Ikäluokkansa taitavimpiin suomalaishyökkääjiin kuuluva Viljami Marjala tuo lisää kilpailua TPS:n laituriosastolle – siirto kertoo myös turkulaisseuran kasvavasta vetovoimasta

TPS julkisti aiemmin tällä viikolla seuran solmineen kaksivuotisen sopimuksen laitahyökkääjä Viljami Marjalan kanssa.

19-vuotias Marjala on jo toinen suomalaispelaaja, joka on siirtynyt Pohjois-Amerikasta turkulaisseuraan tänä kesänä. Denverin yliopistojoukkueessa muutaman vuoden pelanneen puolustajan Antti Tuomiston TPS-sopimus julkaistiin toukokuussa. 

Marjala on käynyt läpi Kärppien junioriputken ja ehti pelata jo U17-ikäisenä puolet kaudesta U20 SM-sarjassa kaudella 2019–2020. Varausta edeltäväksi kaudeksi hän siirtyi kuitenkin Kanadan juniorisarja QMJHL:ään ja Quebec Rempartsin riveihin. Tuolloin Marjala kirjautti 30 ottelussa kohtuulliset tehot 5+22. Otteet vakuuttivat Buffalo Sabresin kykyjenetsijät, ja seura varasi suomalaislaiturin viime kesänä viidennellä kierroksella. 

Viime kaudella Marjala jatkoi NHL-legenda Patrick Royn valmentamassa Rempartsissa, tehden toisella QMJHL-kaudellaan 68 otteluun tehot 13+33 ja ollen joukkueensa kuudenneksi tehokkain pelaaja. Marjala kirjautti myös 12 pudotuspeliottelussa kahdeksan tehopistettä samalla kun Remparts jäi vain yhden voiton päähän QMJHL:n finaaleista.

Marjala oli 2003-syntyneiden maajoukkueen vakionimiä U16- ja U17-vaiheissa. Esimerkiksi kaudella 2019–2020 hän oli Suomen U17-maajoukkueen selvästi tehokkain pelaaja koko kauden mitassa, joskin ikäluokan kärkinimet pelasivat tuossa vaiheessa pääasiassa U18-maajoukkueen mukana. Viime vuosina Marjalaa ei olla juuri nähty juniorimaajoukkueissa QMJHL-siirron vuoksi, mutta Suomeen paluu antaa hänelle paremmat eväät taistella pelipaikasta ensi talven U20-kisajoukkueessa.

Marjalan pistetuotannossa tapahtui ensimmäisen ja toisen QMJHL-kauden välillä jonkin verran laskua; debyyttikauden lähes piste per peli -tahti taantui jälkimmäisellä kaudella vain noin 0,68 pisteeseen per ottelu. Yksityiskohtaisempi data maalaa kuitenkin erilaista kuvaa kausien eroavaisuuksista.

EliteProspectsin Mitch Brownin keräämien tilastojen pohjalta Marjalan pelaamisessa oli toisella kaudella havaittavissa selkeää kehitystä, ainakin mitä tulee tekemiseen tasaviisikoin.

Brownin ison osan CHL:stä kattavan datasetin pelaajista Marjala sijoittuu lähelle kärkeä hyvin monella eri mittarilla. 

Jos ensimmäisellä kaudella Marjala laukoi todella vähän hyökkääjäksi, toisella kaudella hänen laukausten ja henkilökohtaisen maaliodottaman määrät ovat kasvaneet selkeästi. Pelintekemisen suhteen hänen lukemansa olivat jo viime kaudella kohtalaisen hyviä, mutta tällä kaudella ne ovat nousseet lähelle koko CHL:n kärkeä.

Myös transitiopelaamisen ja kiekottoman tekemisen osalta Marjalan pelaaminen tasaviisikoin oli toisella kaudella ensimmäistä parempaa. Toki on hyvä ottaa huomioon, että otoskoko toisen kauden osalta on tässä vain kuusi peliä ja noin 85 minuuttia, tuplasti vähemmän kuin ensimmäisen kauden kohdalla. Pidän todennäköisenä, että otoskoon kasvaessa toisen kauden lukemat tulevat jonkin verran alaspäin, mutta pysyvät silti keskivertoa CHL-hyökkääjää parempina, erityisesti tiettyjen osa-alueiden suhteen.

Marjalan pelaamisen keskiössä olevat asiat ovat pysyneet kahden QMJHL-kauden aikana melko samanlaisina. Termi "taitopelaaja" kuvaa Kärpät-kasvattia erittäin hyvin.

Hyökkäyssuuntaan Marjalan suurin vahvuus on hänen pelintekokykynsä. Mitä tulee puhtaaseen syöttötaitoon, 183-senttinen laitahyökkääjä on selvästi ikäluokkansa suomalaispelaajien kärkeä. Luonnollisesti Remparts käytti Marjalaa koko kauden toisen ylivoimakoostumuksen pelintekijänä vasemmalla siivellä.

Marjala pystyy löytämään ketjukaverinsa luovalla tavalla suorista hyökkäyksistä saadessaan ylimääräistä tilaa sekä jakamaan ovelia syöttöjä päädystä ja laitojen läheisyydestä kohti ykkössektoria. Erilaisia syöttövariaatioita ja -tekniikoita löytyy useita ja Marjala osaa valita usein niistä tilanteeseen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Häneltä löytyy myös kärsivällisyyttä odottaa syöttölinjojen aukeamista ja tällä tavalla pelata ulos ylireagoivat puolustajat. 

Toisaalta Marjalalla oli erityisesti ensimmäisellä kaudellaan liiallinenkin pyrkimys löytää aina se yksittäinen ratkaiseva puolustuksen murtava syöttö, minkä vuoksi häneltä meni välillä ohi yksinkertaisempia mutta peliä edistäviä syöttömahdollisuuksia. Myös viime kaudella hän yritti melko korkealla tahdilla esimerkiksi pienen prosentin sokkosyöttöjä kohti maalinedustaa ilman varsinaista vapaana olevaa kohdetta. 

Pelisilmän lisäksi Marjalan kiekonkäsittelytaidot ovat laadukkaat. Varausta edeltäneellä kaudella hän oli käsistään liiankin riippuvainen ja yritti jatkuvasti luoda tilanteita niiden kautta, kun taas viime kaudella riskipitoisten harhautusten määrä väheni jonkin verran ja Marjala hyödynsi entistä enemmän syöttötaitoaan ja give-and-go-tyyppisiä kuvioita.

Näiden lisäksi Marjalalla on myös pelisilmää jatkaa tilanteita yhdellä kosketuksella, oli kyseessä sitten pelintekeminen hyökkäysalueella tai nopea jatkosyöttö transitiotilanteessa.

Marjala toki pystyy edelleen näyttäviin yksilösuorituksiin nimenomaan kiekonkäsittelyn näkökulmasta. Hän ei luistele yhdellä yhtä vastaan -haastotilanteessa puolustajaa kohti suorassa linjassa (alla olevan kuvan sininen nuoli), vaan ottaa kaarevamman luistelureitin ristiaskelia hyödyntämällä (alla olevan kuvan punainen nuoli), mikä sekä antaa hyökkäävälle pelaajalle lisää vaihtoehtoja että hämää puolustavaa pelaajaa.

Marjalan bravuuriharhautus on juuri yllä mainitulla tavalla alustettu kiekon uitto puolustavan pelaajan mailan alta tai joissain tapauksissa luistinten välistä. Näitä hän viljeli paljon myös viime kaudella. 

Yllä mainittujen seikkojen lisäksi Marjalan vahvan kiekonkäsittelyn takana on vapaana kropasta liikkuva ylempi käsi (Marjalan tapauksessa oikea käsi), joka mahdollistaa laajan alueen, jonka sisällä hän pystyy käsittelemään pelivälinettä tehokkaasti. 

Jatkoa ajatellen Marjalan selkeästi isoin kehityskohta on hänen luistelunsa, joka otti pienen askeleen eteenpäin QMJHL-kausien välissä, mutta kaipaa edelleen runsaasti työstämistä erityisesti mahdollista NHL-tulevaisuutta ajatellen. 

Marjala tekee valtaosan kiekollisista ratkaisuistaan (syötöt, laukaukset, osa harhautuksista) liu'usta luistelun sijaan. Hän ei hyödynnä ulkoteriä juuri lainkaan, vaan paino on vahvasti lukittuna hänen sisäterille (sama ongelma kuin esimerkiksi Aatu Rädyllä), mikä heikentää hänen kokonaisvaltaista kykyä luoda tilanteita ja lisää riippuvuutta käsistä ja pelisilmästä. 

Marjala ei myöskään ole erityisen räjähtävä luistelija. Hän hyödyntää ajoittain rytminmuutoksia haastotilanteissa, mutta pelaa yleisesti melko matalatempoisella tyylillä. Uskallan sanoa, että jos Marjala olisi parempi luistelija, hän olisi tehnyt selvästikin kovempaa tulosta viime kaudella.

Kun puhutaan selvästi korkealla tasolla peliä ajattelevasta pelaajasta, en olisi kovin huolissaan Marjalan puolustussuunnan pelaamisesta Liigaa ajatellen. Hän tunnistaa jo nyt varsin hyvin mahdollisia iskunpaikkoja kiekottomana, ja havainnoi ympäristöään kohtalaisen hyvin puolustusalueella. Laiturin tontin puolustusvelvoitteiden hoitaminen onnistuisi varmasti hyvin jo ensi kaudella. 

Ensi kautta ajatellen Marjala tuo TPS:n laituriosastolle lisää kilpailua pelipaikoista. Markus Nurmen ja hyvin todennäköisesti myös Juraj Slafkovskyn lähtiessä Pohjois-Amerikkaan pelipaikka ei ole täysi mahdottomuus, ja varmasti Marjala saa myös reilun mahdollisuuden sitä tavoitella. U20 SM-sarjalla ei pitäisi olla tässä vaiheessa Marjalalle enää juuri mitään annettavaa. 

Kertoo jotain TPS:n nykyisestä maineesta, että Marjalan profiilin pelaaja valitsi juuri Turun, vaikka jostain muualta Liiga-paikka olisi ollut selvästi helpommin otettavissa. TPS:stä on viimeisinä vuosina kehittynyt ja siirtynyt rapakon taakse vino pino nuoria pelaajia, ja tämä on varmasti noteerattu sellaisten pelaajien tahoilta, joilla NHL on jollain aikavälillä tähtäimessä.