Leijonien kultajuna on edelleen aikataulussa – suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat avauspelaamiseen ja Miro Heiskasen rooliin

MM-kotikisat voitokkaasti avannut Suomi on viiden pelatun ottelun jälkeen B-lohkon kärjessä 13 pisteellä. Leijonat voittolaukauskilpailun jälkeen keskiviikkona voittanut Ruotsi löytyy lohkon toiselta sijalta, mutta yhden ottelun vähemmän pelanneena. 

Jukka Jalosen valmentamaa joukkuetta ei ole testattu oikeasti kuin tuon Ruotsi-tappion verran. Törkyilyihin syyllistynyttä Yhdysvaltoja vastaan Suomen ei tarvinnut pelata erityisen laadukkaasti tasaviisikoin kuin yksi erä, ja paketoida peli toisessa erässä lukuisilla ylivoimilla.

Myöskään Norja, Latvia tai Iso-Britannia eivät tarjonneet pelillisesti erityisiä haasteita, joten niissä Leijonat pystyi vain keskittymään ajamaan pelitapaa sisään. Perjantain suurin hyöty oli lähinnä se, että joukkueen matkaan liittyneet Dallas Starsin puolustajat Miro Heiskanen ja Esa Lindell saivat tuntumaa Suomen pelitavasta. Ensimmäiseksi mainittu väläytteli kotiyleisölle myös useampaan otteeseen kuuluisia luistelu- ja kiekonkäsittelytaitojaan. 

Suomi on ollut aiempiin vuosiin verrattuna selvästi aloitteellisempi ja se on myös pyrkinyt hyökkäämään totuttua voimakkaammin, mikä on näkynyt tiettyinä haasteina ja virheinä niin viisikko- kuin yksilötasolla.

Pelitavassa vielä viilaamista

Ennen MM-kisoja pelatut EHT-ottelut herättivät hieman kysymysmerkkejä Leijonien puolustuspelaamisen suhteen, mutta alkusarjaotteluissa joukkue on odotetusti parantanut roimasti tekemistään tällä saralla. Suomi puolustaa jälleen paljolti miehellä miestä vastaan ja se on onnistunut omalla alueellaan sulkemaan vastustajaa hyvin keskustan ulkopuolelle.

Ruotsi-ottelu tarjosi tässä suhteessa kovimman haasteen, ja se onnistui myös tuottamaan ajoittain vaikeuksia Suomen puolustukselle. Nämä johtuivat lähinnä yksittäisten yksi vastaan yksi -tilanteiden häviämisistä, jotka sekoittivat viisikon toimintaa omalla alueella. Suomi ei tuplaa omalla alueellaan kovin voimakkaasti, mikä altistaa pidemmille oman alueen pyörityksille, jos riistoja ei saada aikaiseksi yksi vastaan yksi -tilanteista.

Hyökkäysalueella päätypelisapluuna on pitkälti vanhaa tuttua, mutta puolustajia osallistetaan vielä aiempaa enemmän joko kiekollisilla tai kiekottomilla nousuilla kohti maalia, jotka luovat rotaatioita sekä syöttösuuntia kiekolliselle pelaajalle.

Tämä on siinä mielessä positiivista, että pitkään kaavamaisella 3+2-mallilla pelanneen Suomen on hyvä pyrkiä löytämään myös uusia keinoja päästä maalipaikoille, sillä vastustajat ovat kehittyneet ja kehittyvät viivaan synnytetyn kolmion puolustamisessa jatkuvasti.

Suomi on toistaiseksi tuottanut tasaisesti maalipaikkoja tasaviisikoin niin suorahyökkäyksistä kuin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen kautta, joten päällisin puolin nykyinen pelityyli on tuottanut toistaiseksi varsin hyvin maalipaikkoja. Tämän lisäksi ylivoimapelaaminen on toiminut loistavasti, lähes 37 prosentin tehokkuudella. 

Avauspelaamisen osalta etenkin pelin rytmittävissä vaiheissa Suomella on sen sijaan ollut eri osa-alueista kenties eniten haasteita. Viivelähdöissä Suomella on ollut yllättävän paljon eroavaisuuksia ja tietynlainen maltti on tuntunut puuttuvan. Jos esimerkiksi aiemmin puolustajalla on ollut syöttösuunta tukossa, hän on käytännössä aina itse pyörähtänyt omiin tai pelannut kiekon syötöllä alaspäin ja viisikko on kerätty uusiksi. 

Kotikisoissa on kuitenkin ollut – ehkä juuri kotiyleisön edessä pelaamisestakin johtuen – liikaa tilanteita, joissa peliä on pakotettu ja puolustaja on tyytynyt puskemaan pölkkypäisesti ylöspäin, mitä on seurannut viisikon pelin hidastuminen ja yleensä kiekonmenetys.

Toisaalta parhaillaan Suomi on pelannut viisaita neljän tai jopa viiden kaistan viivelähtöjä, joiden avulla keskialue on ylitetty laadukkaasti joko kiekolla tai päätykiekolla ja prässipelaamisella. 

Lisäksi Suomi pelaa melko paljon keskialuetta ylittäessään niin sanottuja ristipistoja, joissa maalin takaa avataan pakki-pakki-syötöllä, kiekollinen puolustaja nostaa muutaman potkun verran ylöspäin ja syöttää painottoman puolen laitahyökkääjälle, joka pääsee usein kuljettamalla hyökkäysalueelle. Latvia oli tosin jo ehtinyt valmistautumaan tähän kyseisen tyylin ja ristipiston vastaanottavalle laiturille oli järjestetty oma vartija, joten kyseistä tyyliä ei todennäköisesti pysty viljelemään liikaa jatkossakaan.

Mitä puolustajien kuskailuun tuleen, on Suomen valmennusryhmällä käsissään tuhannen taalan kysymys turnauksen jatkoa ajatellen, ja se kuuluu näin: minkä verran Miro Heiskaselle annetaan vapauksia operoida kiekon kanssa? 

Kuten kaikki tietää, Heiskanen on maailman absoluuttista kärkeä mitä tulee luistelutaitoon ja kiekon nostamiseen jalalla. Parhaillaan hän kykenee tuomaan kiekkoa ylös itse siten, että viisikon pelinopeus ei edes hidastu ja tilannetta seuraa jopa maalipaikka.

Pahimmillaan se voi kuitenkin johtaa kiekonmenetykseen sekä huonoon puolustuspelivalmiuteen, kun hyökkääjät joutuvat odottamaan keskialueella seisovin jaloin kiekon ylös tuontia ja pelin kääntyessä he ovat usein liian kaukana tukemaan puolustajia vastahyökkäyksessä.

Kolikon molempia puolia nähtiin perjantaina Iso-Britanniaa vastaan. Ottelu oli Heiskasen ensimmäinen ja tuli varsin nopealla aikataululla matkustamisen jälkeen, joten joukkueen kanssa ei välttämättä edes oltu ehditty käymään periaatteellisella tasolla peliä läpi näin tarkasti. Joka tapauksessa herää ajatus, että ei ole välttämättä kaikista hedelmällisintä jos Heiskanen toteuttaa liikaa näitä soolonousuja, kun muut ovat harjoitelleet toisteisuuteen ja viisikkopelaamiseen perustuvaan pelitapaa parhaimmillaan jo useampia vuosia.

Tarkoituksena ei ole tietenkään soimata Heiskasta. On vain mielenkiintoista nähdä, minkä verran pelien edetessä häneltä nähdään vastaavia yksilösuorituksia, vai kaitseeko valmennusryhmä hänet pelaamaan konservatiivisemmin. Kummassakin kun on puolensa.

Ja edellä mainittu esimerkki on vain yksi osa-alue. Esimerkiksi hyökkäysalueella Heiskanen toi omalla tekemisellä runsaasti lisää maalintekouhkaa. Puolustaja valitsi liki kerran kerrasta peliä edistävän ratkaisun, teki nousuja kiekolla ja loi maalipaikkoja. Oli niin hyvä, kun häneltä voi odottaakin. Olkoonkin, että vastustaja oli mikä oli.

Vaikka pelin tietyissä yksityiskohdissa on edelleen hiomista, on Leijonien kultajuna yhä raiteillaan.