Jukurien pelillinen prosessi on ottanut isoja harppauksia, ja se näkyy myös sarjataulukossa
Mikkelin Jukurit on pelannut toistaiseksi hyvin kaksijakoisen kauden.
Alkukausi alkoi mollivoittoisesti ja näytti siltä, että suuren huomion saattelemana päävalmentajaksi saapuneen Olli Jokinen ensimmäinen kausi olisi täydellinen katastrofi, niin pelillisesti kuin tuloksellisesti. Lokakuun lopulla käynnistyi kuitenkin todella vahva jakso, jonka aikana Jukurit on voittanut 14 pelaamastaan ottelusta peräti 11 ja ollut pisteillä yhtä lukuun ottamatta kaikissa kamppailuissa.
Kymmenen viimeisen ottelun otannalla joukkue on kerännyt eniten pisteitä kaikista Liiga-joukkueita yhdessä HPK:n kanssa. Tällä hetkellä sarvipäät pitävät hallussaan runkosarjan kahdeksatta sijaa.
Alkukaudella Jukurien pelaaminen oli hyvin epämääräistä ja lapsenuskoista ylöspäin puskemista, johon vastapuoli löysi vastaukset kerta toisensa jälkeen. Nyt Jokinen kumppaneineen on saanut joukkueen pelin ruuvattua huomattavasti laadukkaammaksi, jonka ansiosta myös yksilöt pääsevät loistamaan.
Tästä esimerkkinä Petrus Palmu, joka löytyy tällä hetkellä pistepörssin neljänneltä sijalta 29 otteluun tehdyillä 27 tehopisteellään. 27-vuotias kapteeni tulee tätä menoa rikkomaan henkilökohtaisen Liigan piste-ennätyksensä leikitellen.
Myös lokakuun lopussa Jukureihin loppukauden mittaisella lainalla siirtynyt Aatu Räty on löytänyt aivan uuden pelivireen Mikkeliin tultuaan. Taitavasta nuorukaisesta huokuu palannut peli-ilo, mikä Kärpät-aikoina oli pikemminkin vakan alla. Nämä tarinat ovat isossa kuvassa Jukureille elintärkeitä, sillä pelaajabudjetilla he eivät jatkossakaan pysty kilpailemaan kärkiseuroja vastaan.
Voittavat elementit
Jukurien viimeaikaiset vahvat otteet nojaavat hyvin pitkälti muutamaan pelilliseen seikkaan, joiden ympärille Jokisen pelikirja rakentuu. Näihin lukeutuvat suorahyökkäys-, prässi- ja riistopelaaminen.
Ei pidä myöskään unohtaa maalivahtipelaamisen merkitystä. Jukurit on päästänyt 15 viimeiseen otteluun toiseksi vähiten maaleja koko sarjassa. Tästä on parantuneen puolustuspelaamisen lisäksi erityisesti kiittäminen maalivahti Oskari Salminen, joka pelaa valtavan kuorman alla, mutta pystyy suorittamaan tästä huolimatta vakuuttavalla tasolla.
Suorahyökkäyspelaaminen on parantunut eritoten tiivistyneen viisikon mahdollistaman laadukkaamman avauspelaamisen ansiosta. Alkukaudesta kiekon saatuaan Jukurit kyttäili toivotaan–toivotaan-syöttöjä vastustajan selustaan. Vastustaja oppi kuitenkin lukemaan nämä nopeasti pois ja lopputuloksena oli hallitsematon pelin virtaus.
Sama asia koski viivelähtöjä, joita Jokisen Jukurit ei tosin järin paljoa pelaa, sillä joukkueen selkeä ykkösprioriteetti on voittaa alue tilan tekemisen sijaan. Jukurit pelasi alkukaudesta parin kauden takaa tuttuja NHL-viivelähtöjä, missä hyökkääjät menivät seisoskelemaan keskialueelle ja puolustaja haki pitkää syöttöä omalta alueelta, minkä seurauksena tapahtui lähes poikkeuksetta kiekonmenetys.
Nyt Jukurit on vetänyt viisikon tiiviiksi, jolloin kiekollisella pelaajalla on tarjonnat kunnossa ja edellytykset laadukkaaseen pelin avaamiseen eri pelitilanteissa löytyvät, kuten yllä olevasta klipistä nähdään. Kiekon saatuaan Jukurit-puolustajalla on tiiviin viisikon ja hyvän tarjontatyön kautta kolme syöttösuuntaa auki, painottoman puolen laiturin repiessä tilaa omalla luistelutyöllään.
Alkukaudella vastaavassa tilanteessa Jukurien hyökkääjät olisivat todennäköisesti olleet jo keskialueella ja puolustajalle olisi jäänyt vaihtoehdoksi joko nostaa itse kiekkoa jalalla tai antaa epämääräinen syöttö ruuhkan keskelle.
Vauhtiin päästyään Jukurit hyökkää erittäin määrätietoisesti kohti maalia kaistoja pitkin, minkä lisäksi puolustajat osallistuvat hyökkäyksiin hyvin aktiivisesti. Joukkueen selvä ykkösprioriteetti on suunnata hyökkäykset kohti maalia ja miettiä vasta sen jälkeen kulma- tai päätypelin aloittamista.
Tämä sopii mainiosti myös sarvipäiden pelaajamateriaalille. Rädyn tai Palmun kaltaiset hyökkääjät luovat vastustajalle harmaita hiuksia päästessään haastamaan täydellä vauhdilla keskialueen yli.
Yllä oleva video on hyvä esimerkki Jukurien suorahyökkäyksestä. Oman alueen kiekonriiston jälkeen viisikon suunta kääntyy voimakkaasti kohti pohjoista.
Keskialue ylittyy kaistoja pitkin ja puolustaja nousee toiseen aaltoon mukaan. Keskikaistalla oleva pelaaja suuntaa maalille, minkä ansiosta painolliselle puolelle jää tilaa operoida. Lisäksi painottoman puolen hyökkääjä pitää itsensä oivallisesti pelattavissa, vaikka hyökkäys päättyykin puolustajan laukaukseen.
Kenties eniten erottava pelillinen yksityiskohta lienee kuitenkin kaksivaiheinen karvauspelaaminen, jota joukkue pelaa hieman eri tavalla muihin joukkueisiin verrattuna.
Perusajatus on sama kuin lähes kaikilla seuroilla: kaksi paineistaa, kolmas varmistaa, painottoman puolen puolustaja on valmiina ajamaan vastaan ja niin edelleen. Yksi ero on kuitenkin niin sanotun "kolmosen", eli varmistavan pelaajan toiminnassa. Useassa joukkueessa tämä pelaaja pelaa melko konservatiivisesti, suurin pirtein ringetteviivan tasalla, josta se sitten reagoi tilanteen mukaan.
Jukureilla kolmonen pelaa kuitenkin normaalia optimistisemmin tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi prässitilanteen ajautuessa kulmaan, kolmonen saattaa liukua lähes maaliviivan tasolle painottomalle puolelle. Ajatus taustalla on, että mikäli vastustajan kiekollinen pelaaja heittää kiekon ränniin, sarvipäiden pelaaja ehtii ensimmäisenä kiekolle.
Prässin epäonnistuessa on siis riski siihen, että vastapuoli pääsee hyökkäämään heikossa puolustusvalmiudessa olevaa Jukurit-ryhmää vastaan.
Yhtä kaikki, Jukurien prässipelaaminen on hyvin organisoitua ja omilla mausteilla höystettyä, ja pelaajat tietävät kukin mitä missäkin tilanteessa kuuluu tehdä.
Trapia Jukurit pelaa kolmella tavalla: perinteisesti keskialueella kyttäillen, korkealla tolppatrapillä tai pakottamalla vastustajan pelin avaaminen kahdella trapista irronneella pelaajalla, jotka paineistavat vastustajan avaamaan peliä, mikäli vastapuolen viisikko ei ole täysin asettunut uomiinsa. Eteenpäin puolustaminen on siis ollut yksi Jukurien vahvuuksista tällä kaudella.
Kauden jälkimmäisellä puoliskolla onkin mielenkiintoista seurata, miten Jokinen valmennustiimineen kykenee kehittämään Jukurien pelaamista, ja toisaalta mitä keinoja muut seurat keksivät sarvipäiden sapluunan lyömiseksi.