä tämän kauden aikana. Viimeistään ensi kauden harjoitusleirillä hänellä on erittäin hyvä sauma vallata paikka joukkueen top-9-hyökkäyksestä.