Leijonien vuoristoratamainen alkusarja sai satumaisen päätöksen, mutta Ruotsi-ottelu nosti esiin myös uhkakuvia jatkon kannalta

Suomi varmisti sunnuntaiaamuna pelatun Ruotsi-ottelun jatkoaikavoitolla lohkovoiton olympialaisten miesten jääkiekossa. Kolmesta ottelusta kahdeksan pistettä kerännyt Suomi pelasi sille ehkä jopa hieman epätyypillisen turnauksen alkusarjan, sillä pelitapa ja kylmähermoisuus ei ollut täysin sitä, mitä Jukka Jalosen joukkueelta on totuttu näkemään.

Slovakia-ottelu oli kohtuullinen aloitus olympiaurakalle. 6–2-voitto tuli kokonaisvaltaisesti ehjän esityksen päätteeksi. Puolustusalueella Suomi oli jämäkkä ja joukkue iski nopeasti kiinni tiiviillä viisikolla heti Slovakian ylitettyä hyökkäyssiniviivan. Hannes Björnisen nelosketju oli poikkeuksellisesti eniten vaikeuksissa avausottelussa ja molemmat Slovakian maalit syntyivätkin kyseistä muodostelmaa vastaan.

Leijonien ykköskenttä vastaavasti säkenöi avausottelussa hyökkäyspäässä, kun kaikki ketjun pelaajat pääsivät tehopisteille ja Sakari Manninen viimeisteli ottelussa kypärätempun. Kokonaisuudessaan Suomen hyökkäyspelaaminen oli hieman yksipuolista, sillä kahdeksasta luodusta maalipaikasta viisi tuli suorista hyökkäyksistä. Vahvasti puolustanut Slovakia esti mallikkaasti Suomen pitkät päätypelit ja niiden kautta maalipaikoille pääsemisen.

Avauspelaaminen toimi hyvin. Suomi pelasi hitaita ja nopeita lähtöjä, sen mukaan mitä peli pyysi. Paineen alta avaaminen näytti välillä jopa liian helpolta, kun Slovakian karvaajat höntyilivät itsensä ulos pelistä Suomen puolustajien kiekotellessa paineen alla. Hitaat lähdöt olivat myös uomissaan, ja Suomen avausmaali syntyikin hienosti toteutetusta viivelähdöstä, josta seuranneen hyökkäyksen Manninen pääsi päättämään.

3–1-lukemiin päättyneessä Latvia-voitossa nähtiin sekä parantuneita että junnaavia osa-alueita. Yli 20 kappaletta trapia pelannut Latvia aiheutti vaikeuksia Suomen keskialueen ylityksiin, kun viisikon etäisyydet karkailivat välillä turhan pitkiksi ja puolustajat sortuivat kiekon liialliseen kuskaamiseen.

Hyökkäysalueelle päästyään Suomi kuitenkin loisti Slovakia-ottelua paremmin, vaikka tulosta ei syntynyt samalla tahdilla maalipaikoista huolimatta. Jokainen ketju loi hyvän määrän tilanteita, ja ne syntyivät avausotteluun verrattuna monipuolisemmin eri pelitilanteista. Suomi pystyi pelaamaan pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä ja vaikka Latvia periaatteessa puolusti ykkössektoria hyvin, Leijonien vyöryminen tuotti väkisin runsaasti maalipaikkoja.

Kuriton Suomi kokosi itsensä

Kamppailu Ruotsia vastaan oli kokonaisuudessaan hyvin erikoinen. Maalittomana päättynyt avauserä oli melko tasainen, joskin Ruotsi oli pelin virtauksen päällä kovan paineistamisen sekä vahvan fyysisen läsnäolon voimin.

Suomen murheenkryyni oli paineen alla avaaminen Ruotsin kovan kahden miehen paineen alla. Alakolmion toiminta ei ollut avauserässä pelin vaatimalla tasolla, minkä vuoksi päädystä kiekon hakeva puolustaja jäi liian usein yksin ja ratkaisuksi jäi joko kiekonmenetys tai kiekon roiskaiseminen ulos alueelta.

Paineistaessaan Ruotsi sulki hyvin vahvasti painollisen puolen, mutta jostain syystä Suomi ei kyennyt hyödyntämään tätä pelin avaamisessa, vaan päätyi kerta toisensa jälkeen pakottamaan peliä painollisen puolen laidan kautta ylöspäin. Kontrollilähdöissäkin Suomella oli avauserässä erikoinen tyyli nostaa kolme hyökkääjää keskialueelle, puolustajien nostaessa kiekkoa muutaman potkun verran ja syöttämällä sitten ruuhkan keskelle.

Sitten tuli toinen erä, joka oli Suomelta sanalla sanoen katastrofaalinen. Yhteensä 15 jäähyminuuttia ja kolme päästettyä alivoimamaalia ei kuulosta Jalosen valmentaman joukkueen toiselta erältä, mutta totta se on. Leijonien lumipallo lähti vyörymään ensimmäisen viisiminuuttisen aikana syntyneen Ruotsin ylivoimamaalin jälkeen rajusti väärään suuntaan.

Suomen pelaajat ottivat vuoron perään idioottimaisia kaksiminuuttisia, joista länsinaapuri rankaisi kovalla kädellä. Toisen erän osalta pelaamisesta tasaviisikoin on vaikea sanoa mitään; tällaisessa tilanteessa ei pelattu loppujen lopuksi kovin montaa minuuttia.

Suomi keräsi kuitenkin itsensä päätöserään ja oli skarppina ensimmäisestä vaihtokierrosta lähtien. Leijonat kaappasi pelivälineen hallinnan, pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla hyökkäyspeliin kiinni pelaamalla pidempiä pyörityksiä Ruotsin päässä ja tätä kautta myös pelaamaan ylivoimaa. Kaksi ylivoimamaalia ja vajaa kolme minuuttia ennen päätöserää tehty tasoitusmaali toivat Suomen 3–3-tasatilanteeseen ja lopulta Harri Pesonen ratkaisi ottelun jatkoajalla komealla laukauksellaan.

Toisen erän sekoilu saikin Suomen pelaamisen näyttämään heikommalta mitä se todellisuudessa oli. Sitä, miten paljon itse kaivetusta kuopasta ylös kiipeäminen toi joukkuetta yhteen on tietenkin vaikea arvioida, mutta ainakin se kieli siitä, miten vahvasti Suomi uskoo omaan tekemiseensä.

Turnauksen alku ei siis ole ollut aivan yhtä harmoninen, kuin Jalosen luotsaamalta joukolta on totuttu odottamaan viime vuosien perusteella. Kapea kaukalo tuo tietysti oman haasteensa kiekollisen pelin osalta, ja se suosii Ruotsin kaltaisia runsaasti paineistavia joukkueita. 

Avauspelaamisen osalta vähintään sentterin pitäisi tukea toisteisemmin puolustajia alhaalla - mikäli etäisyyksiä halutaan jostain syystä venyttää laitureiden osalta - jotta paineen alta lähdöt sujuisivat paremmin. Viivelähdöissä on myös ollut haasteita, sillä pakki-pakki-syötön jälkeenkään syöttösuunnat eivät ole aina olleet auki ja vastustajan karvaaja on pystynyt ajamaan kiekollisen puolustajan ahtaalle pitkänkin matkan päästä.

Lähes jokainen vastustaja on kuitenkin tukkinut keskialuetta siinä määrin, että viisikkoa venyttämällä ei saavuteta tarpeeksi laadukasta pelin avaamista. Avauspelaamisen laatu on myös maalipaikkojen luomisen kannalta kriittistä, sillä Suomi tarvitsee laadukkaita hyökkäyksiä kaistoja pitkin, jotta tilanteita pystytään luomaan jatkossakin myös suorista hyökkäyksistä. 

Hyökkäysalueella Suomen puolustajat ovat ison kaukalon turnauksiin verrattuna toimittaneet vähemmän kiekkoa viivasta maalille. Yksi syy tähän voi olla, että Leijonat haluaa pelata hyökkäysalueellakin mahdollisimman riskittömästi. Jos kiekko menetetään päädyssä tai kulmassa, on viisikolla enemmän aikaa reagoida verrattuna siihen, jos kiekko menetetään viivalla.

Maalivahtipelin osalta pidän nähdyn perusteella itse Harri Säteriä parempana valintana jatkopeleihin. Vaikka Ruotsin maaleja ei voi laittaa Juho Olkinuora piikkiin, koronakaranteenissakin piipahtaneen maalivahdin otteet olivat ajoittain liian haparoivia. Toisaalta se, että Olkinuora laitettiin eilen tolppien väliin lohkon ykkösvastustajaa vastaan, kielii, että ainakin ennen ottelua valmennus piti häntä joukkueen ykkösvahtina.