Nick Malik ja laadukkaampi viimeistely olivat KooKoon puolivälierävoiton juurisyyt, mutta pelkästään ne eivät enää riitä Tapparaa vastaan

KooKoo eteni jatkoon seitsemänteen otteluun venyneestä puolivälieräsarjasta Jukureita vastaan, päättäen samalla Olli Jokisen debyyttikauden päävalmentajana mikkeliläisittäin ennenaikaisesti. Voimme puhua pienten marginaalien sarjasta, sillä viidettä kohtaamista lukuun ottamatta kaikki ottelut olivat maalin pelejä, jos ei lasketa ensimmäisen ottelun KooKoon tyhjiin tekemää 3–1-maalia. 

Sarja oli pelillisesti hyvin taktinen ja vaakakuppi vaihteli ottelusta toiseen, kun joukkueiden valmennukset koittivat horjuttaa vastapuolta omilla taktisilla valinnoillaan ja mukautuksillaan. Tunnetta ei myöskään puuttunut, ja pudotuspelihenkeen kuuluvaa nahistelua nähtiin riittämiin, enimmäkseen Mikkelin pienemmässä kaukalossa. 

Ratkaisevan ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa KooKoon päävalmentaja Olli Salo nosti vahvan erikoistilanne- sekä maalivahtipelaamisen suurimmiksi tekijöiksi joukkueen sarjavoitolle. Salo mainitsi myös, että he laittoivat – keskialuetta tukkimalla – Jukurit rakentamaan enemmän peliä, jolloin he eivät päässeet hyödyntämään yhtä usein ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvaa kääntöpelaamistaan.

KooKoo maalin verran parempi ratkaisevassa ottelussa

Sarjan seitsemäs kamppailu oli otteluiden muiden tavoin äärimmäisen tiukka, painopisteen vaihdellen voimakkaasti. Kokonaisuudessaan Jukurit oli ottelussa jonkin verran edellä maalipaikoissa ja luodussa maaliodottamassa mitattuna, mutta viimeistely ja maalivahtipelaaminen kääntyivät kouvolalaisten suuntaan.

Jani Pellisen ylläpitämän Liigaplotin mukaan Jukurit loi maaliodottamaa 4,23 maalin verran, kun KooKoon vastaava lukema oli 2,51. 

Jukurit - KooKoo
Tuolla on tollasta pic.twitter.com/kIyEo1PXZI

— Liigaplot (@Liigaplot) April 6, 2022

Ottelun avauserä meni enemmän KooKoon komennossa, kun vierasjoukkue sai pelattua pitkiä hyökkäysalueen pyörityksiä, joiden jälkeen Jukurit joutui lähtemään hyökkäämään väsyneenä. Avauserän osalta Jukurien nelosketju oli selvästi joukkueen paras koostumus, sillä se onnistui omatoimisesti kääntämään pelin painopistettä KooKoon päätyyn, hankkien samalla joukkueelle myös ylivoiman.

Toisessa erässä Jukurit pääsi paremmin omaan peliinsä kiinni, etenkin hyökkäysalueella. Mikkeliläisjoukkue onnistui haastamaan sekä syöttämään keskustaan, mitä kautta joukkue kykeni luomaan reilun määrän maalipaikkoja, joskin viimeistely ontui pahasti. Jukurit myös puolusti paremmin KooKoon avauspelaamisessa hyödyntämää painotonta laitaa toisessa erässä, mikä hiekoitti heidän hyökkäysalueelle pääsyä.

Tasainen kolmas erä tarjosi ottelun ainoan maalin, joka syntyi Kasperi Ojantakasen lavasta. Maalin eteen unohdettu Ojantakanen laukoi Teemu Rautiaisen syötöstä kiekon ohi erinomaisesti pelanneen Karolus Kaarlehdon. Tuon jälkeen KooKoo kohotti vielä puolustusvalmiuttaan ja lisäsi tiivistä keskialueen ohjauspeliä, mikä vaikeutti entisestään keskialueen ylittämistä kiekon kanssa, eikä Jukurit kyennyt luomaan päätöserässä enää riittävästi painetta KooKoon maalille rikkoakseen kuparista. 

Nollapelin seitsemännessä ottelussa pelannut KooKoo-vahti Nick Malík oli heittämällä sarjan paras pelaaja. Tšekkivahti pelasi neljättä kamppailua lukuun ottamatta kaikki ottelut, ja pudotuspelien ensimmäinen kierros mukaan luettuna Malíkin torjuntaprosentti on tällä hetkellä huima 95,78 ja päästettyjen maalien keskiarvo häkellyttävä 1,18. 

Jukureiden maalilla lähes MVP-tasolla runkosarjassa torjunut Oskari Salminen ei esiintynyt alkusarjan aikana odotetulla tasolla, minkä vuoksi Jukurit-valmennus päätti peluuttaa kahdessa viimeisessä ottelussa 24-vuotiasta Kaarlehtoa. Hän esiintyi otteluissa edukseen ja antoi Jukureille mahdollisuuden pelata voitosta kummassakin ottelussa. 

Maalivahtipelaamiseen tai -valintaan Jukurit ei siis missään nimessä kaatunut. Selvästi isompi ongelma oli kuitenkin viimeistely suhteessa luotuihin maalipaikkoihin. Liigaplotin mukaan Jukurit loi seitsemässä ottelussa maaliodottamaa yhteensä 22,68 maalin edestä, mutta viimeisteli ainoastaan 11 täysosumaa.

Runkosarjan kakkonen takana ja ykkönen edessä

Historiallisesti välieriin yltänyt KooKoo saa vastaansa hyvin levänneen ja rutiininomaisesti Lukon puolivälierissä voittaneen runkosarjavoittaja Tapparan, jolla on varaa nostaa pelaamisen tasoaan vielä monta pykälää nähtyä ylemmäs.

KooKoon maalivahti- ja erikoistilannepelaaminen ovat riittävän laadukkaita, mutta tasaviisikoin tuloksen tekeminen on mielestäni isoin kysymysmerkki välierien osalta. Tappara on runsaasti trapia pelaava joukkue, joka ei tule prässäämään yhtä yltiöpäisesti kuin Jukurit, mikä vaikeuttanee KooKoon suorahyökkäyspelaamista huomattavasti.

Sen lisäksi Tappara puolustaa erinomaisesti omalla alueella, mikä luo aivan uudenlaisen haasteen KooKoon hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiselle ja sektoriin pääsemiselle. Jukurit-sarjassakin KooKoolla oli eriä, joissa joukkue ei kyennyt luomaan yhtään laadukasta maalipaikkaa, puhumattakaan sarjan kolmannesta ottelusta, jossa maalipaikkoja kertyi koko ottelussa vain kourallinen. 

Tuon kaltaisiin jaksoihin KooKoolla ei ole Tapparaa vastaan varaa, vaan joukkueen pitää pystyä pelaamaan läpi sarjan oman tasonsa ylärekisterissä, mikäli se mielii jatkaa upeaa kauttaan aina finaaleihin asti. 

Kaikki on urheilussa tietysti mahdollista, mutta on vaikea nähdä, miten KooKoo pystyisi edes Malíkin seisoessa päällään kaatamaan konemaisesti operoivan Tapparan neljä kertaa seitsemään otteluun.