Suomi palasi perusasioiden äärelle Sveitsi-ottelun avauserässä ja eteni mitalipeleihin turnauksen ehjimmällä suorituksella

Suomi eteni olympialaisten miesten jääkiekossa välieriin voittamalla Sveitsin lukemin 5–1. Ottelu oli tietyistä haasteista huolimatta ehjin täysi 60-minuuttinen Suomelta tähän mennessä. Avauserä oli kliinistä viisikkopelaamista, jossa vastustajalta otettiin peli-ilo täysin pois.

Sveitsi antoi toisaalta Leijonille vahvan vastuksen, eivätkä 5–1-lukemat kerro koko totuutta. Ottelu oli hyvin kaksijakoinen siinä mielessä, että Suomen kiekollinen pelaaminen lopahti ottelun puolivälin paikkeilla. Vahva puolustuspelaaminen kuitenkin kantoi kamppailun loppuun saakka ja takasi Suomelle välieräpaikan, jossa vastaan tulee Slovakia.

Lähes täydellisestä avauserästä kilpikonnapuolustamiseen

Ottelun avauserä oli Suomelta likipitäen täydellinen suoritus. Jukka Jalonen valmennustiimeineen oli tehnyt kotiläksynsä Sveitsin pelaamisesta, ja se todella myös näkyi. Sveitsin tuoma suorahyökkäysuhka oli otettu tosissaan, mistä kertoo se, kuinka paljon Leijonat pelasivat keskialueella trapia. Suomi tukki keskialueen hurjat 31 kertaa ottelun aikana, ja tämä tuotti Sveitsille suuria vaikeuksia päästä hallitusti hyökkäysalueelle.

Suomi oli avauserässä pelin virtauksen päällä ja palkinnoksi muodostui kaksi tehtyä maalia. Vahvan avauserän suorittamisessa isossa roolissa olivat myös uusiksi organisoidut viivelähdöt. Nyt Suomi ei enää venyttänyt viisikkoa ja hakenut epätoivoisia ja aiemmissa otteluissa toimimattomiksi todettuja pitkiä syöttöjä. Sen sijaan omista lähdettiin todella tiiviillä viisikolla, usein neljää kaistaa pitkin, ja keskialue ylittyi huomattavasti laadukkaammin.

Hyökkäysalueella Suomi pelasi hieman aiempaa monipuolisemmin. Kiekkoa liikutettiin enemmän pohjois-etelä- suunnassa päädystä viivaan ja puolustajia haettiin aktiivisemmin mukaan hyökkäyspeliin. Suomen kultajahtia ajatellen onkin tärkeää, että hyökkäysalueen pyöritysten kautta pystyttäisiin luomaan monipuolisesti maalipaikkoja.

Päästessään paineistamaan Sveitsi tuli lujaa päälle, mikä ajoi Suomen pelaamaan paljon riskittömiä siirtokiekkoja keskialueelle. Sveitsi-ottelun pelisuunnitelmaa ajatellen se oli hyvin järkevää, sillä Suomelle sopi selvästi keskialueen puolustaminen, mikä tuskastutti Sveitsin hyökkäyspelaamista. Myös kaksi Suomen maaleista syntyi nimenomaan keskialueen riistoista.

Puolustusalueen puolustuspelaaminen oli myös voitossa isossa roolissa. Vaikka etenkin ottelun puolivälin jälkeen – kun Suomen pelivälineen hallinta väheni dramaattisesti – Sveitsi rummutti jatkuvasti päälle, ei Suomella ollut omalla alueellaan sen suurempaa hätää. Leijonat puolusti tiiviisti ja erinomaisesti maalilla esiintynyt Harri Säteri loi vahvan selkänojan, johon joukkue pystyi luottamaan.

Sveitsi kykenikin luomaan ottelussa ainoastaan yhden maalipaikan kulmapelien kautta, loput syntyivät suorista hyökkäyksistä ja yksi riistosta.

Nelonen on ykkönen

Saku Mäenalasen, Hannes Björnisen ja Marko Anttilan muodostama nelosketju oli yhdessä Julius Nättisen kolmosketjun kanssa Suomen kantavia voimia. Suomen kolmannen maalin 2–1-ylivoimahyökkäyksestä viimeistellyt Björnisen ketju oli ainoa, joka pystyi ottelun vaikealla jälkimmäiselläkin puoliskolla ajoittain siirtämään painopistettä Sveitsin päätyyn.

MM-kisoista tutun Jalosen luottoketjun suorittamista on toki miellyttävä seurata, mutta mikäli Suomi mielii voittaa kultaa näissä kisoissa, olisi ensiarvoisen tärkeää, että Sakari Mannisen ja Valtteri Filppulan sentteröimiltä ketjuilta nähtäisiin mitalipeleissä laadukkaampaa hyökkäyspelaamista.