Olli Juolevin on pakko onnistua loppukaudella Detroit Red Wingsissä NHL-uransa jatkamiseksi

Lokakuussa Vancouver Canucksista Florida Panthersiin siirtyneen Olli Juolevin ura pantteripaidassa tuli päätökseen viikonloppuna, kun organisaatio laittoi 23-vuotiaan puolustajan siirtolistalle, josta hänet myöhemmin poimi itselleen Detroit Red Wings. 

Alkukauden sivussa ollut Juolevi ehti pelata Panthersin riveissä vain kymmenessä ottelussa, jotka olivat ripoteltu pääasiassa joulukuun ja tammikuun ajalle. Parhaimmillaan jääaikaa kertyi ottelutasolla yli 16 minuuttia, muutamaan otteeseen minuutit jäivät selvästi alle kymmeneen.

Jo ennen siirtolistalle joutumista oli selvää, ettei Juolevi tulisi missään vaiheessa tätä kautta mahtumaan parhaaseen mahdolliseen Panthers-kokoonpanoon. Alkukauden pelaamattomuuden vuoksi hän oli kokoajan takamatkalla, ja saman roolin pelaajista esimerkiksi Lucas Carlssonin näytöt tämän kauden osalta ovat yksiselitteisesti paremmat.

Paljon puhuvaa on myös se, että Panthers teki loppukauden sopimuksen Jokereista vapautuneen Petteri Lindbohmin kanssa, jonka mahduttamiseksi joukkueeseen seura ylipäätään joutui laittamaan Juolevin siirtolistalle. Häntä ei siis nähty myöskään optimaalisena vaihtoehtona seitsemänneksi tai kahdeksanneksi puolustajaksi. 

Juolevin NHL-uran otoskoko on toistaiseksi niin ohut, että kovin vahvoja johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen on vaikea numeroiden pohjalta tehdä, mutta on vaikea sanoa, että Juolevi olisi loppujen lopuksi pelannut erityisen huonosti silloin kun hän on päässyt pelaamaan.

Esimerkiksi Evolving-Hockeyn RAPM-mallin antama kuva Juolevin vaikutuksesta hänen joukkueensa suorittamiseen tasaviisikoin on varsin neutraali. 

Juolevin vahvuuksien pitäisi olla vahvasti kiekollisessa pelaamisessa ja hyökkäysalueella. Myös tämän kauden kymmenen Panthers-ottelun aikana häneltä nähtiin muutamia kiekollisia oivalluksia. Juolevi osaa kohtuullisen hyvin avata syöttölinjoja ja laukaisumahdollisuuksia ja pystyy tekemään "give-and-go"-tyyppisiä aktivoitumisia siniviivalta.

Juolevin puolustuspelaaminen ei myöskään ole ollut tällä kaudella katastrofaalista, joskin hänen puolustuspelilliset lukemat olivat lyhyessä otannassa heikohkot verrattuna muihin Panthers-puolustajiin. 

Hän on kuitenkin varsin kohtuullinen oman siniviivan puolustaja, jonka takaperin luistelu esimerkiksi yhdellä yhtä vastaan -tilanteissa on sulavaa. Kokonaisvaltaisena luistelijana Juolevilta kuitenkin puuttuvat kaivatut nopeus- ja räjähtävyysominaisuudet, joihin myös loukkaantumiset ovat vaikuttaneet. 

Nähdäkseni isoimmat ongelmat Panthers-otteluissa olivat transitiopelaamisessa kiekon kanssa. Juolevin päätykiekojen noudot olivat paikoitellen liian hitaita, eikä hän pystynyt havaitsemaan ja tekemään avaavaa suoritusta kiekolla tarpeeksi nopeasti. Samoin hän valitsi monesti väärän syöttökohteen silloinkin, kun vastustajan antama paine oli vähäistä.

Juolevin pelaamisesta puuttui tietynlainen itseluottamus, joka on hänen profiilin puolustajalle täysin olennainen asia. Tämä on toki myös ymmärrettävää, sillä hän seurasi paljon pelejä katsomosta; pelituntuman löytäminen kiekollisena puolustajana on haastavaa, jos tilille ei kerry perättäisiä otteluita kuin muutama kerrallaan.

Alunperin koko kesän 2016 varaustilaisuuden viidentenä pelaajana varattu Juolevi on nyt jo NHL-uransa kolmannessa seurassa, vaikka otteluita on takana yhteensä vasta 33 kappaletta. 

Tuleva kevät tuleekin olemaan Juolevin NHL-tulevaisuuden kannalta aivan kriittinen. Pelipaikan ottaminen Red Wingsin kolmosparista esimerkiksi Danny DeKeyserin tasoiselta pelaajalta pitäisi olla täysin tehtävissä oleva rasti. 

Monena kautena vaivanneet terveysongelmat ovat kiistatta syöneet Juolevin potentiaalia, mutta kolmosparin kiekollisena puolustajana NHL-ura ei vielä ole poissuljettu vaihtoehto. Jos läpimurto vakiorooliin ei tule tapahtumaan loppukauden aikana nykyisen Red Wingsin tasoisessa puolustuksessa, on sen vaikea kuvitella tulevan tapahtumaan NHL-tasolla missään muuallakaan.