Aron Kiviharju oli koko Hlinka Gretzky Cupin paras puolustaja ja on valmis ottamaan pelipaikan TPS:n Liiga-miehistöstä

Viimeistään kevään erinomaisten U18-kisojen jälkeen Aron Kiviharjun nimi oli kaikkien juniorikiekkoa seuraavien huulilla tämän vuoden Hlinka Gretzky Cupiin lähdettäessä. Suomen 2005-syntyneiden ikäluokan puolustus ei paperilla aiheuttanut riemunkiljahduksia, ja Kiviharjun harteille olikin aseteltu suvereenin ykköspuolustajan viittaa. 

Kukaan Suomen otteluita ja Kiviharjua turnauksessa seurannut tuskin myöskään joutui pettymään. TPS-puolustaja oli Pikkuleijonien tehokkain pelaaja viiteen otteluun tehdyillä tehoilla 1+5, jotka riittivät koko turnauksen pistepörssissä yhdeksänneksi. Puolustajista ainoastaan Kanadan Cameron Allen oli Kiviharjua tehokkaampi. 

Tilastollisesti Kiviharjun turnaus jää myös ennätyskirjoihin. Hlinka Gretzky Cupin historiassa yksikään alle 17-vuotias puolustaja ei ole tehnyt Kiviharjun tavoin kuutta tehopistettä. Lähimmät vertailukohdat ovat ennätystä aiemmin pitänyt Mikhail Gulyayev viidellä pisteellä ja Erik Brännström neljällä pisteellä. 

Valtaosan turnauksesta Jimi Junkkarin parina pelannut Kiviharju sai valmennukselta odotetusti paljon vastuuta niin tasaviisikoin kuin erikoistilanteissa. Ykkösylivoimaa viivasta pyörittänyt Kiviharju pelasi jokaisessa ottelussa yli 22 minuuttia, parhaimmillaan jopa yli 27 minuuttia. 

Odotusten mukaisesti Kiviharju loisti nimenomaan kokonaisvaltaisuutensa puolesta. Suomalaispuolustaja pelasi tilanteessa kuin tilanteessa huomattavalla kypsyydellä, jollaista tässä turnauksessa ei nähty keltään muulta puolustajalta, kaikki joukkueet huomioiden. Jos turnauksessa olisi palkittu parhaat pelipaikkojen edustajat, Kiviharju olisi hyvin suurella todennäköisyydellä pokannut tuon kunnian itselleen puolustajien osalta. 

Kiviharjun suurin yksittäinen vahvuus oli Hlinka Gretzky Cupissa - ja on yleisestikin - hänen kykynsä operoida transitiotilanteissa. Paikan päällä turnauksessa pelaajia tarkkaillutta EliteProspectsin Mitch Brownia lainatakseni: "Kiviharjun potentiaali pelin avaamisen suhteen on korkeampi kuin kenties yhdelläkään pelaajalla jota olen aiemmin katsonut". 

Kaikki perustuu lopulta Kiviharjun erinomaiseen kentän havainnointiin. Hän ottaa syötöt vastaan pää ylhäällä ja on jo ennen vastaanottoa muodostanut hyvän kuvan ympäröivästä kentästä. Vastaavasti esimerkiksi päätykiekkojen noudoissa hän kurkkaa useampaan otteeseen olkapään yli ottaakseen sisään mahdollisimman paljon informaatiota.

Teknisellä tasolla Kiviharjulla on myös ylivertaiset kyvyt hyödyntää keräämäänsä informaatiota. Kaunis teränkäyttö, nopeat suunnanmuutokset ja taitava kiekonkäsittely - joskaan ylimääräiseen riplaamiseen sortumatta - ovat kaikki avainasemassa Kiviharjun transitiopelaamisessa.

Yksikään toinen alle varausikäinen puolustaja ei myöskään anna vastustajalle yhtä paljon väärää informaatiota kuin Kiviharju, mikä oli hyvin nähtävillä myös tässä turnauksessa. Hän katsoo monesti poispäin tarkoitetusta syöttökohteestaan ja tekee erilaisia hämääviä harhautuksia mailallaan.

Kiviharju tunnistaa tilanteet, joissa paras vaihtoehto on kääntyä takaisin omiin, mutta toisaalta osaa myös pelata kiekkoa nopeasti ylöspäin yhdelläkin kosketuksella. Tarvittaessa hän myös pystyy tuomaan kiekon ulos jalalla, vaikka nopeat syötöt ovatkin hänen leipälajinsa. Monipuolisuus, mukautuvuus ja vauhti ovat kaikki Kiviharjun transitiopelaamisen ytimessä. 

Kenellekään tuskin tulee tämän jälkeen yllätyksenä se, että Kiviharju oli Suomen vakiopuolustajista paras liikuttamaan kiekkoa kontrolloidusti ulos omista paineen alla. Virheitäkin sattui ajoittain syötönkatkojen tai muutaman epäonnistuneen purkukiekon muodossa, mutta kokonaisuutena Kiviharjun kiekollinen transitiopelaaminen oli erinomaista ja erityisesti sellaista, että hän pystyy toteuttamaan sitä myös seuraavalla tasolla. 

Transitiopelaamisen lisäksi Kiviharjun kiekoton pelaaminen oli Hlinka Gretzky Cupissa laadukasta; hänen kohdallaan ei todellakaan voida puhua puhtaasti kiekollisesta puolustajasta. Erityisesti keskialueen puolustamisessa Kiviharju on suorastaan loistava.

TPS-puolustajan jalkatyö suorien hyökkäysten puolustamisessa on ihailtavaa. Hän ei sitoudu ennenaikaisesti, minkä vuoksi hänen ohi tullaan puhtaasti aniharvoin. Sen sijaan hän ohjaa kiekollista pelaajaa haluamaansa suuntaan sijoittumisellaan ja mailallaan. 

Kiviharjun kiekottomat vaistot näkyvät ennen kaikkea siinä, miten hän onnistuu estämään tilanteiden syntymisen jo kauan etukäteen. Proaktiivisesti hän ehtii ongelmien edelle iskemällä kiinni juuri silloin, kun hyökkääjä on vastaanottamassa avaussyötön, jolloin hän on haavoittuvaisimmillaan. Samoin Kiviharju hallitsee ovelat ja jälleen usein syötön haltuunoton kanssa ajoitetut mailanostot.

Vaikka fyysisesti Kiviharju on edelleen selvästi raakile, tässä turnauksessa hän jäi harvoin kakkoseksi myöskään kaksinkamppailuissa. Hän taitaa oman kroppansa hyödyntämisen esimerkiksi päätykiekkojen noudoissa, osaten pelata itsensä kontaktin kautta pelivälineen ja vastustajan väliin. Pitkällä mailallaan hän myös ehtii väliin yllättävänkin moneen vastustajan laukaisuyritykseen.

Myös näille havainnoille voidaan hakea vahvistusta numeroiden puolelta. Kiekollisen transitiopelaamisen tavoin myös oman siniviivan puolustamisessa Kiviharjun lukemat olivat turnauksessa Pikkuleijonien parhaat. Kiviharju onnistui joko estämään kontrolloidun ylitysyrityksen tai pakottamaan vastustajan päätykiekkoon yli 40 prosenttia kerroista kun häntä vastaan hyökättiin keskialueella. 

Hyökkäysalueella Kiviharjulla on vielä tilaa kehittyä ja tuoda alemmilta sarjatasoilta tuttua luovuutta pelaamiseensa. Ajoittain hän tyytyi tässä turnauksessa liiaksikin ampumaan viivasta, vaikka hän olisi voinut yrittää luoda itselleen parempia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoisesti kun hän avasi kärkikarvaajan ohitettuaan mahdollisuuden esimerkiksi give-and-go-tyyppiseen syöttökuvioon, hän ei seurannut sitä loppuun vaan pyrki palaamaan nopeasti takaisin viivaan. 

Täytyy myös huomioida, että osittain konservatiivisen hyökkäysalueen pelaamisen taustalla ovat joukkueen taktiikat ja osittain myös voimien säästely tilanteessa, jossa pelaaja pelaa reilusti yli kolmasosan koko pelistä. 

Toisaalta Kiviharju myös vastasi kenties turnauksen komeimmasta maalista. Pronssiottelun ensimmäisessä erässä TPS-puolustaja liikkui ensin lateraalisesti viivassa, harhautti sitten kiekon tšekkihyökkääjän ulottumattomiin tämän yrittäessä kurottaa pelivälineeseen, nousi laitaa pitkin syvään ja laukoi sitten kiekon takakulmaan vasemman b-pisteen tienoilta. 

Viimeistelyssä kannattaa huomioida, kuinka Kiviharjun laukaus lähtee suoraan luistelusta kesken osittaisen ristiaskeleen painon ollessa sisäjalalla. Tällä tavoin hän pystyy laukomaan paitsi nopeasti, on se myös yllättävämpi ja vaikeampi luettava maalivahdille. 

Seuraavaksi Kiviharju lähtee tavoittelemaan paikkaa TPS:n Liiga-miehistöstä. U20 SM-sarjassa hän oli jo viime kaudella dominoiva pelaten ykköspuolustajan minuutteja, eikä kyseisellä sarjatasolla pitäisi olla hänelle enää hirveästi opetettavaa. Toki juuri hyökkäysalueen pelaamisen suhteen Kiviharju voisi kokeilla rajojaan U20-tasolla viime kautta enemmän, kun taas Liigassa pelatessa painopiste tulisi olemaan enemmän virheiden välttelyssä. 

Pystyisikö Kiviharju sitten jo pelaamaan Liigassa? Mielestäni tästä ei pitäisi olla kahta sanaa. Lajitaidoiltaan Kiviharju on jo helposti Liiga-tasoa ja monella osa-alueella todennäköisesti jopa TPS:n parhaita puolustajia, esimerkiksi juuri pelin avaamisessa kiekolla. Toki fyysiset rajat tulisivat jossain vaiheessa vastaan maalinedustalla ja kaksinkamppailuissa, mutta äärimmäisen fiksuna pelaajana hän mukautuisi todennäköisesti siten, ettei siitä muodostuisi suurta ongelmaa. Toki pelaaja ja seura tietävät ja osaavat punnita paremmin, ovatko fyysiset ominaisuudet jo sillä tasolla, että pelaaminen miesten tasolla on turvallista ja hedelmällistä. 

Tähän mennessä Kiviharju on aina pystynyt siirtymään uudelle tasolle ilman sen kummempia vaikeuksia, mukautunut käytännössä samantien ja ollut pian joukkueensa parhaimmistoa. En ihmettelisi yhtään, mikäli niin kävisi nytkin.