Joakim Kemell antoi U20-kisoissa myrskyvaroituksen tulevaa Liiga-kautta ajatellen – "Valmiudet nousta oikeasti sarjan kärkihyökkääjien joukkoon"

Joakim Kemellin suoritus viime viikolla päättyneissä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa oli yksinkertaisesti erinomainen.

Aiemmin kesällä Nashville Predatorsin ensimmäisen kierroksen 17. vuorolla varaama JYP-laituri oli Nuorten Leijonien tehokkain pelaaja viiteen otteluun tehdyillä tehoilla 4+8. Nämä pisteet riittivät myös koko kisojen pistepörssin kakkossijaan. Edelle ylsi ainoastaan käytännössä jo valmis NHL-pelaaja ja turnauksen oikeutettu MVP Mason McTavish.

Kemell vakiinnutti jo turnausta edeltäneissä harjoitusotteluissa paikkansa Suomen ykkösketjusta Aatu Rädyn ja Roni Hirvosen rinnalta, kun viime joulukuun tynkäkisoissa hän pelasi vielä puolikuntoisena kolmosketjussa. Kasper Puutio pyöritti ykkösylivoimaa vasemmalta siiveltä, mutta Kemell sai oikeutetusti tuon paikan toisesta viisikosta ja kirjautti ylivoimalla yhteensä viisi syöttöpistettä.

Kemell tunnetaan ennen kaikkea armottomana maalintekijänä ja erittäin taidokkaasta laukauksestaan, joka oli menneen kesän varausluokan kirkkainta kärkeä. Tässäkin turnauksessa Kemell kirjautti neljä maalia, muttei varsinaisesti laukaustaan hyödyntämällä. Yksi syntyi ohjauksesta, toinen kimposi onnekkaasti puolustajasta syöttöyrityksen päätteeksi, kolmas tuli helposta viimeistelystä takatolpalta ylivoimahyökkäyksen myötä. Neljäs syntyi perinteisemmällä one-timerilla, mutta sekin tilanteesta, josta moni muukin joukkueen pelaajista olisi onnistunut maalaamaan. 

Paikkoja isompaankin maalisaaliiseen oli, josta kertoo se, että Kemellin luoma henkilökohtainen maaliodottama oli tasaviisikoin Nuorten Leijonien korkein, varsin selvälläkin marginaalilla. Tämän lisäksi Kemellin puhdas laukaisutahti tasaviisikoin oli ylivoimaisesti joukkueen tiuhin. Predators-lupaus tulitti tasaviisikoin 60 minuuttia kohden noin 21 kertaa, siis kerran noin joka kolmas minuutti. Ja paikkoja toki siunaantui jonkin verran myös ylivoimalla.

Erityisesti joukkueen juonikkaimpiin pelintekijöihin kuuluvan Hirvosen kanssa Kemellin yhteispeli sujui erinomaisesti. Edellä mainittu löysi Kemellin useampaan otteeseen usein kiekonriistoja seuranneilla nopeilla syötöillä. 

Toisaalta Kemell teki myös oman osansa löytäen jäältä tyhjää tilaa ja pelaten itsensä vapaaksi oikealla syöttölinjan avaavalla ajoituksella. Vaikka Kemell luo monesti tekopaikkansa itse luistelullaan ja taidoillaan, osaa hän myös jo nyt tehdä nopeita suunnanmuutoksia kiekottomana ja täten manipuloida puolustajia, jotta hän saisi avattua laukaisupaikan haluamallaan tavalla. Tämä on tärkeä taito erityisesti NHL:ää ajatellen, jossa pieni prosentti maaleista syntyy pidemmän kuljetuksen päätteeksi. 

Toisaalta Kemellin korkeat laukaisu- ja maaliodottamalukemat olivat myös jokseenkin odotettavissa aiempien näyttöjen perusteella. Sen sijaan huomattavasti mielenkiintoisempia ovat havainnot liittyen hänen pelintekemiseensä. 

Aiemmin Kemell laukoi usein syöttämisen kustannuksella silloinkin, kun parempia vaihtoehtoja olisi ollut käytettävissä. Tässä turnauksessa JYP-laituri kuitenkin tunnisti tilanteet aiempaa paremmin ja hyökkäyspelaaminen oli aiempaa monipuolisempaa.

Kemell ei kuitenkaan pelkästään syöttänyt useammin, vaan hänen pelintekemisensä oli myös laadukasta ja monilta osin kehittynyttä. Hän pyrki peittämään syöttösuunnan mahdollisimman pitkään, myyden puolustajalle ja maalivahdille ideaa laukauksesta ennen murtavaa siirtoa. Tämän suhteen Kemell voi myös käyttää hyödykseen mainettaan laukojana, joka avaa hänelle syöttövaihtoehtoja tavallista useammin, kun puolustajat ylipelaavat pois hänen laukausuhkaa.

Alla olevassa esimerkissä Kemell piilottaa syöttösuunnan viime hetkelle myös katseellaan ja jakaa kiekon parempaan paikkaan tilanteessa, josta hän oli monesti viime kaudella päättänyt ampua itse.

Paikoin Kemell haki syöttöä jopa sellaisissa tilanteissa, joissa hän olisi surutta voinut itsekin ampua. Ajoittain myös syöttövalinnat olivat kohteiden puolesta vielä vähän hakusessa. Alla olevassa tilanteessa hän yrittää pelata kiekon jo hyvin pidetylle pelaajalle, kun oma laukaus tai syöttö kolmannelle hyökkääjälle olisivat parempia vaihtoehtoja. 

Kehittyneestä pelintekemisestä nähtiin esimerkkejä myös ylivoimalla. Kemell laukoi toki edelleen paljon, kun siihen oli paikka, ja niin hänen kuuluukin tehdä. Mutta monesti laukauksen uhka avasi alivoimaneliön keskelle tilaa poikkisyötölle, jota Kemell hyödynsi onnistuneesti monta kertaa turnauksen aikana ja alusti tällä tavoin vielä parempia tekopaikkoja oikealla siivellä pelanneelle Roby Järventielle.

Kemell on toki väläytellyt pelisilmäänsä syöttöjen suhteen jo aiemmin, muttei näin säännöllisellä tavalla. Hyökkäyspelaamisen monipuolistuminen tulee palvelemaan häntä jatkossa erinomaisesti. 

Kemellin syöttöpelaaminen näkyi hyökkäysalueen lisäksi myös transitioissa, joissa hänen nopeat oivallukset laitojen läheisyydessä mahdollistivat usein ykkösketjun keskialueen ylitykset. 

Transitioissa Kemellin vahvalle suorittamiselle löytyy myös tilastollista tukea. Määrällisesti ainoastaan Brad Lambert (joka kuitenkin pelasi huomattavasti vähemmän) kirjautti jääaikaan suhteutettuna tasaviisikoin enemmän hyökkäyssiniviivan hallittuja ylityksiä kuin Kemell. Jälkimmäinen kuitenkin pääsi hyökkäysalueelle huomattavasti korkeammalla onnistumisprosentilla.

Kemell on hyökkääjä, joka ei kaihda riskien ottamista ja pelaa monesti taitotasojensa yläreunoilla. Tämä johtaa väkisinkin myös kiekonmenetyksiin, vaikka kokonaisuutena kiekkovarmuus olikin turnauksen aikana varsin hyvää. Voi kuitenkin olla, että keskialueen kiekonmenetykset väärissä paikoissa olivat yksi syy, miksei Kemell saanut valmennukselta luottoa esimerkiksi finaaliottelun jatkoajalla kolmella kolmea vastaan, joissa yksikin kiekonmenetys väärässä paikassa maksaa helposti voiton.

Viimeisinä vuosina Kemellistä on kehittynyt hyökkäyssuunnan taituruuden lisäksi erittäinkin työteliäs kahden suunnan hyökkääjä. Erityisesti tämä näkyi MM-kisoissa takakarvauksen muodossa. Kemell oli monessa tilanteessa ensimmäinen hyökkääjä takaisin omissa ja helpotti puolustajien työtä antamalla paineen kiekolliselle.

Kemell ei myöskään tyydy vain näennäiseen alibipuolustamiseen, vaan ottaa tarvittavat ylimääräiset potkut, jotta hän pääsee oikeasti kiekollisen pelaajan iholle, eikä kaihda kroppansa käyttämistä kiekontavoittelutilanteissa. Kamppailupelaamiseen Kemellin valmiudet olivat tälle tasolle jo vahvat kaksi vuotta alaikäisenäkin.

Nashville Predators ja JYP tiedottivat pian kisojen jälkeen, että tulokassopimuksen jo aiemmin kesällä solminut laituri pelaa ainakin vielä ensi kauden lainalla Liigassa.

Tämä on mielestäni aivan oikea ratkaisu, vaikka rahkeita voisikin olla pärjätä AHL:ssä jo ensi kaudella. JYP on paperilla vahvistunut selvästi viime kausista niin pelaajamateriaalin kuin valmennuksen osalta, joten ympäristön pitäisi olla aiempaa paremmin kehitystä palveleva. 

Vaikka Kemell aloitti viime kauden huikealla tavalla, ei hän vielä viime kaudella ollut jatkuvasti otteluita dominoiva yksilö etenkään jälkimmäisellä puoliskolla. Ensi kaudella hänellä pitäisi olla nuorten MM-kisoissa nähdyn perusteella valmiudet nousta oikeasti sarjan kärkihyökkääjien joukkoon.