Maalinteko-ongelmat selättänyt TPS on ollut välierissä erinomainen, mutta Ilveksen viidennen ottelun korjausliikkeet asettavat Jussi Ahokkaan ryhmälle uuden haasteen

TPS johtaa toista välieräsarjaa Ilvestä vastaan viiden pelatun ottelun jälkeen voitoin 3–2. Hurmosmaista kautta pelaava Ilves on törmäämässä viime kauden finalistiin, joka pelaa äärimmäisen laadukkaasti kiekottomana kaikilla kentän osa-alueilla ja jonka tulikuuman ykkösketjun muodostavat Mikael Pyyhtiä, Markus Nurmi ja Juuso Pärssinen takovat tulosta hyökkäyspäässä. Sen lisäksi Andrei Karejev on torjunut erinomaisesti turkulaisten maalilla.

Sarjasta erikoisen on tehnyt se, että Ilves palasi kovan ja taktisen Kärpät-sarjan jälkeen välierissä neljän ensimmäisen ottelun osalta siihen nopeiden rytmien soittamiseen, mitä siltä nähtiin runkosarjassa. Kärppiä vastaan Ilves pelasi nöyrästi sitä mitä peli pyysi. Se kontrolloi runsain määrin kiekkoa, kun matalaa trapia pelannut Kärpät odotti kärsivällisesti keskialueella. Sitten TPS-sarjan alkaessa palattiin hieman löyhästi viisikkotasolla pystyyn pelaavaan ja holtittomasti prässäilevään jääkiekkoon.

En tiedä, onko TPS:n voimakkaampi kaksivaiheisuus ja erinomainen prässipelaaminen keskialueen ohjauspelin lisäksi olleet syyt siihen, mikä Ilveksen sai sarjan ensimmäisissä otteluissa niin sekaisin. Joka tapauksessa tupsukorvat ovat olleet pulassa TPS:n prässin kanssa, eikä se toisaalta ole päässyt riittävän laadukkaasti turkulaisseuran trapin ohi hyökkäysalueelle.

Perjantain viidennessä ottelussa hitaat rytmit kuitenkin palasivat, ja vähemmän yllättäen kyseessä oli Ilvekseltä selvästi sarjan ehjin ottelu tähän asti, palkintona 3–0-voitto. Valmennuksessa oli tehty oikeanlaisia havaintoja, miten TPS:ää vastaan kannattaa pelata. 

Palataan siihen tuonnempana, mutta katsotaan ensin, miksi TPS:n pelaaminen on niin vakuuttavaa. 

Kiekottomana dominointi

Jussi Ahokkaan TPS pelaa hyvää jääkiekkoa, mutta joukkue lähestyy peliä hieman eri tavalla kuin muut Liiga-joukkueet. TPS:lle omaleimaista on kiekottomana operointi ja sitä kautta pelin virtauksen hallinta. Turkulaisten kaksivaiheinen karvauspelaaminen on kenties sarjan parasta tällä hetkellä. Tiiviinä pelaava TPS-viisikko tunnistaa erinomaisesti tilanteet, milloin annetaan painetta ja milloin vetäydytään.

Yllä oleva klippi on mainio esimerkki siitä, miten TPS ohjaa peliä kiekottomana haluamaansa suuntaan. TPS:n tiivis trap pakottaa Ilveksen etenemään alueelle päätykiekolla, mihin TPS-puolustajat pääsevät ensiksi käsiksi. Tämän jälkeen TPS pelaa siirtokiekon ulos alueelta, ja viisikko lähtee prässäämään kiekkoon meneviä Ilves-pelaajia. Ykkönen ja kakkonen iskevät puolustajiin kiinni ja hyvällä reagointietäisyydellä oleva kolmonen pääsee lopulta kiekkoon käsiksi. Tätä seuraa kulmapeli, joka päättyy lopulta Eetu Liukkaan riistomaaliin.

Ilves on kenties Liigan vaarallisin suora- ja vastahyökkäysjoukkue, mutta joukkue ei perjantain ottelua lukuun ottamatta ole päässyt hyödyntämään tätä vahvuuttaan siinä määrin, että siitä olisi saanut mainittavaa kilpailuetua. Tähän merkittävä syy on TPS:n puolustusvalmius pelin kääntyessä, sillä joukkueella on jatkuvasti kolme pelaajaa pelin alla ja hyökkääjät polkevat tunnollisesti omiin.

Ykkönen ja kakkonen pelaavat harvoin itseään pihalle tilanteista siten, että viisikon etäisyydet venyisivät liikaa. Päinvastoin hyökkääjät antavat tunnollisesti sivu- ja takapainetta pelin kääntyessä, joka luo Ilveksen kiekollisille pelaajille hankaluuksia edistää peliä vaihtoehtojen ollessa vähissä.

Tämä edesauttaa myös puolustusalueen puolustuspelaamista, kun omalle alueelle tullessaan pelaajat löytävät nopeasti omille paikoilleen. TPS puolustaa omalla alueella laadukkaasti, minkä vuoksi Ilveksellä on ollut selkeitä vaikeuksia maalipaikoille pääsemisessä. Ilves onkin luonut suurimman osan tilanteistaan tasaviisikoin suorista hyökkäyksistä sekä hyökkäysalueen riistoista.

Monipuolista hyökkäyspelaamista

TPS:n ansiokas kiekoton pelaaminen on se perusta, minkä päälle kiekollinen peli rakentuu. TPS:llä oli kauden aikana tuloksellisesti vaikeita jaksoja, kun hyökkäysalueen pelaaminen sakkasi, eikä joukkue päässyt toisteisesti maalipaikoille. Nyt tilanne on täysin toinen. Erityisesti Pärssisen kipparoima nuorisoketju operoi hirvittävällä tasolla, mutta ratkaisuvoimaa löytyy myös heidän taustalta.

TPS:n ykkösketjun kaikki jäsenet mahtuvat Liigan pudotuspelien pistepörssin kärkiviisikkoon, minkä lisäksi Pyyhtiä on maalien osalta jaetulla ykkössijalla. Nuorukaisten kemiat sopivat hyvin yksiin ja jokainen ketjun jäsen tietää liki automaationa, missä muut menevät. Kyseinen ketju on vahva hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa, mutta kenties vaarallisimmillaan koostumus on transitiopelaamisessa ja suorahyökkäysten päättämisessä maalille.

Yllä oleva video on osoitus ketjun vaarallisuudesta. Keskialueen riistosta ehtii kulumaan vain muutama sekunti, kun kolmikko on jo luonut A-luokan maalipaikan.

TPS:n kokoonpanosta löytyy myös leveyttä pelitavan toteutukseen kaikkien neljän ketjun voimin. Ahokkaan suojatit luovat tällä hetkellä hyvin monipuolisesti maalipaikkoja niin suorista hyökkäyksistä kuin hyökkäysalueen pelaamisen kautta. TPS-viisikko liikkuu hyökkäysalueella hyvin ja esimerkiksi puolustajien ajoittaiset nousut viivalta maalille pakottavat vastustajan puolustusviisikon reagoimaan ja olemaan hereillä.

Sen lisäksi turkulaisten maskipelaaminen liittyen viivatoimituksiin on kunnossa, kun parhaillaan Ilves-maalivahdin häiritsemistä on toteuttamassa kaikki kolme hyökkääjää. TPS-pelaajat ovat myös vahvoja kaksinkamppailuissa ja irtokiekoissa, mikä mahdollistaa pitkät hyökkäysalueen pyöritykset, vaikka kiekko välillä karkaisikin. Oikeastaan tehoton ylivoimapelaaminen on tällä hetkellä turkulaisten ainoa pelillinen ongelma.

Ilveksen viisisenttinen välieräsarjaan

Ilves pelasi vakuuttavaa jääkiekkoa sille kauden tärkeimmässä ottelussa, kun otti kotonaan tarvittavan pakkovoiton. Ottelu oli kyllä jälleen tasainen, ja jos Marek Langhamer ei olisi torjunut yhtä ilmiömäisessä vireessä, olisi TPS kenttätapahtumien valossa voinut yhtä lailla edetä jo finaaleihin.

Mutta Ilveksen mestaruushaaveiden kannalta on merkittävä asia, miten ison pelillisen tasonnoston se pystyi otteluun tekemään. Viisikko oli vedetty tiiviiksi kontrollilähdöissä, minkä ansiosta joukkue pääsi selvästi laadukkaammin ylittämään keskialuetta ja TPS:n trapia.

Ilves on kyllä aiemmissakin otteluissa pelannut kontrollilähtöjä, mutta turhan usein ne ovat olleet hieman puolihuolimattomasti organisoituja - usein ylempiä viivelähtöjä - joista TPS on joko saanut kiekonriiston keskialueella tai voittanut Ilveksen heittämän päätykiekon.

Lisäksi Ilveksen tiivis viisikko mahdollisti operoinnin TPS:n paineen alla. Ja jos katsotaan kokoonpanoa, Leo Lööfin paluu kaukaloon oli merkittävä lisäys pelin avaamisen kannalta. 19-vuotiaan puolustajan päätä ei huimaa, ja hän kykenee imemään TPS:n karvaajan itseensä ja antamaan sen jälkeen peliä edistävän syötön.

Ilves myös lisäsi selvästi trap-pelaamista. 22 kertaa keskialueelle ryhmittynyt Ilves-ryhmä ajoi TPS:n pelaamaan ensimmäistä kertaa sarjassa enemmän kontrollilähtöjä, mikä näytti tuottavan alkuun hieman vaikeuksia joukkueelle, joka oli aiemmissa peleissä tottunut siihen, että vastustajan viisikko on levällään ja pitkällä kiskaisulla ylös ohitetaan helposti kaksi tai jopa kolme pelaajaa.

Ilves loi allekirjoittaneen laskemista 11 tasaviisikoin luodusta maalipaikasta peräti kahdeksan suorista hyökkäyksistä. Ilveksen nopeajalkaiset ja taitavakätiset hyökkääjät kyllä kiittävät ennemmin tai myöhemmin noilla maalipaikkamäärillä.

TPS tuleekin varmasti terävöittämään puolustusvalmiuttaan sarjan kuudenteen otteluun, joten Ilveksen olisi syytä pystyä luomaan maalipaikkoja myös kulma- ja päätypelien kautta.