Markus Niemeläisen fyysisyys ja keskialueen tiukka puolustuspelaaminen ovat tuoneet uusia mausteita Oilers-puolustukseen

Markus Niemeläisen nousu Edmonton Oilersin kokoonpanoon on ollut yksi viimeisten kuukausien mielenkiintoisimmista käänteistä NHL:ssä. 

Niemeläinen lähti viime kaudeksi Pohjois-Amerikkaan varsin vaatimattomista lähtökohdista. Hän ehti pelata kolme kokonaista Liiga-kautta, joiden aikana hän teki yhteenlaskettuna 147 otteluun vaatimattomat 15 tehopistettä. AHL-tulokaskaudellaan hän oli Oilersin farmiseura Bakersfield Condorsin kahdeksanneksi tehokkain puolustaja kuudella tehopisteellä. 

Loukkaantumissuman keskellä Niemeläinen sai kuitenkin viime vuoden joulukuussa näytönpaikan NHL-tasolla, pelaten seitsemän ottelua varsin vähäisellä menestyksellä. Tasaviisikoin Niemeläisen ollessa jäällä Oilers kontrolloi kaikesta luodusta maaliodottamasta vain noin 40 prosenttia, maalieron ollessa vastustajien hyväksi 1-3. Seitsemän pelatun NHL-ottelun jälkeen Niemeläinen oli loukkaantumisen vuoksi sivussa kuukauden verran, ja takaisin pelikuntoon kuntouduttuaan hänet laitettiin takaisin AHL:ään.

Tämän kuun alkupuolella Oilers antoi kuitenkin kenkää päävalmentaja Dave Tippettin ja nosti sisäisesti uudeksi pääkäskyttäjäksi Jay Woodcroftin. Tällä ja viime kaudella AHL:ssä Niemeläistä valmentanut tuore päävalmentaja nosti suomalaispuolustajan heti takaisin kokoonpanoon, ja siitä lähtien Niemeläinen on pelannut pelkästään ylhäällä, jopa kasvavassa roolissa.

Toisen NHL-jakson ensimmäisessä ottelussa Niemeläiselle kertyi peliaikaa tasan 11 minuuttia, mutta viimeisimmässä ottelussa hän ylitti jo 17 minuutin rajan. Niemeläisen tulokset toisella jaksolla ovat myös olleet huomattavasti ensimmäistä parempia; Oilers on kontrolloinut tasaviisikoin hänen ollessaan jäällä noin 55 prosenttia sekä laukaisuyrityksistä että luodusta maaliodottamasta ja tehnyt kaksi maalia. Tämän lisäksi Niemeläistä on käytetty paljon alivoimalla. Toki pitää huomioida, että joukkuetasolla Oilers on pelannut myös huomattavasti paremmin verrattuna joulukuiseen jaksoon. 

23-vuotiaan Niemeläisen suurimmat vahvuudet NHL-tasolla ovat olleet keskialueen puolustaminen ja erittäin fyysinen pelaaminen. Nämä ovat samalla kaksi asiaa, joiden toteuttamisessa Oilersin muilla puolustajilla on ollut vaikeuksia.

197-senttisellä Niemeläisellä on kaikki tarvittavat työkalut pysäyttää paljon vastustajien suoria hyökkäyksiä keskialueella. Ulottuvuutensa lisäksi hän on liikkuu isokokoiseksi pelaajaksi varsin hyvin kaikkiin suuntiin, mikä auttaa häntä pitämään etäisyydet vastustajan pelaajiin tarpeeksi lyhyinä.

Tämän lisäksi Niemeläinen osaa ja haluaa pelata kovaa, mikä näkyy puolustusalueen lisäksi myös keskialueen puolustamisessa. Hän ohjaa vastustajan pelaajan laidan puolelle ottamalla keskustan pois mailallaan ja irrottaa hänet kiekosta voimakkaalla taklauksella keskiviivan ja oman siniviivan välillä. Vaihtoehtoisesti hän myös hakee ajoittain taklauksia vastapalloon. 

Taklauspelaamisellaan suomalaispuolustaja tuo täysin uudenlaisen elementin Oilers-puolustukseen, jossa kukaan ei pelaa lähellekään yhtä fyysisesti kuin Niemeläinen. Toistaiseksi 13 pelaamassaan ottelussa hän on kirjauttanut 60 minuuttia kohden lähes 19 taklausta, siis keskimäärin yhden taklauksen kolmeen minuuttiin.

Toiseksi eniten Oilers-puolustajista on taklannut Darnell Nurse, jonka vastaava 60 minuuttin suhteutettu lukema on noin seitsemän. Puhutaan siis reilusti yli kaksinkertaisesta määrästä Niemeläisen ja toiseksi eniten taklaavan Oilers-puolustajan välillä.

Itse asiassa kukaan vakituinen NHL-tason puolustaja ei jaa pommeja yhtä hanakasti kuin Niemeläinen on tehnyt hänen lyhyen NHL-uransa aikana. Niemeläisen jääaikaan suhteutettu taklausmäärä on koko sarjan suurin kaikista vähintään 150 minuuttia tällä kaudella pelanneista puolustajista. 

Toiseksi hanakin taklaaja Mark Borowiecki on antanut lähes neljä pommia Niemeläistä vähemmän 60 minuuttia kohden. Ylipäätään vain 16 puolustajaa on taklannut yli kymmenen kertaa 60 minuuttia kohden. Suomalaispuolustajista tuohon joukkoon kuuluu Niemeläisen lisäksi myös Jani Hakanpää, joskin hänenkin lukemansa on lähes puolet Niemeläistä pienempi. Myös esimerkiksi fyysisyydestään tunnettu Rasmus Ristolainen jää niukasti tuon rajan alapuolelle. 

Lisäksi, mikä tärkeintä, Niemeläisen taklaukset ovat enimmäkseen olleet peliä edistäviä, juuri esimerkiksi keskialueen pommeja laidan läheisyydessä, joita on seurannut kiekonhallinnan siirtyminen Oilersille. 

Toki voidaan pohtia, kuinka hyvin Niemeläinen pysyy ehjänä nykyisillä kontaktimäärillään, sillä hän myös ottaa vastaan paljon taklauksia, keskimäärin noin kahdeksan 60 minuuttia kohden. Yksi loukkaantuminen on tällä kaudella jo takana.

Tällä tyylillä Niemeläinen on kuitenkin pystynyt tuomaan Oilers-puolustukseen jotain sellaista, mitä siitä on puuttunut, ja tuonut täten lisäarvoa joukkueelleen. Tämä on Niemeläiselle myös tie havitella vakituisempaa roolia NHL:ssä, sillä hänen kiekolliset taidot ovat loppujen lopuksi varsin rajalliset. 

Kuitenkin valmentajanvaihdoksen jälkeen Oilersin pelitapa on muuttunut suuntaan, jossa myös puolustajilta vaaditaan enemmän hyökkäysten tukemista, kun taas Tippettin alaisuudessa hyökkääjien ja puolustajien väliset etäisyydet kasvoivat usein isot ja pitkiin avaussyöttöihin turvautuminen oli yleistä.

Muutos pelitavassa näkyy erityisesti juuri sen kautta, että Niemeläisenkin kaltainen lähtökohtainen syvyyspuolustaja on alkanut nousta tukemaan hyökkäyksiä painottomalta puolelta entistä useammin, joskus jopa kuljettamaan kiekkoa itse yli keskialueen. 

Hyökkäysalueella Niemeläisen panos on jäänyt toistaiseksi vähäiseksi, oikeastaan pelkiksi viivavedoiksi, eikä tähän ole todennäköisesti odotettavissa muutosta; tuotteliaimmallakin Liiga-kaudellaan Niemeläinen teki Ässissä 55 otteluun vain tehot 1+6. 

Myös avauspelaamisessa Niemeläisellä on vielä paikoin kehitettävää. Paineen alla hän sortuu liian usein luopumaan kiekosta turhaan, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi avoinna.

Loppukaudella on monta mielenkiintoista seurattavaa yksityiskohtaa Niemeläisen suhteen. Pysyykö hän ylipäätään vakituisessa rotaatiossa, kun niin ikään vasemmalta pelaava Duncan Keith palaa kokoonpanoon? Pysyvätkö taklausmäärät yhtä korkeina pelattujen otteluiden ja minuuttien kasvaessa? Jatkuuko myös hyökkäyksien aktiivisempi tukeminen ja miten hän kehittyy sillä saralla? 

Niemeläisen kaksivuotinen tulokassopimus on katkolla tämän kauden jälkeen, ja viimeisten viikkojen aikana nähtyjen otteiden perusteella jonkunlainen jatkosopimus näyttää todennäköiseltä. Samaa ei voinut sanoa vielä ennen kauden alkua.