Nousussa ja laskussa olevat NHL-suomalaiset: Anton Lundellin nousukiito jatkuu, Henri Jokiharju on vaarassa joutua Rasmus Ristolaisen tielle

Hyökkääjät

Nousussa: Anton Lundell, Florida Panthers

Tulikuuman ja iskukykyisen Panthersin kärjen takana Lundell on pelannut hämmästyttävän hyvää tulokaskautta. Espoolaislähtöisen hyökkääjän osakkeet olivat alkukaudella hurjassa nosteessa ja noususuhdanne on pysynyt vahvana tämänkin vuoden puolella. Vuodenvaihteen jälkeen pelaamissaan 12 ottelussa Lundell on yltänyt piste per ottelu -tahtiin tehopistein 3+8.

Koko Panthers-hyökkäys on ollut kuluvalla kaudella lähes lyömättömässä vireessä. Joukkueen taso on niin kova, että monen tulokkaan ottelut olisivat jääneet yhdeksään. Kaikkien joukkueen hyökkääjien suhteellinen maaliodottama on yli 50:n eli he kaikki ovat pystyneet luomaan paikkoja eikä yksikään heistä ole vuotanut puolustussuuntaan. Panthers on paitsi dynaaminen, myös tunnollinen ja sitoutunut.

Tähän sapluunaan sopii täydellisesti myös Lundell. Suomalainen ei niinkään erotu poikkeuksellisilla otteillaan suhteessa muuhun joukkueen, vaan hänen asemaansa on vankistanut vastuuseen ja annettuun peliaikaan vastaaminen. Suhteessa hyökkäyspään panokseensa Lundell on itse asiassa ylisuorittanut. Esimerkiksi tasaviisikoin hänen laukaisutehokkuutensa on joukkueesta neljänneksi paras, 11,6. On odotettavaa, ettei Lundellin maali- ja pistetehtailu jatku yhtä vahvana – ainakaan, niin, että pistekeskiarvo 0,67 kestäisi läpi kauden.

Lähitulevaisuuden näkymät: Lundellin pelipaikka kolmosketjun keskellä on jo pedattuna eli hänellä on tästedes lähinnä vain voitettavaa. Tie ylempiin ketjuihin ohi Sam Bennettin ja Aleksander Barkovin on tällä hetkellä mahdoton, mutta ensi kaudella vastuu kakkosketjussa ei ole kaukaa haettua. Kokonaisuudessaan Lundell on tuonut merkittävästi lisää siihen, mitä häneltä ennen kautta odotettiin.

Laskussa: Joel Armia, Montreal Canadiens

Canadiens on ollut yksi NHL-kauden suurimpia pettymyksiä. Tosin viime kauden finaalipaikastakaan huolimatta oli silkkaa haihattelua ajatella, että joukkue kykenisi tällä kaudella samankaltaiseen vireeseen. Oiva muistutus pienen otannan perusteella tehtyjen johtopäätösten huteruudesta. Pettymysten keskeltä on nostettava erikseen Armia, joka on pudonnut hyökkäystehoiltaan joukkueensa tehottomimpaan kastiin.

Armian kautta on häirinnyt koronatartunta, mutta suomalainen on pudonnut monen muun mukana kuvasta. Hänen otteensa ovat heikentyneet viime kaudesta niin hyökkäys- ja puolustuspäässäkin, puhumattakaan hyökkäystehoista, jotka ovat jääneet tehottomuudestakin johtuen alhaisiksi (1+4). Oikeastaan vain Joonas Donskoi haastaa Armiaa toden teolla mollivoittoisesti esiintyneiden suomalaishyökkääjien joukossa. Maalittomuudesta huolimatta Donskoin muu pelaaminen ei kuitenkaan ole ottanut niin suurta osumaa kuin Armian.

Alivoimalla Armia on tuottanut edelleen lisäarvoa, mutta kokonaisuuden heikentyminen on ollut huomattava suhteessa Artturi Lehkoseen, joka on kauden mittaan noussut yhdeksi Canadiensin parhaimmaksi hyökkääjäksi. Kummankin alku oli heikko, mutta Armian laskusuhdanne jatkuu edelleen. Hän on joukkueensa heikoimpia niin GAR- kuin WAR-tilastoissakin, jotka mittaavat pelaajan tuottamaa lisäarvoa joukkueelleen joko maaleissa tai voitoissa laskettuna.

Lähitulevaisuuden näkymät: Kuluva kausi on muun joukkueen tavoin Armialle täydellinen ohilaukaus, jota ei ole kuitenkaan mahdoton paikata. Sopimus ulottuu vuoteen 2025 saakka, mutta on todettava, että hyvistä pudotuspeliotteista huolimatta Armian taso on heikentynyt parin kauden takaisesta. Hän on eräänlaisessa välimaastossa – ei tarpeeksi hyvä kärkiketjuihin, joissa tehot nousisivat, muttei tarpeeksi heikko kevennettyihin peliminuutteihin. Tehoja olisi kuitenkin tultava tasaisemmin.

Taustalla: Erik Haula, Boston Bruins

Lähes katastrofaalisen alkukauden jälkeen Haula on päässyt aiemmalle tasolleen. Ensimmäiset 19 ottelua Haula pelasi tehoin 1+3, viimeisimmässä 19 ottelussaan hän on petrannut reilusti tehoillaan 3+8. Merkittävä selittävä tekijä tälle todennäköisesti on, että suomalainen saanut viime aikoina rinnalleen tähtipelaajat David Pastrnakin ja Taylor Hallin.

Haulan panos kokonaisuudessaan antaa vielä odottaa itseään: hän ei ole tuottanut mainittavasti lisäarvoa kummassakaan päädyssä. GAR- ja WAR-lukemien perusteella kokonaisarvo on hivenen miinuksella, mutta tasonnosto alkukaudesta on ilmeinen. Hetken näytti jo, ettei Haula pääse lainkaan aiemmalle tasolleen. Puolestaan esimerkiksi Donskoin tilanne ei näytä kirkastuvan eikä luottamusta tunnu enää olevan valmennuksessakaan.

Haula ei ole pelaajaprofiililtaan räiskyvä, mutta hän ei näyttäydy toisaalta klassisen vastavuoroisesti puolustussuunnan erikoispelaajana. Orkesterissa hän soittaisi taustalla, mutta olisi kuitenkin yksi pala pudotuspelijoukkueen hyökkäyskaartia. Hyökkäystehoiltaan Haula on kauden alun jälkeen palannut tasolleen hyökkäyssuunnan jokapaikanhöylänä, jonka pelikäsitys paikkaa erikoisosaamisen puutetta.

Lähitulevaisuuden näkymät: Sopimus ulottuu vuoteen 2023 saakka, joten pelivaraa on ennen seuraavia sopimusneuvotteluita. Toisaalta odotukset on pidettävä maltillisina: suomalainen ei enää yltäne suonenvetokauden 2017–2018 tasolle eikä pelipaikka ole säännöllisesti kakkosketjun keskellä. Haulan on pikemminkin tuotettava lisäarvoa tasaviisikoin ja alivoimalla – ylivoima-aikaa ei juurikaan heru.

Puolustajat

Nousussa: Urho Vaakanainen, Boston Bruins

Vaakanainen on päässyt tammikuussa näyttämään jälleen kykyjään NHL:ssä muiden Bruins-puolustajien poissaolojen myötä. 16 aiempaa NHL-ottelua tuottivat kaksi syöttöpistettä, tämän kauden yhdeksän ottelun saldo on jo puolestaan 0+4. Yksi Vaakanaisen suurimmista kilpailijoista, kaksi vuotta vanhempi tšekkipuolustaja Jakub Zboril, on ollut tähän mennessä suomalaisen edellä, mutta tämän loukkaannuttua Vaakanainen on loistanut juuri oikeissa hetkissä.

Otteet eivät olisi voineet tulla parempaan paikkaan, sillä Vaakanaisen sopimus päättyy tähän kauteen. Suomalaisen paikka tämän listan nousijana kertoo tosin enemmän suomalaispuolustajien hiljaiselosta. Miro Heiskanen vetää yksinoikeutetusti suomalaisten rekeä, mutta hänen lisäkseen tulivoimaisia tai muuten voimakkaasti noususuhdanteessa olevia suomalaisia ei oikeastaan ole.

Sami Nikun, Lassi Thomsonin, Robin Salon ja Juuso Välimäen otteet ovat Vaakanaisen ohella lupaavia, mutta Vaakanaisen osakkeita edellä mainittuihin nähden nostavat vakuuttavat näytöt rajallisessa näytönpaikassa. Peliaikaa Vaakanainen on kirjannut keskimäärin yli 20 minuuttia ottelua kohden eikä suomalainen ole näyttänyt olevan väärässä paikassa. Ei olisikaan yllättävää, jos Vaakanainen petaisi itselleen tästä joukosta ensimmäisenä vakituisen pelipaikan.

Lähitulevaisuuden näkymät: Jatkosopimus, jatkosopimus, jatkosopimus. Muuta ei sovi odottaakaan. Ensi kaudella Vaakanainen taistelee paikasta pelaavassa kuusikossa, mutta paikka siellä ei ole taattu. Näytönpaikkoja tulee varmasti jatkossakin, mutta sen ei pitäisi enää tyydyttää 23-vuotiasta suomalaista. Tasonnosto ohi Zborilin ja kokeneemman Derek Forbortin olisi siis välttämätöntä.

Laskussa: Henri Jokiharju, Buffalo Sabres

Mikä lääkkeeksi Sabres-kurimukseen? kysyisi Jokiharju nyt Rasmus Ristolaiselta. Siirto Chicago Blackhawksista Sabresiin ei ole osoittautunut Jokiharjun uran kannalta hedelmälliseksi, vaikka pelipaikka onkin vakiintunut entisen superlupauksen Rasmus Dahlinin viereltä. Toisin kuin Ristolaisen kohdalla, Jokiharjulla olisi vielä tässä vaiheessa potentiaali kestävästi parempaan hyökkäyspelilliseen panokseen.

Jokiharju ei ole ollut NHL:ssä niin näkyvän profiilin puolustaja kuin junioriuran ominaisuuksien puolesta olisi voinut arvioida. Jokiharju oli kehittynyt aiemmin peliä hyvin rakentavaksi kiekolliseksi puolustajaksi, joka kykenee luistelullaan määrittämään pelin rytmiä. Sittemmin Jokiharjun pelaajaprofiili on tylsynyt: hän taitaa hyvin peruspelaamisen, syötönkatkot ja tilan poisottamisen, mutta kiekollinen pelaaminen on typistynyt.

Jokiharjun tulokset ovat myös romahtaneet viime kaudesta. Alla oleva visualisaatio kertoo Jokiharjun otteiden heikentyneen niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin. Etenkin puolustuspään lukemat – päästetyt laukaukset ja päästetty maaliodottama – ovat hälyttävän surkealla tasolla.

Evolving-Hockey

Buffalolaisten puolustus ei kokonaisuudessaan ole kovin laadukas, mutta Jokiharjun taso on olennaisesti heikko. Tasaviisikoin mitattuna hänen suhteellisen maaliodottaman lukemansa on joukkueen alakerrasta kaikista heikoin, vain 38,59 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vastustaja on Jokiharjun ollessa jäällä hallinnut maaliodottaman tuottamista yli 60-prosenttisesti.

Lähitulevaisuuden näkymät: Vaikka sopimusta on jäljellä vielä kaksi kautta, riskinä on, että Jokiharju jumiutuu vastuulliseen rooliin kuitenkin surkein tuloksin. Aisapari Dahlinin suoritusten kohentuminen parantaisi todennäköisesti myös Jokiharjun otteita.

Taustalla: Jani Hakanpää, Dallas Stars

Ensimmäistä kauttaan Starsissa pelaava Hakanpää on sopeutunut lähes moitteettomasti suomalaissävytteisen joukkueen puolustukseen. Aiemmat otteet Anaheim Ducksissa ja Carolina Hurricanesissa eivät olleet silmänlumetta tai profiilinnostatusta Hakanpäätä kyvykkäämmän puolustajan vierellä. 39 otteluun tehdyt tehopisteet 2+5 eivät vielä vakuuta paperilla ketään, mutta Kärpistä NHL:ään ponnistanut puolustaja tekee jämäkkää ja pyyteetöntä jälkeä omassa päässä.

Hakanpään peliaika on vähentynyt viime kaudesta, mutta minuutteja kertyy säännöllisesti toisesta puolustajaparista. Hakanpää on pelannut kauden aikana eniten Andrej Sekeran ja maanmies Esa Lindellin kanssa. Niin Sekeran kuin Lindellinkään suoritukset eivät ole olleet etenkään puolustuspäässä Hakanpään tasolla.

Lindelliä on pidetty jämäkkänä oman pään varjelijana, mutta hän ei ole kyennyt viime kausina vastaamaan tätä mielikuvaa. Tämän kauden esitysten perusteella kyseistä viittaa voisi sovitella Hakanpäälle, joka peittoaa verrokkinsa niin hyökkäys- kuin puolustuspään lukemien osalta. Hakanpään tason pysyminen vakaana on yksi joukkueen puolustuspään pelaamisen tukipilareita. 

Onkin perusteltua todeta Hakanpään olevan Starsin puolustuksen kolmanneksi paras puolustaja – edelle pääsevät siis vain Miro Heiskanen ja konkari Ryan Suter. Tämä jos jokin on vakuuttava peruste nostaa muuten otsikoiden ulkopuolella viihtyvä suomalainen jalustalle.

Lähitulevaisuuden näkymät: Edullinen 1,5 miljoonan dollarin kausipalkan sopimus kestää vielä kaksi kautta, ja nykyvire sementoinee Hakanpään pelaavassa kuusikossa. Takaa tulee Thomas Harley, mutta pelipaikka ei ole uhan alla hetkeen. Asema huomiota herättämättömänä työjuhtana, joka työn tehtyään poistuu areenalta, on suomalaiselle paras mahdollinen.