Liiga-finaalit ovat ratkeamassa TPS:n tehottomuuteen erikoistilanteissa – "Tasaviisikoin on niin tasaista, että ylivoimalta niitä onnistumisia pitäisi vain yksinkertaisesti tulla"

EP Rinkside Suomen Lassi Alanen ja Veeti Kantoluoto käyvät läpi Liigan finaalisarjan neljän ensimmäisen ottelun antia. 

Lassi Alanen: Neljän kamppailun jälkeen Tappara johtaa Liigan finaalisarjaa otteluvoitoin 3–1. Tamperelaisjoukkue otti voitot kolmesta ensimmäisestä ottelusta, mutta ei pystynyt laittamaan sarjaa katki vielä tiistaina. Tämä ei toki muuta lähtökohtia: Tappara on edelleen jättisuosikki mestariksi, eikä yksikään joukkue ole aiemmin pystynyt nousemaan mestariksi 3–0-tappioasemasta. Millainen maku sinulle on jäänyt sarjasta tähän mennessä?

Veeti Kantoluoto: Yleiskuva tähän mennessä on se, että kyseessä on todella tasainen sarja ja oikeastaan jokainen nähty peli olisi voinut kääntyä kummalle vain. Tappara on toki tietyissä hyökkäyspeliin liittyvissä asioissa TPS:ää säntillisempi ja pelaa sitä kautta rakenteellisesti laadukkaammin, mutta kyllä TPS on myös omilla avuillaan kyennyt luomaan maalipaikkoja ihan riittävästi. 

Pelillisellä puolella finaalit ovatkin menneet pitkälti siten, miten ennakoimme ennen pelien alkua. Vaikka TPS on haastanut Tapparaa hyvin, niin on vaikea nähdä miten se pystyisi kampeamaan aina mestaruuteen asti nyt, kun Tappara on päässyt jo niin pitkälle karkumatkalle.

Alanen: Vähämaalisuus on ollut sarjan kantava teema. Neljässä ottelussa maaleja on tehty yhteensä ainoastaan 11 kappaletta, ja jokainen ottelu on pysynyt maalin pelinä loppuun saakka. Tiistaina TPS:lle riitti voittoon yksi tehty maali. Toki on selvää, että panosten kasvaessa pelaamisesta tulee usein konservatiivisempaa ja virheiden välttely korostuu, mutta myös aikaisempien kausien finaaleihin verrattuna maaleja on tullut tänä keväänä poikkeuksellisen vähän. Mistä tämä johtuu? 

Kantoluoto: Varmasti tekijöitä on monia, mutta kyllä tällä hetkellä isoin yksittäinen syy vähämaalisuuteen on molempien joukkueiden häikäisevän hyvä maalivahtipelaaminen. Vaikka puhutaan kahdesta äärimmäisen hyvin puolustavasta joukkueesta, niin ensimmäistä ottelua lukuun ottamatta maalipaikkoja on syntynyt melko tavanomainen määrä, jos verrataan esimerkiksi runkosarjaan. Lisäksi sattumalla on tällaisessa otoskoossa aina merkityksensä.

Alanen: Olet kyllä siinä oikeassa, että esimerkiksi kyseisessä tiistain ottelussa maaliodottamaa luotiin yhteensä yli viiden maalin edestä, vaikka siitä lopulta konkretisoitui vain yksi maali. 

Onko kummankaan joukkueen pelikirja päässyt yllättämään neljän ensimmäisen ottelun aikana? 

Kantoluoto: Ei oikeastaan. Tappara pelaa mitä peli pyytää ja se on toistaiseksi pystynyt sopeutumaan kaikkeen, mitä TPS on tarjonnut. Tästä hyvä esimerkki on sarjan toinen ottelu. Alla oli hyvin viivelähtö-trap-painotteinen ottelu Tampereella, mutta ensimmäiseen kotiotteluunsa TPS tuli lujaa luukuista sisään ja ensimmäinen kymmenminuuttinen tarjosi hurjan määrän taklauksia ja kamppailupelaamista. Tappara ei kuitenkaan tästä horjunut, vaan pystyi vastaamaan mainiosti TPS:n asettamaan fyysiseen haasteeseen.

Isoimmat erot joukkueiden pelaamisen laadussa tasaviisikoin ovat tällä hetkellä pelin rakenteluvaiheissa sekä hyökkäyssiniviivan ylittämisessä, mitä Tappara toteuttaa laadukkaammin. Sekä tietysti ylivoimapelaamisessa.

Alanen: Millä tavoin Tappara on ollut laadukkaampi rakenteluvaiheessa? 

Kantoluoto: Tapparan viisikon etäisyydet ovat lyhyemmät ja pelaajien sijoittuminen omalla alueella tarjoaa kiekolliselle pelaajalle yleensä useamman syöttösuunnan paineen alla operoidessa. Viivelähdöissä Tappara taas kerää viisikkonsa kunnolla ja pitää etäisyydet jälleen lyhyinä ylittäessään keskialuetta. Tätä kautta Tappara myös pystyy ylittämään useammin hyökkäyssiniviivaa rintamana.

TPS:llä vuorostaan on jonkinasteinen kiire avata peliä ylös, eikä se oikein tunnista viisikkona tilanteita joissa kannattaisi pelata alaspäin ja kerätä rivit ylös puskemisen sijaan. Kontrollilähtöjen osalta turkulaisilta on nähty lähinnä ylempiä viivelähtöjä, missä puolustajat kiekottelevat ja hyökkääjät hakevat keskialueella. Neljännen pelin viimeisessä erässä TPS pelasi ensimmäistä kertaa perinteisempiä viivelähtöjä maalin takaa, missä viisikko kerättiin kunnolla ja lähdettiin vasta sitten liikkeelle.

Alanen: Jo ennen sarjan alkua puhuttiin TPS:n kevään nihkeästä ylivoimapelaamisesta, eikä finaalisarjassa ole tapahtunut tämän suhteen muutosta. Koko kevään osalta turkulaisjoukkueen ylivoimatehokkuus on pudonnut alle 12 prosenttiin, kun Tappara tarvitsee keskimäärin kolme ylivoimaa yhteen kihaukseen. Mikä TPS:n ylivoimapelaamisessa mättää tällä hetkellä?

Kantoluoto: Siinä on tällä hetkellä alueelleviennistä lähtien hankaluuksia. Tappara puolustaa omaa siniviivaa laadukkaasti, minkä vuoksi TPS:n alueelle murtautuminen on hankalaa ja siniviivan ylityksen jälkeenkin turkulaisilla on usein hankaluuksia rauhoittaa peliä. Pakkopelin rauhoittuessa Tapparan painollisen puolen laitahyökkääjä pelaa voimakkaasti pelintekijältä tilaa pois, eikä TPS ole kyennyt hyödyntämään tästä seurannutta tyhjää tilaa painottomalla puolella. Lisäksi ei voi korostaa liikaa henkisen puolen merkitystä, mikä vaikuttaa varmasti myös osaltaan pelaajien rentouteen ja suoritusvarmuuteen ylivoimapelin aikana.

Alanen: Todennäköisyydet ovat rajusti TPS:ää vastaan, kuten aiemmin jo todettiin, mutta oliko neljännessä ottelussa nähtävissä kolmannen erän paremman avauspelaamisen lisäksi jotain muita muutoksia, jotka antaisivat uskoa siihen, että turkulaisjoukkue pystyisi venyttämään sarjaa entisestään? 

Kantoluoto: Ei sinänsä mitään uutta tuon lisäksi, eikä TPS oikein edes voi määräänsä enempää muuttaa pelaamistaan tässä vaiheessa kautta. Se isoin ongelma on kuitenkin edelleen juuri se tehoton ylivoimapeli, jota Tapparan alivoima pitää tällä hetkellä pilkkanaan.

Pelaaminen tasaviisikoin on niin tasaista, että sieltä ylivoimalta onnistumisia pitäisi vain yksinkertaisesti tulla. Lisäksi kotijoukkueet ovat olleet toistaiseksi sarjassa hienokseltaan pelin päällä, minkä vuoksi TPS:n kannalta isoin ongelma on se, että joukkueen pitäisi kyetä voittamaan Tampereella vielä kaksi kertaa mestaruuden voittamiseksi.