Mikko Rantanen olisi ansainnut valinnan viime vuoden parhaaksi suomalaisjääkiekkoilijaksi ennen Aleksander Barkovia

Urheilutoimittajain liitto valitsi jälleen perinteiseen tyyliin eri lajien parhaat pelaajat edeltävän vuoden ajalta. Jääkiekkoilijoiden osalta valinta kääntyi tällä kertaa Florida Panthersin Aleksander Barkoviin. 

Skandaalimaisesta valinnasta ei voida puhua. Barkov oli viimeisen kalenterivuoden aikana erittäin hyvä, yksi NHL:n parhaista senttereistä ja sitä kautta myös pelaajista. Esimerkiksi päätöstä valita vuoden 2019 vuoden jääkiekkoilijaksi Marko Anttila muutaman MM-kisojen ratkaisuotteluissa tehdyn maalin ja kultakapteeniuden takia voidaan pitää monin verroin koko tunnustuksen arvoa rapauttavana. 

Oliko Barkov kuitenkaan kalenterivuoden 2021 paras suomalaisjääkiekkoilija? Mielestäni ei.

Mikko Rantasen viime vuosi oli yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaispelaajien vuosista NHL:n historiassa. 25-vuotias Colorado Avalanchen tähtilaituri kirjautti tänä aikana 76 runkosarjaottelussa yhteensä 44 maalia ja 96 tehopistettä.

Isompaan pistemäärään ylsivät viime vuoden aikana vain Edmonton Oilersin Connor McDavid ja Leon Draisaitl sekä Panthersin Jonathan Huberdeau ja Toronto Maple Leafsin Auston Matthews. Möys tehtyjen maalien osalta Rantanen sijoittui koko sarjan mittapuulla kuudenneksi. 

Jos verrataan Rantasta ja Barkovia puhtaasti hyökkäyspelillisen tuotannon perusteella, Avalanche-laituri on lähes jokaisessa kategoriassa Panthers-sentteriä edellä.

Toki myös Barkovin tuotanto viime vuoden aikana oli sarjan eliittiä. Peliaikaan suhteutettuna hän kirjautti koko NHL:stä (vähintään 500 minuuttia pelanneista) 12. eniten maaleja ja 15. eniten tehopisteitä. Ykkössyöttöjen määrässä hän oli jopa Rantasta edellä, mutta erot kakkossyöttöjen määrässä käänsivät yhteenlaskettujen syöttöpisteiden määrän TPS-kasvatin hyväksi.

Itse asiassa Barkov ei ollut edes viime kalenterivuoden toiseksi tehokkain suomalaispelaaja hyökkäyssuuntaan; peliaikaan suhteutettuna Carolina Hurricanesin Sebastian Aho oli niukasti Barkovia edellä tehopisteiden osalta, ollen tuolla mittarilla koko NHL:n 13. tehokkain pelaaja. 

Entäpä pudotuspelimenestys, jota on historiallisesti painotettu valinnoissa vahvasti ja joka oli isoin yksittäinen tekijä esimerkiksi Miro Heiskasen valinnassa vuoden 2020 parhaaksi suomalaiskiekkoilijaksi? 

Barkovin kipparoima Panthers putosi viime keväänä ensimmäisellä kierroksella kuudessa ottelussa Tampa Bay Lightningille. Vastus oli toki kovin mahdollinen, ja Lightning jyräsi lopulta aina toiseen perättäiseen mestaruuteen asti. Barkov viimeisteli itse kuuteen otteluun seitsemän pistettä ja hänen ketjunsa hallitsi pääosin kenttätapahtumia, mutta maalieroksi tasaviisikoin hänelle jäi varsin ruma lukema -5. 

Rantasen Avalanchen tie nousi puolestaan pystyyn toisella kierroksella Vegas Golden Knightsia vastaan. Suomalaislaituri kirjautti kymmenessä ottelussa 13 pistettä ja hänen ollessaan jäällä  Avalanche teki tasaviisikoin kuusi maalia vastustajiaan enemmän.

Tältäkään osa-alueelta on siis vaikea löytää Barkovin valintaa puoltavia tekijöitä. Yksilöiden arvottaminen joukkuemenestyksen perusteella on toki muutenkin jääkiekon kaltaisessa lajissa arveluttavaa.

Barkovin viimeisen vuoden isoimpana meriittinä voidaan pitää palkitsemista sarjan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle myönnettävällä Selke Trophylla. Tämä valinta varmasti painoi paljon urheilutoimittajain liiton vaakakupissa.

Kuitenkin tilastojen pohjalta on helppo rakentaa argumentti siitä, että itse asiassa Rantanen oli kaksikosta parempi myös kokonaisvaltaisen pelaamisen osalta. Esimerkiksi Evolving-Hockeyn GAR-malli arvottaa Rantasen puolustussuuntaan tuoman lisäarvon sarjan parhaimpiin hyökkääjistä puhuttaessa, Barkovin lähemmäs liigan keskitasoa. 

Barkovin valintaa on vaikea pitää hyytävänä vääryytenä, mutta samalla Rantanen erottuu mielestäni melko selvästi viimeisen kalenterivuoden parhaana suomalaispelaajana. Tässä vaiheessa, kun Rantanen on noussut koko uran pistekeskiarvoltaan NHL-historian kolmanneksi parhaaksi suomalaispelaajaksi heti Kurrin ja Selänteen jälkeen, tuntuu hullulta, ettei hänelle ole vielä kertaakaan kyseistä kunniaa suotu. 

Jos vuoden 2022 ensimmäiset päivät antavat mitään osviittaa, vuoden päästä tilanne voi kuitenkin olla jo toinen.