Carolina Hurricanes on oikeutetusti yksi NHL:n suurimmista mestariehdokkaista, mutta tietyt osa-alueet vaativat vielä hienosäätöä

Carolina Hurricanes on ollut yksi kuluneen kauden parhaista joukkueista NHL:ssä. Sarjan parhaana päävalmentajana viime kaudella palkitun Rod Brind'Amourin suojatit ovat tällä hetkellä Metropolien divisioonan ensimmäisellä sijalla, ja koko sarjan osalta vain Colorado Avalanche on kerännyt Hurricanesia enemmän pisteitä.

Hurricanes on tehnyt jo useamman kauden ajan pitkäjänteistä nousua NHL:n parhaimmistoon, mutta varsinaisesta mestarisuosikista ei ole vielä ennen tätä kautta voinut puhua. Joukkue on ikärakenteeltaan hyvin nuori ja sen kantavat voimat ovat vasta astumassa parhaaseen ikään. Andrei Svechnikov on vasta 21-vuotias, Sebastian Aho 24-vuotias, Martin Necas 23-vuotias, ja niin edelleen.

Joukkue on rakennettu neljän vahvan hyökkäysketjun sekä tasaisen ja kiekollisen pakiston varaan. Hyökkäyspäässä ei ole Connor McDavidiin tai Auston Matthewsiin rinnastuvaa lajin absoluuttista supertähteä, mutta tämän puutetta ovat hyvin kompensoineet leveä materiaali yhdistettynä laadukkaaseen viisikkopelaamiseen. Maalilla operoiva Frederik Andersen pelaa todella vahvaa kautta ja Antti Raanta kantaa mainiosti kakkosveskarin viittaa.

Hurricanes alkaa pikkuhiljaa täyttämään vahvan mestariehdokkaan määritelmän kaikilla osa-alueilla. Nyt runkosarjamenestys pitäisi vain pystyä siirtämään myös pudotuspeleihin.

Menestys ei ole yhden palasen varassa

Hurricanes tunnetaan Suomessa enimmäkseen "kikkapoikien" taito-ominaisuuksiin perustuvasta jääkiekosta, mitä se eittämättä osaltaan onkin. Vähintään yhtä isossa osassa on kuitenkin myös joukkueen kiekoton pelaaminen. 

Hurricanesilla on noin kymmenen ottelua kohden pelatun trapin lisäksi ikään kuin kaksi tapaa prässätä. Ensimmäisessä variaatiossa joukkue prässää koko viisikon voimin siten, että ykkönen ja kakkonen antavat paineen ja mikäli kiekollinen pelaaja livahtaa heidän altaan painollisen laidan puolelta, ajaa puolustaja voimakkaasti viivalta vastaan. Kolmonen vuorostaan varmistaa ja reagoi, mikäli kiekko vaihtaa puolta.

Tämän lisäksi Hurricanes pelaa jonkin verran tietynlaista välimallia trapin ja prässin väliltä, missä ykkönen ja kakkonen antavat painetta ja alakolmio odottelee liki keskialueella. Tässä lienee ajatuksena pakottaa vastustajan pelin avaaminen, mutta ongelmana tällöin on, että vastustajalle avautuu liikaa avointa tilaa operoida karvaajien ja alempana olevien pelaajien välillä. Pudotuspelejä ajatellen Hurricanesin kaksivaiheisuuden tulisikin olla selkeämpää korkeamman viisikkopuolustuksen valmiuden kannalta.

Hurricanesilla on myös joissain peleissä ollut paha tapa höntyillä kiekottomana vastaan esimerkiksi keskialueella tai prässäämällä hyökkäysalueella liian pitkiltä etäisyyksiltä, mikä avaa vastustajalle mahdollisuuksia ylivoimahyökkäyksiin.

Puolustusalueella Hurricanesin pelitapa toimii pääasiassa hyvin. Hurricanes pelaa mies miestä vastaan -puolustussapluunalla, mikä näkyy esimerkiksi yllä olevasta klipistä hyvin selvästi. Jokaisella Hurricanes-pelaajalla on oma merkattu pelaaja, ja punapaidat pysyvät erinomaisesti vastustajan pelaajan ja oman maalin välissä.

Kiekollisessa pelaamisessa, tai tarkemmin avauspelaamisessa, on kiekottoman pelaamisen tavoin hyvät ja huonot vaiheet. Hurricanesin pelitapaan kuuluu voittaa hyökkäysalue mahdollisimman nopeasti, jotta joukkue pääsee kiinni mahdollisimman nopeasti ehdottomaan vahvuuteensa, eli hyökkäysalueen pitkiin vyörytyksiin, minkä vuoksi Hurricanes venyttää usein viisikkoa ja avaa peliä pitkillä syötöillä keskialueelle.

Tämä toimii Hurricanesin taitotason joukkueella eittämättä runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä ja puolustuspelin tiivistyessä myös punapaitojen kannattaisi todennäköisesti tiivistää hieman viisikkoaan avauspelaamisen osalta. Tällöin puolustusvalmius olisi parempi kiekonmenetyksen sattuessa, ja toisaalta suorahyökkäysuhka olisi korkeampi, jos hyökkäyksissä olisivat useammin mukana kaikki hyökkääjät ja mahdollisesti myös toiseen aaltoon nouseva puolustaja.

Hyökkäysalueella Hurricanesin pelitavan kulmakivi on päätypelien hyödyntäminen. Päädystä kiekkoa pelataan viivaan, maalille luodaan kahden kerroksen maski ja viivatoimituksen jälkeen Hurricanes pyrkii ja usein myös onnistuu voittamaan irtokiekon. Mikäli kiekko kilpistyy pois maalilta esimerkiksi kulmaan, säntää kaksi Hurricanes pelaajaa välittömästi perään, jotta kiekonhallinta säilyy. Tämän jälkeen päätypeli alkaa taas alusta. Tämän kuvion toteuttamisessa joukkue on kiistatta sarjan parhaita.

Kyseinen tapa pelata hyökkäysalueella ei tuota välttämättä eniten ykkössektorin maalipaikkoja, mutta se on melko riskitön tapa pelata ja jokainen maalille toimitettu kiekko on potentiaalinen vaarallinen irtokiekko. Hurricanes laukoo NHL-joukkueista yhdeksänneksi eniten ja luo maaliodottamaa 60 minuuttia kohden toiseksi eniten koko sarjassa, mikä kertoo sapluunan toimivuudesta. 

Hurricanesilla on toimiva - joskin ajoittain hieman ylioptimistinen - pelitapa sekä laadukas pelaajamateriaali. Ratkaisuosastolta ei löydy aivan NHL:n kirkkainta kärkeä, mutta leveyttä materiaalissa piisaa yllin kyllin. Joukkue on noussut hyvällä työllä uskottavaksi mestarihaastajaksi. Muutaman osa-alueen hienosäätämisellä Hurricanesilla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet siirtää runkosarjamenestys myös pudotuspeleihin.