Suomalaispelaajien top 14 NHL:n varaustilaisuuteen 2021: Yllätysnimi piikkipaikalla, runsaasti hyökkäysvoimaa viiden kärjessä

NHL:n varaustilaisuudesta on muodostumassa tänä vuonna keskimääräistä heikompi. Viimeisten vuosien kaltaiset huipputalentit loistavat poissaolollaan ja ison osan kautta selkeää ykkösnimeä ei ollut ollenkaan, joskin kanadalaispuolustaja Owen Power on nostanut itsensä NHL-seurojen suosikiksi viimeisten kuukausien aikana. 

Suomalaisittain tilanne on melko samankaltainen. Tämän vuoden varausluokasta ei löydy Anton Lundellin, Kaapo Kakon tai Jesperi Kotkaniemen kaltaista selkeää kärkihevosta, josta voisi odottaa NHL-pelaajaa - jopa laadukasta sellaista - lyhyellä aikataululla. Myöskään syvyyden osalta tämä varausluokka on suomalaisittain erittäin keskinkertainen, vaikka vielä reilu vuosi sitten odotukset olivat päinvastaiset. Usea pelaaja ei kuitenkaan ottanut tarvittavia kehitysaskelia viime kauden aikana. 

Tässä listauksessa on huomioitu ainoastaan Suomessa viime kaudella pelanneet varausikäiset suomalaispelaajat. Tämä vaikuttaa oikeastaan ainoastaan QMJHL:ssä pelanneeseen Viljami Marjalaan, joka olisi muuten heittämällä mahtunut listalle (mutta en koe silti nähneeni häneltä tarpeeksi pelejä osatakseni verrata häntä muihin). Suomessa pelanneita ulkomaalaisia kuten Carson Lambosia, Brett Harrisonia, Bogdans Hodassia tai Jakub Kosia ei ole huomioitu. 

Artikkelissa on hyödynnetty U20 SM-sarjasta keräämiäni mikrotilastoja, jotka antavat yksityiskohtaista dataa pelaajan suoriutumisesta tietyillä osa-alueilla verrattuna muihin sarjassa pelanneisiin varausikäisiin pelaajiin. Tilastointiprojektia on tarkemmin avattu tässä artikkelissa, josta tilastoja pääsee myös tutkimaan vapaasti itse. 

1. Ville Koivunen, OLH, Kärpät U20 (U20 SM-sarja)

Vielä vuosi sitten olisi tuntunut täysin päättömältä laittaa tämän listan ykköspaikalle mikä tahansa muu nimi kuin Aatu Räty, mutta tilanne on muuttunut viime kauden aikana huomattavalla tavalla. EliteProspectsin viimeisimmässä rankingissa Räty on korkeimmalle listattu suomalainen, mutta pitkän pohdinnan jälkeen henkilökohtaisen listani ykköspaikalta löytyy nyt toinen Kärpät-hyökkääjä: Ville Koivunen. 

Koivunen eroaa monesta muusta tämän listauksen kärkipään pelaajasta siinä, ettei hän ole pelannut jatkuvasti useita ikäluokkia ylempänä kuten esimerkiksi Räty ja Samu Tuomaala ovat tehneet. Tämä johtuu enimmäkseen Kärppien juniorimyllyn laadusta ja laajuudesta kuin pelaajasta itsessään, mutta se on samalla antanut Koivuselle mahdollisuuden pelata eri juniorisarjat läpi taso kerrallaan.  

Kaudella 2018–2019 Koivunen johdatti Kärpät mestaruuteen U16 SM-sarjassa ollen sarjan tehokkain pelaaja niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä. Sitä seuraavana vuonna hän voitti U18 SM-sarjan pistepörssin ja parhaan pelaajan tittelin tehden 37 otteluun naurettavat 71 pistettä. Nyt varausta edeltäneellä kaudella hän teki vihdoin saapumisensa U20 SM-sarjaan ollen saman tien joukkueensa paras maalintekijä ja pistemies 38 otteluun tehdyillä tehoilla 23+26, jotka riittivät myös koko sarjan pistepörssissä sijalle kolme. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa hän oli Suomen toiseksi tehokkain hyökkääjä tekemällä seitsemään otteluun tehot 4+6.

Koivunen on tämän varausluokan älykkäin pelaaja suomalaisten osalta, mikä yhdistettynä erinomaisiin teknisiin ominaisuuksiin tekee hänestä erittäin vaarallisen ja juonikkaan hyökkäyssuunnan pelaajan. Hänen yksittäiset osa-alueet kuten kiekonkäsittely, pelintekeminen ja laukominen eivät ole hyviä ainoastaan tyhjiössä, vaan hän pystyy erittäin sulavasti siirtymään tietystä osa-alueesta toiseen, jolloin kokonaisuudesta tulee entistä parempi.

Lukemalla peliä erinomaisesti Koivunen tunnistaa useista vaihtoehdoista lähes aina parhaan ja mikä parasta, mikäli hyvää vaihtoehtoa ei ole, hän pystyy luomaan sellaisen itse. Kiekollisena hän vetää puoleensa useita vastustajan puolustajia ja luo täten tilaa ketjukavereilleen, jotka hän pystyy sitten löytämään ahtaistakin väleistä laajalla syöttöarsenaalillaan. Koivusen yhden kosketuksen ratkaisut ovat myös tämän ikäluokan parhaita, oli kyseessä sitten nopea siirto laidalta keskelle paineistettuna hyökkäykseen lähdettäessä tai puolustuksen murtava give-and-go-peli hyökkäysalueella. Hän tietää oikean ratkaisun jo ennen kuin saa kiekon, mikä mahdollistaa nopeatempoisen pelaamisen ja vähentää kiekonmenetysten määrää.

Koivusen 23 maalia 37 ottelussa eivät ole huikean laukauksen ansiota, vaan suurimpia tekijöitä tämän takana ovat kiekolliset taidot ja maltti yhdistettynä pyrkimykseen pelata kiekkoa keskustaan ja mennä sinne itse. Koivusen kauden kaikki tasaviisikoin tehdyt maalit U20 SM-sarjassa syntyivät b-pisteiden välissä olevalta sektorilta, useimmiten joko maalinedustalta tai vähän ylempää. Toki Koivusen rannelaukaus on myös teknisesti keskimääräistä ikätoveriaan parempi ja erityisesti se, kuinka hän sijoittaa laukaukset, on vakuuttavaa. Hän ei hätiköi irtokiekoissa ja vain sutaise kiekkoa kohti maalia, vaan pystyy esimerkiksi siirtämään sen rystylle ennen maalintekoa. 

Edellä mainitut ominaisuudet näkyvät myös datassa. Koivusesta keräämäni 15 ottelun datasetti on kokonaisuutena paras sekä tämän että viime kauden kaikista varausikäisistä tilastoimistani pelaajista. Oli kyseessä sitten maalipaikkojen luominen (henkilökohtainen maaliodottama sekä ykkössyöttöodottama), keskialueen ylittäminen (puolustus- ja hyökkäyssiniviivojen hallitut ylitykset), kiekonriistot tai ylipäätään se kuinka paljon oma ja vastustajan joukkue luovat tekopaikkoja pelaajan ollessa jäällä, Koivusen lukemat ovat joka sektorilla vähintään keskivertoa paremmat ja monella osa-alueella lähes omissa sfääreissään. 

Koivusella on oikeastaan vain yksi isompi, joskin sitäkin merkittävämpi heikkous: luistelu. Hän ei ole erityisen räjähtävä ja hänen ensimmäisten potkujen kiihdytys ei ole erityisen hyvä. Vauhtiin päästyään Koivusen huippunopeus on myös keskinkertainen. Merkittävä ongelma on nilkan alueen liikkuvuuden puute, joka vaikuttaa negatiivisesti edellä mainittuihin asioihin sekä tasapainoon kulmissa. Tällä hetkellä on vaikea ennustaa Koivusesta edes keskitason luistelijaa NHL-tasolle, vaikka fysiikka tuleekin kehittymään iän myötä, sillä vielä tällä hetkellä hän on sillä osa-alueella melko raakile. 

Koivusen muilla ominaisuuksilla varustetun pelaajan ei kuitenkaan tarvitse olla erityisen nopea, sillä hän pystyy keskivertoa hieman heikompanakin luistelijana pelaamaan nopeasti (vaikka NHL-seurat eivät ole tästä välttämättä samaa mieltä). Koivusen pelityyli ja ominaisuudet tulevat erittäin suurella todennäköisyydellä toimimaan hyvin myös seuraavilla tasoilla. Koivusen potentiaalin ja sen saavuttamisen todennäköisyyden välinen suhde on tämän varaustilaisuuden suomalaisista paras, erityisesti mikäli hän pystyy kehittymään edes keskitason luistelijaksi. 

2. Aatu Räty, KH, Kärpät (Liiga)  

Vaikka Aatu Räty ei lähtenyt viime kauteen Jack Hughesin tai Alexis Lafrenièren kaltaisena varausluokkansa selkeänä ykköshevosena, hänen nimensä löytyi silti kärjestä valtaosasta kautta ennen julkaistuja rankingeja. Jo kauden 2019-2020 jälkimmäisellä puolikkaalla alkaneet vaikeudet kuitenkin jatkuivat ja jo alkukaudesta Rädyn osakkeet olivat selvässä laskussa, eikä kurssi kääntynyt juurikaan koko vuoden aikana. 

Räty kirjautti 35 Liiga-ottelussa tehot 3+3 pelaten keskimäärin vain vähän yli kymmenen minuuttia ottelua kohden, käyden syksyllä hakemassa vauhtia myös U20 SM-sarjan puolelta. Paikkaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ei tullut, vaikka Räty oli pelannut edellisissä kisoissa ja ollut erittäin tehokas roolissaan nelosketjun sentterinä. Toivoa tulevaisuuden suhteen ei kannata vielä menettää, mutta on selvä, että Rädyn kohdalla odotusten kanssa on tehtävä selkeitä korjauksia. 

Rädyllä on edelleen paljon hyviä yksittäisiä ominaisuuksia, minkä takia hän on edelleen todennäköinen ykköskierroksen varaus ja myös todennäköisesti ensimmäinen varattu suomalaispelaaja.

Kärpät-sentterin kahden suunnan pelaaminen on ottanut tällä kaudella askeleita eteenpäin, erityisesti kauden jälkimmäisellä puolikkaalla. Hänen rannelaukauksensa on teknisesti erittäin hyvä. Hän saa hyödynnettyä voiman koko kropastaan sekä mailastaan ja laukausten sijoitukset ovat pääasiassa hyviä. On vaikea nähdä, että Räty tulisi laukomaan pitkällä tähtäimellä yhtä tehottomasti kuin viimeisen puolentoista vuoden aikana (jo pelkkä itseluottamuksen kohoaminen varmasti auttaisi tällä ja monella muulla alueella, sillä sitä on puuttunut viimeisen vuoden aikana runsaasti). Myös nopeat kädet, hyvällä tasolla ikäisekseen oleva fysiikka tai korkea työmoraali ovat asioita, joista on helppo antaa Rädylle kunniaa. Hän pystyy kamppailemaan Liiga-tasolla kohtuullisesti ja ottamaan kontaktin kulmassa pysyäkseen kiekossa. Räty haluaa pelata nopeatempoista, modernia kiekkoa ja hänellä on siihen tarvittavia ominaisuuksia.

Kärppien U20-joukkueessa pelatessaan Räty oli odotetusti dominoiva jokaisella osa-alueella (mitä muuta voi odottaa). Seitsemän pistettä kahdeksaan otteluun on alakanttiin peliesityksiin nähden. Lukemat ovat joka osa-alueella keskivertoa varausikäistä paremmat.

Ongelma on kuitenkin se, miten nämä yksittäiset ominaisuudet sulautuvat yhdeksi paketiksi. Tai miten ne ennemminkin eivät sulaudu. Rädyn pelaamisessa on useita sellaisia tottumuksia, jotka eivät ole aiheuttaneet juurikaan ongelmia junioritasolla, mutta Liigassa ne ovat olleet merkittävä este. 

Rädyn päätöksenteko on kiekollisena paikoitellen liian hidasta ja hänen pelaamisessaan on paljon putkinäköisyyttä; keskitytään yhteen asiaan kerrallaan ja aletaan miettiä muita vaihtoehtoja myöhemmin. Usein hän miettii seuraavaa peliliikettä liian kauan kiekon saatuaan, minkä vuoksi hyviä mahdollisuuksia menee ohi. Pelintekemisessä on vaikeuksia, mikäli tila otetaan pois eikä Rädyn syöttöpelaamisessa ole juuri hämääviä elementtejä.

Toinen esimerkki huonosta tottumuksesta on kiekon kuljettaminen suoraan edessä ja luistelun lopettaminen, kun hän lähtee haastamaan tai pääsee hyökkäysalueelle. Tuttu kaava oli, että Räty yritti luoda kontrolloitua hyökkäyssiniviivan ylitystä haastamalla puolustajaa yhdellä yhtä vastaan liukumalla kiekko edessä ja yrittäen harhauttaa pelkillä käsillä (sen sijaan, että kiekko olisi niin kutsutussa "hip pocketissa" pelaajan sivulla, josta pelaaja voi syöttää, laukoa tai jatkaa kuljettamista). Tällaisten yritysten onnistumisprosentti on jo Liiga-tasollakin pieni ja se pienenee entisestään kovempiin sarjoihin siirryttäessä. 

Rädyn luistelussa on niin ikään ongelmia, vaikka kyseinen osa-alue näyttäytyi jopa vahvuutena vielä muutama vuosi sitten. Luistelupotku on usein melko raskas, nilkan alueen liikkuvuudessa on Koivusen tavoin kehitettävää ja potkun jälkeen luistin ei palaudu kropan alle vaan jää sen ulkopuolelle, jolloin voima tulee pitkälti sisäteriltä. Räty on lahjakas urheilija ja pystyy kompensoimaan teknisiä puutteitaan voimalla ja työmoraalilla, mutta on vaikea nähdä, että hän voittaisi puolustajia NHL-tasolla luistelukilpailuissa. Räty on erityisesti viime kaudella alkanut tekemään töitä tämän osa-alueen eteen ja ensi kaudella on mielenkiintoista nähdä, onko kehitystä tapahtunut.

Tällä hetkellä pidän Rädyn realistisena parhaana lopputulemana sitä, että hänestä tulee NHL-tasolla kolmos-, korkeintaan kakkosketjun laituri, joka pystyy tuomaan pöytään kokonaisvaltaisen paketin ja luomaan sijoittumisella, aggressiivisellä maalille menemisellä ja laukauksellaan tilanteita itselleen. Tämän saavuttaminen ei kuitenkaan todellakaan ole kirkossa kuulutettua ja tätä korkeammalle häntä on hyvin vaikea realistisesti ennustaa viimeisen puolentoista vuoden perusteella. 

3. Samu Salminen, KH, Jokerit U20 (U20 SM-sarja)

Samu Salminen on kuulunut ikäluokkansa kärkinimiin Suomessa jo pitkään. Hän pelasi jo lähes piste per peli -tahdilla Jokereiden U20-joukkueen mukana kaudella 2019–2020 tehtyään ensin alkukaudella naurettavat 23 pistettä vain seitsemään otteluun U18 SM-sarjassa. Viime kaudella hän olisi kamppaillut jo koko U20 SM-sarjan pistepörssin voitosta ellei Jokereiden kausi olisi päättynyt aluerajoitusten takia jo marraskuun lopussa. Tuota ennen Salminen ehti kerätä 17 otteluun tehot 10+16. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa kapteenin C-kirjainta kantanut keskushyökkääjä oli Suomen tehokkain maalintekijä tekemällä seitsemään otteluun tehot 7+2.

Salminen ei välttämättä aina ole kentän säihkyvin pelaaja, mutta kuten kovista pistemääristä voi päätellä, hän on siitä huolimatta erittäin tehokas hyökkäyssuuntaan. Salmisen suurin vahvuus on hänen pelikäsityksensä. Hän tunnistaa tilanteet erinomaisesti ja pystyy mukautumaan sen mukaan. 

Salmisen kiekolliset taidot ovat tämän listan kärkipäätä. 191-senttinä hyökkääjänä hän hyödyntää ulottuvuuttaan kiekonkäsittelijänä ja pystyy tekemään kiekon kanssa temppuja, joita harva tällä listalla pystyy toistamaan. Salmisen silmä-käsi-koordinaatio on yksinkertaisesti erittäin hyvä. Ajoittain hän nojaa käsiinsä liikaakin ja menettää tällä tavoin kiekkoja, mutta sama vaiva on monella muullakin yhtä taitavalla pelaajalla tässä iässä ja se on ajan kanssa korjattavissa.

Tehokkaana laukojana sekä pelintekijänä Salminen tuo kentälle uhan monella eri tavalla. Mikäli puolustaja ylipelaa pois hänen laukauksensa, lopputuloksena voi olla poikkikentän syöttö täysin vapaalle pelaajalle. Mikäli taas laukaukselle antaa liikaa tilaa, Salminen hyödyntää tämän ja pystyy tekemään maaleja pidemmältäkin etäisyydeltä. Koivusen tavoin hän pystyy myös fiksuihin muutaman kosketuksen peleihin.

Monipuolisuus on Salmisen kohdalla kuvaava termi. Hän tukee hyvin omiaan kiekottomana molemmissa päädyissä ja pystyy pelaamaan molempia erikoistilanteita. Lisäksi Salminen on erinomainen aloittaja; harvoin joukkueen nuorinta pelaajaa laitetaan jatkoajan alkuun ottamaan aloitus, jonka jälkeen hän luistelee suoraan vaihtoon (kuten kävi kaudella 2019–2020 Jokereiden U20-joukkueessa). 

Salmisen kohdalla luistelu on selkeästi isoin kysymysmerkki tulevaisuutta ajatellen. Hän on hieman kömpelö luistelija erityisesti eteenpäin mentäessä, eivätkä hänen nopeusominaisuudet ole erityisen vakuuttavia. Tämä on vaikuttanut esimerkiksi transitiopelaamisen tehokkuuteen. Kuten Koivusen kohdalla, Salmisella on kuitenkin tarpeeksi hyviä kompensoivia ominaisuuksia, että NHL-mahdollisuudet ovat keskinkertaisellakin luistelulla kohtalaiset.

Salmisen tilastollinen profiili tältä kaudelta on tehopisteidenkin ohella vahva. Erityisesti ykkössyöttöodottamassa (käytännössä laadukkaiden maalipaikkojen luomisessa ketjukavereilleen) hänen lukemat ovat tilastoitujen pelaajien kärkeä. Myös transitiopelaamisen lukemat ovat keskivertoa hieman paremmat. 

Vaikka hän olisi voinut taitojensa puolesta pelata Liigaa jo viime kaudella, tuleva kausi tulee olemaan Salmisen kolmas peräkkäinen U20 SM-sarjassa, sillä hän on suuntaamassa Denverin yliopistoon kaudeksi 2022–2023. Vaikka puutteet luistelussa ovat melko merkittäviä, Salmisen peliälyn, syöttötaidon ja laukauksen muodostama kombo on erittäin mielenkiintoinen. 

4. Samu Tuomaala, OLH, Kärpät U20 (U20 SM-sarja)

Jos Salminen on ollut 2003-syntyneiden ikäluokan kärkinimiä jo pitkään, samaa voidaan sanoa Samu Tuomaalasta. Kärpät-laitahyökkääjä kirjautti kaudella 2019–2020 U20 SM-sarjassa 40 otteluun tehot 15+8 ja viime kaudella viimeisteli 30 otteluun 15 maalia ja 31 tehopistettä päästen myös keräämään Liiga-kokemusta viiden ottelun verran. Aina maajoukkueessa erinomaisesti esiintynyt Tuomaala oli alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen tehokkain pelaaja, sijoittuen koko turnauksen pistepörssissä viidenneksi tekemällä seitsemään otteluun tehot 5+6.

Tuomaalaa katsottaessa on helppo nähdä, miksi hänet on listattu niin korkealle useiden tahojen toimesta ja miksi ykköskierroksen varaus on hänen kohdallaan täysin mahdollinen erityisesti nappiin menneiden U18-kisojen jälkeen. 178-senttinen laitahyökkääjä on erittäin vikkelä luistelija, joka pystyy kuljettamaan näyttävästi kiekon päästä päätyyn ja tekemään coast-to-coast-tyyppisiä maaleja. Hän hyödyntää hyvin ristiaskelia kiihdyttäessään täyteen vauhtiin ja pystyy ikäisiään vastaan pelatessaan ohittamaan puolustajia ulkokautta jatkuvalla syötöllä. 

Tuomaala on myös aina ollut tunnettu laukauksestaan, jolla hän on tehnyt kovaa tulosta niin seura- kuin maajoukkueessa. Rannelaukauksessa hän saa hyödynnettyä hyvin voiman koko kropasta ja hän pystyy laukomaan kummalta jalalta tahansa ja myös suorasta luistelusta asettumatta ensin liukuun. Tuomaalan one-timer on myös tämän listan pelaajista paras ja lähtee todella napakasti. Kiekonkäsittelytaidoiltaan hän on myös listan kärkipäätä. 

Tuomaalan tilastollinen profiili viime kaudelta on erittäin vahva monelta osin. Luodussa henkilökohtaisessa maaliodottamassa hän on kärkeä ja luoduissa kontrolloiduissa hyökkäyssiniviivan ylityksissä erittäin vahva. 

Syyt sille, miksi Tuomaala on tällä listalla "vasta" neljäntenä liittyvät huoliin siitä, miten hänen pelityylinsä tulee toimimaan korkeammilla tasoilla. Pelaajat, jotka pystyvät jatkuvasti voittamaan puolustajia yhdellä yhtä vastaan tilanteissa menemällä heistä ohi ulkokautta pelkän nopeuden turvin, ovat harvassa Liiga-tasolla ja entistä harvemmassa NHL-tasolla. Tämä on ollut Tuomaalan primääri tapa luoda tilanteita jo usean kauden ajan. 

Lisäksi Tuomaala laukoo määrällisesti todella paljon huonoistakin sektoreista, mikäli hän ei pääse ohi nopeuden tai käsien turvin. Esimerkkinä Tuomaalan keskimääräisen laukauksen maaliodottama tasaviisikoin oli 15 tilastoimassani ottelussa U20 SM-sarjassa noin 0,05, kun vertailun vuoksi esimerkiksi Koivusen vastaava lukema oli noin 0,08; prosentuaalinen ero on valtava. Vähän siniviivan jälkeen lähtevät laukaukset menevät sisään U20 SM-sarjassakin todella harvoin ja vielä harvemmin mitä korkeammalle sarjatasolle siirrytään. Tämä oli Tuomaalan kohdalla ongelma jo kaudella 2019–2020, eikä mukautumista juuri tapahtunut vielä viime kaudella.

Tämä ei tarkoita, etteikö Tuomaala pystyisi ajan kanssa muokkaamaan pelityyliään enemmän sellaiseen suuntaan, jolla pystyy tekemään tulosta NHL-tasolla (esimerkiksi ketjukavereiden hyödyntäminen, kiekoton pelaaminen hyökkäysalueella). Raa'alta potentiaaliltaan hän on ykköskierroksen talentti, mutta monella muulla pelaajalla ei kuitenkaan ole tarve tehdä yhtä dramaattisia muutoksia pelityyliinsä.

5. Oliver Kapanen, KH, KalPa U20 (U20 SM-sarja)

Oliver Kapasen osakkeet ovat olleet viimeisen vuoden aikana kovassa nousussa. Vielä syksyllä 2019 hän ei mahtunut mukaan U17-ikäisten suurimpaan maajoukkueturnaukseen World Hockey Challengeen, mutta teki myöhemmin kaudella 2019–2020 maajoukkuedebyyttinsä ja oli yksi U18 SM-sarjan tehokkaimmista pelaajista. Viime kaudella Kapanen teki varsinaisen läpimurtonsa ikäluokkansa kärkinimien joukkoon ollen KalPan U20-joukkueen tehokkain pelaaja tekemällä 37 otteluun 41 pistettä ja viimeistelemällä kymmenen maalia enemmän kuin joukkueen toiseksi tehokkain maalintekijä. Loppukaudesta hän teki JoKP:n paidassa lyhyen Mestis-lainan aikana viiteen otteluun tehot 3+2. Alle 18-vuotiaiden MM-kisat menivät Kapasella loukkaantumisen takia vihkoon, mutta kokonaisuutena hänen kautensa oli erinomainen. 

Kapanen erottuu kentältä hyökkäyspään vaistojensa vuoksi. Hän on hyvä löytämään tilaa kiekottomana, päästen usein puolustajien selustaan ja tehden itsensä vapaaksi syöttövaihtoehdoksi hyvissä paikoissa oikea-aikaisesti. Kapanen ei pelkää mennä maalinedustalle, vaan teki ison osan maaleistaan irtokiekoista tai muuten vaan maalin välittömästä läheisyydestä. 

Kapasen viimeistelytaidot ovat tämän listan kärkeä niin läheltä kuin vähän kauempaakin. Hänen rannelaukauksensa on tarkka ja napakka ja se lähtee hyvin myös arvaamattomista asennoista ja kulmista. Lisäksi maalinedustalla Kapasella on malttia ja taitoa viimeistellä kovalla prosentilla pelkkiin patjoihin lyömisen sijasta. 

Kapasen pelintekotaidot ovat myös kehittyneet selvästi viimeisen vuoden aikana. Hänen syöttöjen taustalta löytyy kasvavassa määrin hämääviä elementtejä ja väärän informaation antaminen vastustajan pelaajille on tullut isommassa määrin osaksi hänen pelaamistaan. Myös silmä-käsi-koordinaatio, kiekonkäsittely ahtaissa tiloissa ja nopeat harhautukset ovat selkeitä vahvuuksia. 

Kapasen tilastollinen profiili U20 SM-sarjassa on monilta osin vakuuttava. Hän loi sekä henkilökohtaista maali- että ykkössyöttöodottamaa keskivertoa korkeammalla tahdilla ja vaikutti positiivisesti myös transitiopelaamisessa. Kiekonriistoissa hänen lukemansa ovat keskivertoa heikommat, mutta puolestaan hyökkäysalueelle heitettyjen päätykiekkojen noutamisessa hän oli erittäin hyvä.

Kapasen luistelu on suurin syy sille, miksei hänen nimeään löydy vieläkin korkeammalta tältä listalta. Hänen luisteluasentonsa ja -tekniikkansa kaipaavat selkeää viilausta, vaikka fysiikkaharjoittelu tuleekin todennäköisesti lisäämään räjähtävyyttä tulevaisuudessa. Lisäksi Kapasen suoritukset vaihdosta toiseen kaipaavat hieman tasaisuutta. Välillä hän oli hyvin näkymätön pitkiä jaksoja tai kokonaisia otteluita (vaikka hän silti saattoi napata jopa useita tehopisteitä). Lisäksi Kapasen puolustuspelaaminen on vielä pitkälti työn alla. 

6. Aleksi Heimosalmi, P, Ässät U20 (U20 SM-sarja)

Aleksi Heimosalmi on omalla listallani pelaaja, joka nousi kauden jälkimmäisen puoliskon aikana selvästi kaikista eniten. Kauden ensimmäisellä puolikkaalla suhtauduin hänen pelaamiseensa melko isolla varauksella enkä vielä ennen alle 18-vuotiaiden MM-kisojakaan ostanut kaikkea sitä hypeä, joka hänen ympärillään oli jo tuolloin. 

En välttämättä osta sitä kaikkea vieläkään, mutta otteet U18-kisoissa ja sen jälkeen katsotut ottelut ovat nostaneet Heimosalmen arvoa silmissäni merkittävästi, minkä vuoksi hän nousi listallani tämän varausluokan parhaaksi suomalaispuolustajaksi. Heimosalmi kirjautti viime kaudella Ässien U20-joukkueen mukana 35 ottelussa puolustajalle mukiinmenevät 21 tehopistettä ja hänet palkittiin U18 MM-kisoissa koko turnauksen parhaana puolustajana tehtyään seitsemään otteluun tehot 2+6. 

Heimosalmen yksittäisistä ominaisuuksista selkeästi paras on hänen luistelunsa, erityisesti hänen teränkäyttönsä, joka on valioluokkaa ihan koko varaustilaisuuden mittapuulla. Hän pystyy todella nopeisiin suunnanmuutoksiin ja viemään kärkikarvaajaa kuin litran mittaa omassa päädyssä ja liikkumaan lateraalisesti todella ketterästi siniviivalla. Heimosalmen räjähtävyys- ja nopeusominaisuudet eivät ole yhtä korkealla tasolla, mutta silti hän pystyi esimerkiksi menemään koko kentän läpi muutamaan otteeseen laitoja pitkin U18-kisoissa. Kokonaisuudessaan hänellä on hyvä aihio kehittyä keskivertoa paremmaksi NHL-puolustajaksi luistelun osalta. 

Heimosalmen luisteluun liittyy myös hänen kykynsä pysyä kiekossa. Monesti nopeajalkaisen puolustajan kädet eivät toimi samassa rytmissä, mutta Heimosalmen kohdalla tilanne on toinen. Hänen luistelu- ja kiekonkäsittelyasentonsa ovat hyvä lähtökohta muun paketin rakentamiseen.

Kuitenkin Heimosalmella on vielä tekemistä sen kanssa, miten hän saa parhaiten hyödynnettyjä edellä mainittuja ominaisuuksia. Niin U18-kisoissa kuin U20 SM-sarjassa hän laukoi puolustajaksi todella paljon, mutta usein laukaukset lähtivät läheltä siniviivaa ja olivat laadultaan heikohkoja. Tyypillisessä tilanteessa Heimosalmi saattoi pelata itsensä erinomaisesti vapaaksi sinisen päällä hyödyntäen erinomaisia teriään, mutta tyytymällä vain nopeaan rannelaukaukseen hän jätti paljon hyviä tilanteita luomatta ja syöttövaihtoehtoja käyttämättä. 

Kuitenkin ylivoimalla Heimosalmi tekee hyvää työtä pelin pyörittäjänä viivasta, joten on hyvin mahdollista, että ajan kanssa hän oppii luomaan enemmän paikkoja ketjukavereilleen myös tasaviisikoin.

Heimosalmen tilastollinen profiili ei myöskään ollut erityisen vahva U20 SM-sarjan osalta. Henkilökohtaisessa luodussa maaliodottamassa hänen lukemansa on niukasti keskivertoa parempi (vaikka laukausten määrässä hän on selkeästi korkeammalla, mikä kertoo siitä, että suurin osa vedoista on lähtenyt huonolta sektorilta myös verrattuna muihin varausikäisiin suomalaispuolustajiin) ja ykkössyöttöodottamassa lukemat ovat selkeästi keskivertoa heikommat. Myös transitiopelaamisen lukemat ovat keskivertoa hieman heikommat, vaikka luistelunsa ja kiekonkäsittelytaitojensa puolesta niiden pitäisi olla merkittävästi paremmat.

Puolustusalueella Heimosalmi lukee peliä kohtuullisen hyvin ja hän on harvoin väärässä paikassa väärään aikaan. Hän myös pystyy oikea-aikaisella mailapaineella luomaan katkoja, vaikka fyysisesti hän on vielä raakile. Heimosalmen keskialueen puolustuspelaaminen on kuitenkin paikoin hyvinkin passiivista ja hän antaa liian usein hyökkääjän tulla kiekon kanssa alueelle suhteellisen vapaasti. Luistelunsa vuoksi hänellä olisi varaa pitää etäisyys lyhyempänä suoria hyökkäyksiä puolustaettaessa. 

Vaikka selkeitä kehityskohteita on, Heimosalmen fundamentaaliset ominaisuudet luistelun ja kiekonkäsittelyn muodossa ovat erittäin hyviä ja kuten aiemmin sanottu, niiden päälle on helppo rakentaa tulevaisuudessa. En olisi lainkaan yllättynyt, mikäli hän saisi vastuuta Ässien Liiga-joukkueessa jo ensi kaudella.

7. Samuel Helenius, KH, JYP (Liiga)

Ennakko-odotuksista poiketen Samuel Helenius oli viime kaudella Liigan tehokkain ensimmäistä kertaa varattavissa oleva pelaaja. Jokereiden U20-joukkueesta JYPin paitaan viime kesänä siirtynyt Helenius vietti koko viime kauden Liigassa, pelaten ajoittain isojakin minuutteja ja tehden 54 otteluun yhteensä tehot 7+7, joista valtaosa syntyi kauden ensimmäisellä puolikkaalla. 199-senttisen Heleniuksen vahvat otteet poikivat paikan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, joissa hän esiintyi varsin kelvollisesti tehden nelossentterille seitsemään otteluun hyvät tehot 2+2.

Syyt, miksi Helenius pelasi jo viime kaudella täyspäiväisesti Liigaa, liittyvät hänen luotettavaan kahden suunnan pelaamiseen. Helenius on vahva vääntäjä kulmissa, täyttäen hyvin sentterin vaatimukset omalla alueella auttamalla puolustajiaan alhaalla ja hyödyntäen lähes kaksimetrisen kropan tuomaa ulottuvuutta sitoakseen vastustajia maalinedustalla ja kulmissa. Hän ei kaihda fyysistä pelaamista, vaan pystyy sekä fiksuun kropan käyttöön että näyttäviin taklauksiin.

Helenius ei ole kuitenkaan hyödyllinen ainoastaan kiekottomana, vaan pystyy tekemään peliä edistäviä asioita myös hyökkäyssuuntaan. Hänen laukauksensa on painava ja se ajoittain yllättää maalivahteja hieman pidemmältäkin etäisyydeltä. Lisäksi Heleniuksella on kokoisekseen pelaajaksi yllättävänkin pehmeät kädet ja kiekko pysyy lavassa kulmauksissa ja paineistettuna. 

Toki myös kehitettävää löytyy. Vauhtiin päästyään Helenius on jo kokonsa vuoksi hankala pysäytettävä, mutta nopeat käännökset ja suunnanmuutokset ovat hänelle myrkkyä. Huomattavaa on myös yläkropan aggressiivinen ja epäergonominen käyttö, joka syö tehoja luistelusta. Lisäksi vaikka Helenius pystyy tekemään aika ajoin oivaltavia ratkaisuja kiekollisena, hän ei ole erityisen juonikas pelintekijä tai anna ratkaisevia, puolustuksen puhkovia syöttöjä. 

Helenius onkin mielenkiintoinen esimerkki pelaajasta, jolla on nähtävissä erittäinkin realistinen tie jopa NHL:ään asti, mutta mikäli hän sinne asti pääsee, rooli tulee erittäin suurella todennäköisyydellä olemaan syvyyspelaajan. Vaikka lähtökohtani on, että varaustilaisuudessa tulisi pyrkiä keskittymään korkeamman potentiaalin pelaajiin, tässä vaiheessa listaa Heleniuksen varmuus nostaa hänet ohi muiden jäljellä olevien nimien. Itse varaustilaisuudessa hän saattaa mennä hyvinkin korkealla.

8. Aleksi Malinen, P, JYP (Liiga)

Heleniuksen tavoin myös Aleksi Malinen pelasi koko viime kauden JYPin Liiga-joukkueen matkassa kolmea U20 SM-sarjan pudotuspeliottelua lukuun ottamatta. Malisen rooli vaihteli kauden aikana runsaasti. Joissain otteluissa hän pelasi ykkösparissa yli 20 minuuttia, toisissa hän sai seitsemäntenä puolustajana vain joitakin hajavaihtoja. Rooli oli erittäin vaihteleva myös alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa.

Malisen selkeä ykkösvahvuus on hänen luistelunsa. Teknisesti hänen luistelunsa on listan kärkeä luisteluasennon ollessa hyvin lähellä optimaalista lähes koko ajan. Malisen teränkäyttö ei ole esimerkiksi Heimosalmen tasolla, mutta samalla hänen ensimmäiset potkut sekä huippunopeus ovat jopa paremmat ja fysiikkaharjoittelulla niitä pitäisi olla helppo kehittää entistä paremmiksi. 

Luistelunsa avulla Malinen pystyy tuomaan kiekkoa ulos paineen alta todella tehokkaasti. EliteProspectsin keräämän datan mukaan hän oli koko alle 18-vuotiaiden MM-kisojen paras puolustaja luomaan kontrolloituja puolustus- ja hyökkäyssiniviivan ylityksiä paineistettuna, mikä on jo itsessään kova saavutus ja kertoo hyvin siitä, mihin Malinen parhaimmillaan pystyy. 

Hyökkäysalueella Malinen pystyy myös aika ajoin näyttäviin ratkaisuihin hyödyntämällä liikettään sekä nopeita käsiään. Kiekko pysyy pääosin hallussa myös pitkissä kuljetuksissa keskialueen yli.

Malisella on kuitenkin paljon töitä tehtävänä päätöksenteossa ja varmuudessa sekä kiekollisena että kiekottomana. Hän usein ajautuu kiekollisena tilanteisiin, joista on todella vaikea päästä pois, mikä johtaa kiekonmenetyksiin. Vaikka pääsääntöisesti kiekonkäsittely sujuu hyvin, välillä hän menettää pelivälineen katastrofaalisissa paikoissa. Heikohko pelinluku yltää myös puolustuspäähän, jossa pahojakin virheitä tulee liian usein, vaikka erittäin hyvällä luistelulla hän pystyy paikkaamaan niitä joten kuten 

Vaikka Malisella onkin useita hyviä työkaluja, hän on vielä erittäin raaka ja todella riskipitoinen projekti. Kuitenkin tässä vaiheessa listaa taso putoaa selvästi ja erot pelaajien välillä ovat pienet. Malisen luisteluvoima ja erittäin hyvät kiekolliset väläykset erottavat hänet muista ja tekevät hänestä mielenkiintoisen myöhempien kierrosten poiminnan joukkueelle, joka luottaa kehityspuolensa laatuun.

9. Viljami Juusola, P, Kalix HC (HockeyEttan)

Viljami Juusola on ollut 2003-syntyneiden maajoukkueen kärkipuolustaja edellisinä kausina ja tehnyt kovaa tulosta pelaten useita sarjatasoja ylempänä myös seurajoukkueessa. Kuitenkin Juusolan viime kauden aloitus Kärppien U20-joukkueessa oli hyvin nahkea. Ylivoima-aika oli kortilla, samoin myös minuutit tasaviisikoin. Juusola päättikin tehdä radikaalin ratkaisun ja siirtyä kesken kauden Ruotsiin Luleån organisaatioon.

Ruotsin juniorisarja laitettiin kuitenkin säppiin ennen kuin Juusola ehti pelata ainoatakaan ottelua Luleån paidassa. Hän päätyi siirtymään loppukaudeksi Ruotsin kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle HockeyEttaniin, tehden 12 runkosarjaotteluun kuusi tehopistettä Kalix HC:n riveissä. Vaikka alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tuttua ylivoimavastuuta ei tullut, Juusola oli siitä huolimatta turnauksessa Suomen tasapainoisimpia puolustajia tehden seitsemään otteluun mainiot kuusi tehopistettä.

Vaikka Juusola tuli alun perin tunnetuksi nimenomaan hyökkäysvoimaisena puolustajana, joka niitti tuhoa erityisesti ylivoimalla, hänen puolustuspelaamisensa on useimmiten varsin laadukasta. Erityisesti mies miestä vastaan puolustettaessa Juusola on vaikea ohitettava. Hän ei tee suuria virheitä, vaan hänen peruspelaamisensa on keskimäärin hyvällä tasolla. Hän esimerkiksi skannaa hyvin ympäristöä hakiessaan päätykiekkoja ja pystyy täten tekemään useimmiten oikean ratkaisun tarvittavalla nopeudella. Radikaaleja virheitä tapahtuu harvoin.

Vaikka viime kaudella hänen hyökkäyspelaamisensa oli erityisesti alkukaudesta rajallista ja onnistumiset vähissä, Juusolan laukaus ja kyky luoda paikkoja hyökkäysalueella myös syöttämällä ovat edelleen olemassa. Hän pystyy löytämään välit niiden avautuessa ja rokottamaan sekä ranteella että suoraan syötöstä. 

Juusolan luistelu on hänen kokoisekseen puolustajaksi keskinkertaista eikä hän ole hyökkäysalueella tai transitiopelaamisessa erityisen dynaaminen. Lisäksi hänen alkukausi Kärpissä oli heikko, mitä tukevat myös tilastot Juusolan ollessa useassa kategoriassa runsaasti pakkasella verrattuna keskivertoon tilastoituun puolustajaan. Kuitenkin peruspaketti on hänen kohdallaan kohtuullisen hyvä ja potentiaalia on edelleen olemassa myös hyökkäyssuuntaan (ja hänen loppukautensa oli varsin onnistunut), mikä tekee Juusolasta mielenkiintoisen varauksen myöhemmillä kierroksilla. 

10. Ville Ottavainen, P, JYP (Liiga)

Ville Ottavainen on tämän listan ensimmäinen (ja samalla ainoa) yli-ikäinen pelaaja. Kaudella 2018–2019 Kärppien U18-joukkueessa kovat tehot tehnyt Ottavainen siirtyi kaudeksi 2019–2020 OHL:ään Kitchener Rangersin organisaatioon, jossa rooli jäi kuitenkin pieneksi eikä peli lähtenyt kunnolla rullaamaan missään vaiheessa, minkä vuoksi myös NHL-varaus jäi saamatta. Viime kaudeksi Ottavainen päätyi JYPin organisaatioon, aloittaen U20-joukkueen puolelta, jossa 15 otteluun tehdyt 15 tehopistettä siivittivät isokokoisen puolustajan lopulta Liiga-joukkueen mukaan. Ottavainen ehti lopulta pelata 22 ottelua Liigan puolella, kirjauttaen varsin isoja minuutteja ja saaden vastuuta myös ylivoimalla.

Ottavaisen vahvuudet ovat selvästi hyökkäysalueella ja kiekollisessa pelaamisessa. Hän lähtee tukemaan suoria hyökkäyksiä ennakkoluulottomasti, tarjoten hyökkääjille syöttövaihtoehdon joko ajamalla syvälle laitaa pitkin tai jättäytymällä takamieheksi toiseen aaltoon. 193-senttiseksi pelaajaksi Ottavaisen kiekonkäsittelytaidot ovat jo nyt varsin hyvällä tasolla, mikä kasvattaa hänen hyödyllisyyttään edellä mainituissa tilanteissa. Hyökkäysalueella hän tekee hyvin ajoitettuja kurkkauksia ja aktivoituu viivalta tilaisuuden tullen. 

Laukaisu-uhkana Ottavainen on tämän listan puolustajista paras. Hänen rannelaukauksensa sekä one-timerinsa ovat asioita, joita vastustajan alivoiman on pakko kunnioittaa. Ottavaisen laukaus suoraa syötöstä on paitsi erittäin painava myös suhteellisen tarkka. Ranteella hän pystyy laukomaan kohtuullisen hyvin kummaltakin jalalta sekä viimeistelemään taidokkaasti myös pienemmistä kulmista. Pelintekijänä Ottavainen otti myös kauden aikana askeleita eteenpäin, vaikka kyseinen osa-alue ei vielä ole samalla tasolla laukauksen kanssa. 

Ottavaisen heikkoudet löytyvät luistelusta ja puolustuspelaamisesta. Parhaimmillaan hän liikkuu sivuttaissuunnassa isoksi pelaajaksi melko hyvin ja suorassa luistelussa hän pystyy keräämään itsensä hyvään vauhtiin, mutta teränkäytössä, käännöksissä ja nopeissa suunnanmuutoksissa on vielä työstettävää. Puolustusalueella virheitä tulee vielä suhteellisen paljon eikä työmäärä ole aina ideaali. Ottavaisen keskialueen puolustuspelaamisessa on kuitenkin nähtävissä paljon hyviä asioita ja häntä vastaan on suhteellisen vaikea päästä kontrolloidusti alueelle. 

Lisäksi Ottavainen on jo toista kertaa varattavissa olevaksi pelaajaksi erittäin nuori. Mikäli hän olisi syntynyt vain reilu kuukausi myöhemmin, hän olisi varattavissa nyt ensimmäistä kertaa ja todennäköisesti hänen ympärillään olisi huomattavasti enemmän hypeä. Ottavaisen hyökkäyspään osaaminen yhdistettynä isoon kokoon ja selkeisiin kehitysloikkiin viime kaudella tekevät hänestä varteenotettavan vaihtoehdon myöhemmillä kierroksilla. 

11. Topias Vilén, P, Pelicans (Liiga)

Topias Vilén on Malisen ohella listan toinen puolustaja, joka pelasi koko viime kauden Liigassa. Pelicansin junioriputken kulkenut Vilén teki debyyttinsä miesten joukkueessa jo kaudella 2019–2020 ja onnistui viime kaudella nappaamaan vakituisen roolin, pelaten parhaimmillaan varsin isojakin minuutteja. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Vilén toimi varakapteenina ja kirjautti seitsemään otteluun neljä syöttöpistettä.

Vilén on ikäisekseen kypsä puolustaja, joka tekee monia asioita hyvällä tasolla ja on pelaaja, johon valmentajat tuntuvat luottavan niin sarjatasolla kuin maajoukkueissa. Hän pelaa varsin jämäkästi puolustusalueella, kamppailee hyvin kulmissa ja pystyy riistämään kiekkoja. Isoja virheitä tulee harvemmin. Kiekollisena Vilén pystyy avaamaan peliä kohtalaisesti, vaikka hän ei ole erityisen hämäävä tai manipuloiva syöttelijä tai kiekonkuljettaja.

Luistelijana Vilén on niin ikään kohtalainen. Hänen luisteluasentonsa ja liikkuvuutensa ovat varsin hyviä, vaikka hän ei aina vie potkujaan loppuun eikä hän ole erityisen räjähtävä tai nopea. Vilén pystyy kuitenkin avaamaan itselleen aika ajoin tilaa siniviivalla ja hän tekee ajoittaisia aktivoitumisia syvemmälle hyökkäysalueelle. Suorien hyökkäyksien puolustamisessa hän on kohtalaisen hyvä, vaikka hän voisi pelata paikoin aggressiivisemmin. 

Vilén on tämän listan pelaajista lähimpänä niin kutsuttua peruspuolustajaa (mikä ei välttämättä ole aina huono asia), eikä hänen potentiaalinsa välttämättä ole yhtä korkea kuin häntä edellä olevilla nimillä, vaikka hän tekikin 35 Liiga-ottelussa varsin lupaavat kahdeksan tehopistettä. Hänellä ei ole yhtä selkeää vahvuutta, jolla hän voisi erottua NHL-tasolla. Luotettavuutensa takia hänet tullaan kuitenkin varaamaan mahdollisesti melko korkeallakin ja todennäköisesti ennen useita muita tällä listalla korkeammalla olevia pelaajia. 

12. Valtteri Koskela, P, JYP (Liiga)

Valtteri Koskela on jo listan kolmas JYP-puolustaja ja pääsi Malisen sekä Ottavaisen tavoin pelaamaan paljon Liigassa jo tällä kaudella (mikä kertoo tosin enemmän JYPin viime kaudesta kuin pelaajista itsessään). Alkukaudella Koskela kirjautti U20 SM-sarjassa 23 ottelussa tehot 7+5 ja Liigassa 33 otteluun varsin mainiot kahdeksan pistettä 33 ottelussa. 

Koskelan vahvuudet pohjautuvat hänen liikkeeseensä. Hän on teknisesti taitava luistelija, joka pystyy nopeilla ja räjähtävillä potkuilla keräämään etäisyyttä karvaajaan tai aktivoitumaan viivasta. Vahvan luisteluasennon päälle on lisäksi helppo rakentaa tulevaisuudessa fyysikan kehittyessä entisestään. 

Koskelan luisteluominaisuudet tekivät hänestä erittäin tehokkaan suorien hyökkäyksien puolustamisessa erityisesti junioritasolla. Hän kuroo välimatkan hyökkääjiin umpeen nopeasti keskialueella, ohjaten vastustajan kohti laitaa ja täten pakottaen tämän huonoon ratkaisuun tai kiekonmenetykseen. 

Hyökkäyspäässä Koskelalta nähtiin kauden aikana erinomaisia välähdyksiä. Hän pystyy pysymään kiekossa ahtaissa tiloissa ja voittamaan yhdellä yhtä vastaan tilanteita luisteluvoimansa ja käsiensä avulla. Hän ei ole dynaamisin syöttelijä kentän viimeisellä kolmanneksella, mutta pystyy luomaan tilanteita itselleen ja välillä myös ketjukavereilleen. 

Koskelan tilastollinen profiili U20 SM-sarjasta on myös erittäin vahva. Hänen henkilökohtainen maaliodottamansa oli puolustajien kärkeä, mikä antaa osviittaa siitä, kuinka hyvin hän pystyy luomaan tilanteita. Samoin Koskelan transitiopelaamisen lukemat sekä kiekollisena (sinisten kontrolloidut ylitykset) että kiekottomana (suorien hyökkäysten puolustaminen) ovat selvästi keskivertoa paremmat. 

Vaikka kokonaisvaltaisen pelaamisen osalta Koskelalla on vielä kehitettävää ja hän on varsin vanha tähän varausluokkaan, hänen hyvin Liiga-tasolle siirtyneet vahvuudet ja laadukas tilastollinen profiili tekevät hänestä varteenotettavan myöhempien kierrosten varauksen. 

13. Jimi Suomi, P, Jokerit U20 (U20 SM-sarja)

Jimi Suomen oli tarkoitus siirtyä viime kaudeksi USHL:n Chicago Steeliin, mutta pandemiatilanteen johdosta hän päätyi jäämään Suomeen ja siirtyi Kiekko-Espoosta Jokereiden U20-joukkueeseen. Hän ehti pelata aluerajoitusten takia ainoastaan 15 ottelua, saaden paljon vastuuta niin tasaviisikoin kuin ylivoimalla ja tehden puolustajalle vakuuttavat tehot 1+10. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi sai niin ikään paljon jääaikaa ja kirjautti seitsemään otteluun neljä syöttöpistettä.

178-senttinen Suomi on kokonaisvaltaisena luistelijana listan kärkipäätä. Hänen liikkeensä on kaiken kaikkiaan todella vaivatonta mutta samalla myös tehokasta. Hän hyödyntää ristiaskelia todella usein tuodessaan kiekkoa läpi keskialueen ja liikkuu ketterästi myös sivuttaissuunnassa. Fyysikan kehittyessä Suomella on avaimet kehittyä hyväksi luistelijaksi myös NHL-mittapuulla.

Suomi on hyökkäysorientoinut puolustaja, joka pystyy pyörittämään ylivoimaa siniviivasta tehokkaasti. Hän ei ole erityinen uhka laukauksensa puolesta, mutta jakaa kiekkoa hyvin ketjukavereilleen ja pystyy liikuttamaan alivoimaneliötä haluamallaan tavalla. Transitiopelaamisessa hän väläyttelee paikoitellen todella edistyneitä yksityiskohtia kuten katseella vastustajan kärkikarvaajan hämäämistä, vaikka toteutuksissa on välillä parantamista. Kuitenkin jo se, että pelaaja yrittää tiettyjä asioita, on usein positiivinen asia ja lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. 

Suomella on kuitenkin paljon töitä tehtävänä puolustuspelaamisensa ja pelinopeutensa kanssa, jotka olivat paikoitellen isoja ongelmia U20-tasollakin. Hän lukee peliä ajoittain huonosti kiekottomana ja on liian passiivinen eikä aina edes yritä katkaista tilanteita, vaikka siihen olisi sauma.

Suomen tilastollinen profiili tasaviisikoin on myös heikko erityisesti verrattuna hänen tehopisteisiin, mikä kertoo siitä, että hänen viime kauden hyökkäyssuunnan ansioista iso osa tuli nimenomaan ylivoimalta. Huomioitavaa ovat myös kiekonriistojen lähes totaalinen puuttuminen; jos kiekko on vastustajalla, Suomi ei ole se, joka on ottamassa sen takaisin. Kuitenkin Suomen talenttitaso on tarpeeksi korkea, että hänestä voi oikeassa kehitysympäristössä kasvaa pitkällä tähtäimellä NHL-tason pelaaja, jos kaikki menee nappiin. 

14. Jeremi Tammela, OLH, Lukko U20 (U20 SM-sarja)

Tammela oli piste per peli -pelaaja U20 SM-sarjassa jo kaudella 2019–2020 kun hän iski KalPan paidassa 18 otteluun tehot 6+12. Hän vaihtoi viime kesänä Lukon U20-joukkueen paitaan ja kirjautti viime kaudella 34 ottelussa 16 maalia ja yhteensä 32 tehopistettä, johdattaen joukkueensa mestaruuteen olemalla pudotuspelien tehokkain pelaaja tekemällä kahdeksaan otteluun kymmenen pistettä. Tehokkaasta kaudesta huolimatta Tammela jätettiin kuitenkin U18 MM-joukkueen ulkopuolelle. 

Vaikka Tammela on keskivertoa heikompi luistelija eikä myöskään hänen pelinopeutensa ole järin kummoinen, kiekon saadessaan hyökkäysalueella hän pystyy tekemään tuhoa monellakin tavalla. 

Tammelan laukaisuvalikoima ja viimeistelytaidot ovat vakuuttavat. Hän pystyy laukomaan eri asennoista, kahdella kosketuksella tai tarvittaessa myös suoraan ja molemmilta jaloilta. Tammela osaa tehdä itsensä pelattavaksi oikeaan aikaan ja ajoittamaan liikkeensä keskustaan. Hän ei kuitenkaan ole puhdas maalintekijä, vaan pystyy myös jakamaan kiekkoa ketjukavereille ja tekemään peliä murtavia syöttöjä hyökkäysalueella tietyin reunaehdoin. 

Tammela erottuu tilastollisesti nimenomaan hänen luomansa henkilökohtaisen maaliodottaman avulla, mutta esimerkiksi transitiopelaamisen lukemat ovat keskivertoa heikommat. Hänen ollessaan jäällä Lukko hallitsi pelitapahtumia selkeästi, mutta esimerkiksi puolustuspelaamisessa kiitos tästä kuuluu useimmiten ketjun muille pelaajille ja Lukon vahvalle viisikkopuolustamiselle. Kokonaisvaltaisen pelaamisen puuttuminen oli hyvin todennäköisesti syy sille, miksei Tammela mahtunut U18 MM-joukkueeseen.

Pienikokoiset hyökkääjät, jotka ovat keskivertoa heikompia luistelijoita ja tykkäävät pelata hidastempoista jääkiekkoa, yltävät NHL:ään asti hyvin harvoin. Tammela on kuitenkin varaustilaisuuden nuorimpia pelaajia ja olisi varausikäinen vasta kesällä 2022, jos hän olisi syntynyt neljä päivää myöhemmin. Tämän vuoksi myöhempien kierrosten varauksena Tammela on puutteistaan huolimatta varsin mielenkiintoinen vaihtoehto.