Florida Panthers oli pudotuspeleissä floppi, jonka valmennus lamaantui vastoinkäymisten edessä – "Päätös jatkaa Brunettella olisi mielestäni katastrofiratkaisu"

Lassi Alanen: Niin siinä vain kävi, että Tampa Bay Lightning laittoi Florida Panthersin kesälomille suoraan neljässä ottelussa. Viimeöisen ottelun Lightning vei Pat Maroonin ja Ondrej Palatin kolmannen erän maaleilla, Andrei Vasilevskin pelatessa jälleen ratkaisupaikassa nollapelin. Mitkä ovat päällimmäiset ajatukset sarjan ratkettua näinkin nopeasti ja kivuttomasti hallitsevan tuplamestarin hyväksi? 

Veeti Kantoluoto: Kyllä päällimmäisenä ajatuksena on se, millä tavalla Jon Cooper esikuntineen laittoi Panthersin valmennuksen rintataskuunsa. Panthersin runkosarjassa tulosta tehneellä yksipuolisella pystysuunnan jääkiekolla ei ollut enää mitään käyttöä pudotuspeleissä, kun suorahyökkäysuhka pelattiin pois vastustajan toimesta. Siitä oli viitteitä jo Capitals-sarjassa, kun Peter Lavioletten suojatit hiekoittivat Panthersin hyökkäyspelaamista sulkemalla kaukalon keskustaa, olkoonkin, että Panthers eteni tuosta sarjasta kuudessa ottelussa jatkoon.

Alanen: Tuossa olet aivan oikeassa. Lightning oli selvästi tehnyt läksynsä ensimmäisen kierroksen osalta ja pystyi viemään Capitalsin pelisuunnitelmaa entistä pidemmälle, joukkueen myös toteuttaessa pelitapaa erittäin kurinalaisesti. Toki Lightningin materiaali oli myös Capitalsin vastaavaa laadukkaampi. 

Kuitenkin materiaaliedun piti tässä sarjassa olla maalivahteja lukuun ottamatta Panthersilla, mutta kuten sanoit, Lightning onnistui kaventamaan tuon eron lopulta varsin helpostikin. Olemme siis samoilla linjoilla sen suhteen, että syyttävä sormi kohdistuu tässä tilanteessa eniten Panthers-päävalmentaja Andrew Brunetteen?

Kantoluoto: Kyllä. En tiedä, sokaisiko runkosarjamenestys päävalmentajana kokematonta Brunettea, mutta joukkuettaan hän ei ollut syystä tai toisesta valmistanut pudotuspelien vaatimalle tasolle, ja tuo pelillisen selkänojan puuttuminen näkyi karmealla tavalla Panthersin kärkipelaajien pelin tason vajoamisena. Lisäksi täytyy muistaa, että Lightning pelasi koko sarjan ilman Brayden Pointia, eikä joukkue oikeastaan edes kaivannut häntä tässä otteluparissa. Pelaajat pelaavat kaukalossa, mutta näiden kahden joukkueen välinen sarja oli oiva osoitus siitä, mikä merkitys laadukkaalla valmennuksella ja pelitavalla on myös yksilötasolla.

Alanen: Tässä vaiheessa onkin varsin ironista, että Brunette on kolmen finalistin joukossa kauden parhaaksi valmentajaksi. Toki palkinto myönnetään pelkästään runkosarjan perusteella, eikä pudotuspeleissä floppaaminen tietenkään siihen vaikuta. Voidaan kuitenkin myös miettiä, mikä Brunetten vaikutus oli loppujen lopuksi runkosarjankaan osalta. 

Hän otti päävalmentajan vastuut itselleen tilanteessa, jossa eroamaan joutunut Joel Quenneville oli jo ehtinyt asettamaan runkosarjan osalta pelitavan ja nuotin. Joukkueen alkukausi oli myös ollut todella vahva ennen valmentajavaihdosta. Vaikka Brunetten hyppy päävalmentajaksi tuulisessa tilanteessa onnistuikin hyvin ja hän pystyi pitämään joukkueen kurssin kohdillaan, toisaalta hänen ei myöskään tarvinnut tehdä missään vaiheessa selkeitä pelillisiä muutoksia. Nyt kun niitä olisi kipeästi tarvittu, hänen valmennuksestaan ei yksinkertaisesti ollut siihen. Mielestäni on täysin oikeutettua pohtia, pitäisikö Panthersin löytää ennen ensi kautta itselleen uusi päävalmentaja. Brunettehan toimii tällä hetkellä väliaikaisen päävalmentajan tittelillä. 

Kantoluoto: Tuo on hyvä pointti. Sitä on tietysti vaikea arvioida, minkä verran hän runkosarjassa lopulta vaikutti jo valmiiksi tehokkaasti pelaavan joukkueen otteisiin. Mutta tuohon lopun pohdintaan: ehdottomasti pitäisi. Päätös jatkaa Brunettella olisi mielestäni katastrofiratkaisu organisaation johtoportaalta. Jos ja kun hänet erotetaan päävalmentajan tehtävistään, en malta olla ajattelematta skenaariota, jossa Barry Trotz astuisi Panthersin penkin taakse ja laittaisi joukkueen viisikkopelaamisen kuntoon. Se ei välttämättä olisi aivan yhtä viihdyttävää – jos tämä kyykkäys pudotuspeleissä nyt jostain oli viihdyttävää – mutta menestysmahdollisuudet nousisivat kertaheitolla suuremmaksi.

Alanen: Jos haluaisi argumentoida tätä vastaan, nostaisin esille sen, että lopputuloksesta huolimatta Panthers oli sarjan aikana tasaviisikoin hieman Lightningia edellä laukaisuyrityksissä ja hiuksenhienosti myös maaliodottamassa, joskin tämä riippuu hieman käytetystä mallista. Natural Stat Trickin pelitilanteeseen ja tulokseen suhteutettujen lukemien mukaan Panthers loi neljässä ottelussa melkein yhdeksän maalin edestä maaliodottamaa tasaviisikoin, mutta viimeisteli vain kaksi täysosumaa. Tässä kohtaa täytyy nostaakin esiin Vasilevski, jonka otteet olivat poikkeuksellisen ailahtelevia ensimmäisellä kierroksella seitsemättä ottelua lukuun ottamatta, mutta joka oli Panthersia vastaan uskomattoman hyvä. 

Kantoluoto: Tämä on reilu puoli nostaa esiin. Maalipaikoille pääseminen tasaviisikoin ei sinänsä ollut ongelma Panthersille, ja joukkue pystyi luomaan suorista hyökkäyksistä kiitettävän määrän maalipaikkoja läpi sarjan Lightningin kurinalaisesta pelisuunnitelmasta huolimatta. Mutta niissä pelin vaiheissa, joissa se ei pystynyt hyökkäämään leveillään olevaa viisikkoa vastaan, joukkue ei tuottanut oikeastaan mitään. 

Suurin taistelu tässä suhteessa käytiin keskialueella, jota Lightning tukki pelaamalla trapia reilut 20 kappaletta ottelua kohden, eikä Panthers löytänyt keinoja ylittää hyökkäyssiniviivaa laadukkaasti joko päätykiekolla tai kiekon kanssa. Näissä tilanteissa näkyi se, että viisikolla ei ollut tarvittavia malleja, joita se olisi voinut toteuttaa. Lightning vuorostaan ylitti Panthersin trapia vaivatta ja usein kuljettamalla kiekon alueelle. Tämä taas oli yksittäinen suurin syy, miksi Panthers ei myöskään päässyt ehkä neljättä ottelua lukuun ottamatta kunnolla käsiksi hyökkäysalueen hyökkäyspeliinsä, Lightningin pystyessä purkamaan peliä Panthersin paineen alla tai parhaillaan katkaisemaan pelin jo keskialueella. Ja kun tasaviisikoin peli oli tuskaista, se näkyi myös paljon varioituneessa ylivoimapelaamisessa, joka ei toiminut lainkaan.

Sattumalla on kuitenkin aina myös osansa jääkiekossa. Vaikka Vasilevski pelasi aivan huippuottelun sarjan ratkaisseessa kamppailussa torjumalla 49 kertaa ja pelaamalla nollapelin, Panthers myös kilautti kiekon pariin otteeseen tolppaa. Sentti sinne, toinen tänne, ja tämä sarja voisi olla yhä elossa. Tämä on mielestäni kuitenkin epärelevanttia jossittelua ottaen huomioon, miten paljon Panthers oli lopulta pelillisesti perässä läpi sarjan.

Alanen: Ylivoimapelaaminen oli tosiaan se suurin murheenkryyni Panthersille. Kymmeneen pudotuspeliotteluun yksi ainoa tehty ylivoimamaali on yksinkertaisesti karmea tilasto. Toki Panthersin peliaikaan suhteutettu luotu maaliodottama ylivoimalla ei ollut hirveästi alhaisempi verrattuna runkosarjan vastaavaan, eikä noin taitavia pelaajia kuhiseva joukkue viimeistele kahden prosentin tehokkuudella kovin monessa kymmenen ottelun jaksossa. Toisaalta valmennuksen muutosyritykset vaikuttivat epätoivoisilta; Aleksander Barkovia koitettiin ottelusta toiseen peluuttaa viivalla huonoin tuloksin. 

Kantoluoto: Totta, ei se kiekko ylivoimallakaan varsinaisesti Panthersille pomppinut. Ajattelen kuitenkin, että osittain viisikkopelaamisen tuskaisuus heijastuu myös ylivoimalle, mikä näkyi etenkin mainitsemallasi erikoisella ratkaisulla peluuttaa Barkovia viivassa. Ja kun peli ei muuten kulje, niin ylivoimakoostumukselle muodostuu normaalia suurempi paine onnistua, mikä ehkä näkyi tietynlaisena mailasta puristamisena. Esimerkiksi neljännen ottelun lopulla ylivoimalle päässyt Panthers pyrki useaan otteeseen pelaamaan kiekkoa Lightningin tiiviin neliön läpi, vaikka syöttölinjaa ei ollut näköpiirissäkään. Luovuus ja rentous puuttui.

Aleksander Barkov ei ollut parhaimmillaan Lightningia vastaan. Nathan Ray Seebeck - USA TODAY Sports

Alanen: Nostetaan sitten kissa pöydälle: Aleksander Barkov ei pystynyt - taaskaan - nostamaan omaa pelaamistaan uudelle tasolle pudotuspeleissä, pikemminkin päinvastoin. Ei Barkov ollut varsinaisesti huono Capitalsia tai myöskään Lightningia vastaan. Tasaviisikoin hän oli plussan puolella maaliodottamasuhteen ja maalipaikkajakauman osalta. Samalla hänen ketjunsa ei kuitenkaan Lightningia vastaan tehnyt tasaviisikoin maalin maalia, samalla kun Lightning osui kahdesti.

Pudotuspeleissä Lightning on historiallisesti onnistunut pimentämään Barkovin varsin tehokkaasti, ja nyt se onnistui siinä jälleen, tällä kertaa vieläpä ilman Pointia, joka on ollut tässä aiemmin avainasemassa. Tuntui, ettei Barkovilta yksinkertaisesti löytynyt taaskaan sitä ylimääräistä vaihdetta ja kykyä kiristää intensiteettiä runkosarjaan verrattuna. Tehot 2+5 kymmeneen otteluun eivät riitä, kun puhutaan supertähtikategorian pelaajasta. 

Kantoluoto: Tämä on kutkuttava aihe. Barkovia on aika ajoin nosteltu keskusteluun lajin absoluuttisista supertähdistä puhuttaessa, ja itsekin olen sitä tämän kauden mittaan tykönäni miettinyt. Näiden otteiden perusteella se on kuitenkin vielä aika hankalaa. Mainitsemasi lukemat kun eivät ole sellaisia, mitä vaikkapa Connor McDavid pystyy tuottamaan ja kirjaimellisesti ottamaan joukkuettaan reppuselkään. Etenkin ylivoimalla tulosta olisi suomalaissentteriltä vain yksinkertaisesti pitänyt tulla enemmän. Itse olen silti taipuvainen kääntämään katsettani joukkueen penkin taakse, sillä yksilön ja sitä kautta joukkueen on hankala loistaa, jos viisikkopelaaminen ei tue tekemistä kaukalossa. Tästä huolimatta ymmärrän hyvin myös Barkovia ronskimmin kritisoivan näkökulman. Onhan hän jo 26-vuotias, eikä siinä mielessä enää opettelemassa, kun puhutaan tuloksenteosta ja johtavana pelaajana olemisesta.

Alanen: Pudotuspelipelaamisen opettelemisesta puheen ollen: Anton Lundellin kevät oli vaikea. Millä mittarilla tahansa tulokassentteri oli molemmissa sarjoissa hyökkäyksen heikoimpia lenkkejä tasaviisikoin, mistä johtuen Lightning-sarjan kolmannen ottelun katsomokomennus ei tullut suurena yllätyksenä. Tilalle kokoonpanoon heitetty Maxim Mamin oli tosin vieläkin heikompi. Lightningia vastaan kolmessa ottelussa Lundellin ollessa jäällä Panthers kontrolloi kaikesta luodusta maaliodottamasta tasaviisikoin vain 27 prosenttia, joka oli joukkueen heikoin lukema.

Kantoluoto: Jos Barkovin kohdalla ei voida enää puhua opettelusta, niin Lundellin kohdalla tilanne on toinen. Lundell on tunnollinen ja älykäs sentteri, mutta jos mietitään häntä pelaajana niin kutsuttuun kaaosjääkiekkoon, mitä Panthersin pelaaminen ajoittain oli, ei hän ainakaan vielä ole siihen aivan valmis. Lundell on parhaimmillaan, kun hän pääsee pelaamaan selkeässä rakenteessa. Mutta esimerkiksi luisteluominaisuuksiltaan hän ei ole sellainen pelaaja, joka pystyisi yksin muuttamaan pelin kulkua. Lisäksi hänellä on puhtaassa fysiikassa vielä kehitettävää, jotta hän jaksaa pelata keskushyökkääjän pelipaikan vaatimalla tavalla. Mutta edelleen, puhumme 20-vuotiaasta pelaajasta, joten on luonnollista, ettei pelaaminen ole vielä valmista.

Alanen: Jos mietitään vielä Panthersin tulevaisuutta, niin suuremmilla pelaajamuutoksille en välttämättä näkisi tarvetta. Joukkueen runko on kiinnitetty isolta osalta vielä ensi kaudeksi. Mielenkiinto kohdistuu lähinnä siihen, mitä lainapelaajina hankituille Ben Chiarotille - joka muuten oli pudotuspeleissä ainakin tilastojen valossa karmea - ja erityisesti Claude Giroux'lle tapahtuu. Ainakin jälkimmäistä on ehditty vahvasti huhuta jo muualle. Panthers käytti näihin kahteen pelaajaan valtavasti tulevaisuuden palasia, ja nyt joukkueella seuraavaan kolmeen varaustilaisuuteen yhteensä vain yksi varausvuoro kahdelle ensimmäiselle kierrokselle. Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka puhtaiden lainapelaajien hankkiminen kovalla hinnalla on aina iso riski ja miksi organisaatiot ovat alkaneet kasvavissa määrin niitä karsastamaan. 

Joukkueen rungossa ei pitäisi olla mitään vikaa, jos Sergei Bobrovski pystyy suorittamaan edes suhteellisen lähelle palkkanauhansa tasolla. Siispä kuten aiemmin puhuttiin, valmennus on se osa-alue, johon kiinnittäisin huomioni mahdollisia muutoksia pohdittaessa. 

Kantoluoto: Kieltämättä materiaalin osalta nyt oli se kevät, kun Panthersin olisi pitänyt puristaa enemmän irti. Mutta en myöskään näe tarvetta sen suuremmalle kokoonpanon ravistelulle. Joukkueessa on edelleen paljon potentiaalia, kunhan penkin taakse löytyy valmentaja, joka pystyy viemään Panthersin seuraavalle tasolle.

Alanen: Miten näet Panthers-sarjan jälkeen Lightningin mahdollisuudet kolmanteen peräkkäiseen mestaruuteen? Ainakin raskaan ensimmäisen kierroksen jälkeen toisen floridalaisjoukkueen kaataminen suoraan neljässä ottelussa takaa Lightningille aikaa levätä ja valmistautua konferenssifinaaleihin.

Kantoluoto: Uskon sen olevan mahdollista, mutta luulen sen vaativan joukkuepelaamisen ja Vasilevskin tason pysymisen lisäksi sitä, että Point on pelikunnossa konfferenssifinaaleissa. Sillä jos oletetaan Cooperin joukkojen kohtaavan Carolina Hurricanesin konfferenssifinaaleissa, niin pelkkä keskustan sumputtaminen ei enää riitä samalla tavalla neljällä ketjulla jauhavaa Hurricanesia vastaan, vaan Lightningin pitää pystyä vastaamaan huutoon vielä kovemmin tasaviisikoin. Puhumattakaan jos joukkue yltää finaaleihin ja vastaan tulee kenties tämän hetken suurin mestarisuosikki: Colorado Avalanche.